Kotoa kouluun -toiminta
Kotoa kouluun -toiminnalla vähennetään alakouluikäisten lasten koulupoissaoloja ja kouluakäymättömyyttä sekä ehkäistään koulupudokkuutta.
Koulutuksen puuttuminen on merkittävä syrjäytymistä ja eriarvoisuutta lisäävä riskitekijä. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat lapset ja nuoret, joilla jo peruskoulun suorittaminen on haasteellista. Ongelmalliset koulupoissaolot peruskoulussa ovat lisääntyneet viime vuosina. Kyseessä on vakavasti otettava ongelma, sillä runsaat koulupoissaolot peruskouluaikana ovat riskitekijä varhaisaikuisuuden psyykkiselle pahoinvoinnille ja toisen asteen opintojen keskeytymiselle. Pahimmillaan koulupoissaolot ennustavat koulupudokkuutta (Schoeneberger 2012), työttömyyttä (Attwood & Croll 2006), toimeentulotuen varaan jäämistä (Hotulainen ym. 2024) ja jopa ylisukupolvista huono-osaisuutta (Kallio & Hakovirta 2020). Tutkimusten mukaan poissaolo-ongelmat alkavat usein jo alakouluiässä eivätkä useinkaan poistu itsestään vaan pitkät poissaolot vahvistavat välttämiskäyttäytymistä ja kynnys kouluun paluuseen kasvaa. Koulupoissaolojen ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarvitaan varhaisia interventioita, sillä inhimillisestä ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta kouluakäymättömyyteen avun saaminen mahdollisimman aikaisin on tärkeää.
Kotoa kouluun toiminnan kehittäminen käynnistyi vuonna 2021, kun Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry yhdessä Turun kaupungin kanssa tunnisti kouluakäymättömyyden kasvavaksi ongelmaksi. Erityisen huolestuttavaksi ilmiöksi todettiin alakouluikäisten lisääntyneet ja kroonistuneet poissaolot, joita koronapandemia näytti lisänneen. Kehittämistyön käynnistyessä vuonna 2021 Turussa tunnistettiin olevan noin 80 alakouluikäistä oppilasta, joiden koulupoissaoloista oli vakava huoli.
- lasten poissaolot ja/tai myöhästymiset vähenevät
- lapsen kokemus koulunkäynnistä helpottuu
- lapsen kokemus kuulluksi tulemisesta vahvistuu
- lapsen hyvinvointi lisääntyy
- vanhempien kokema huoli lapsesta ja tämän koulunkäynnistä vähenee
- vanhempien ymmärrys lapsen koulupoissaolojen syistä lisääntyy
- vanhempien keinot tukea lapsen koulunkäyntiä lisääntyvät
- vanhempien voimavarat ja kyvykkyyden tunne vanhempana vahvistuvat
Valtaosa Suomen kasvaneesta kouluakäymättömien joukosta on ns. koulukieltäytyjiä. Koulukieltäytyjä eroaa yleisimmin tunnetusta poissaolijatyypistä lintsaajasta siinä, että lapsi haluaisi voida käydä koulua, mutta ei esimerkiksi ahdistuksen tai stressin vuoksi siihen kykene. Noidankehä syntyy, kun koulupoissaolot lisäävät kouluun liittyvää ahdistusta ja stressiä, mikä entisestään nostaa kouluun paluun kynnystä. Kouluakäymättömyyden taustalla voi olla myös perheeseen liittyviä pulmia. Myös lapsen huoli perheenjäsenestä saattaa vaikeuttaa kouluun lähtemistä, kun lapsi valitsee jäädä pitämään huolta omasta vanhemmastaan tai sisaruksestaan koulunkäynnin sijasta.