Ekosysteemityö ja palveluprosessien kehittäminen edellyttävät avointa yhteistyötä toimijoiden kesken
Innovaatio- ja strategiaverkoston verkkoklinikalla 17.4.2024 teemana oli ekosysteemityö ja palveluprosessit. Molemmat lähestymistavat perustuvat monimuotoiseen yhteistyöhön eri toimijoiden välillä. Onnistunut kehittämistyö vaatii uudenlaista johtamista, innovatiivisia ratkaisuja ja yhteisten toimintamallien ennakkoluulotonta käyttöönottoa.
Kuva
Mitä yhteistä on ekosysteemityöllä ja palveluprosesseilla?
Vaikka ekosysteemityö ja palveluprosessit ovat luonteeltaan erityyppisiä, ne jakavat myös yhteisiä piirteitä, jotka liittyvät niiden tavoitteisiin, toimintatapoihin ja lopputuloksiin, toteaa Siiri Jalo Laurea-ammattikorkeakoulusta.
Molemmat lähestymistavat perustuvat yhteistyöhön eri toimijoiden välillä. Ekosysteemityössä yhteistyö tapahtuu yritysten, tutkimuslaitosten, julkishallinnon ja kolmannen sektorin toimijoiden välillä.
Palveluprosessien kehittämisessä yhteistyö tapahtuu usein eri osastojen, tiimien tai organisaatioiden välillä.
Sekä ekosysteemityössä että palveluprosessien kehittämisessä on tärkeää määritellä ja jakaa yhteiset haasteet ja tavoitteet, jotka ohjaavat toimintaa. Oleellista on jatkuva oppiminen ja kehittäminen. Ekosysteemityössä tämä tarkoittaa uusien toimintatapojen, teknologioiden tai prosessien omaksumista. Palveluprosessien kehittämisessä tämä voi tarkoittaa uusien palvelujen kehittämistä tai olemassa olevien palveluprosessien parantamista.
Ekosysteemityössä luodaan arvoa, kun yhteinen tekeminen tuottaa enemmän hyötyä kuin yksin toimiminen. Palveluprosessien kehittämisessä arvoa luodaan parantamalla palvelujen laatua, tehokkuutta tai asiakaskokemusta. Kummassakin lähestymistavassa avoimuus ja luottamus ovat tärkeitä. Avoimuus tarkoittaa tiedon jakamista ja läpinäkyvyyttä, kun taas luottamus on välttämätöntä yhteistyön ja yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Ekosysteemityötä ja palveluprosessien kehittämistä säätelevät erilaiset lainalaisuudet. Nämä kaksi lähestymistapaa eivät ole kuitenkaan toisiaan poissulkevia, vaan ne parhaimmillaan täydentävät toisiaan. Esimerkiksi tehokas palveluprosessien kehittäminen voi edellyttää laajaa yhteistyötä ekosysteemin sisällä.
Ekosysteemityö ja johtaminen eroavat perinteisestä verkostotyöstä
Nykyajan johtamiskäytänteet eivät vastaa käsillä oleviin haasteisiin – vaikuttavuuskuilu on liian iso, jotta voisimme saada aikaiseksi muutosta, sanoo Mikael Seppälä Laurea-ammattikorkeakoulusta.
Mitä laajempi ja epämääräisempi haaste on, sitä tärkeämpää on monialainen lähestymistapa ja avoin kommunikaatio eri sidosryhmien välillä. Yhteistyömuotojen on kyettävä kattamaan erilaisia näkökulmia ja asiantuntemusta, jotta voidaan luoda tehokkaita ja kestäviä ratkaisuja. Tämä edellyttää kykyä sovittaa yhteen erilaisia tavoitteita ja resursseja.
Perinteisessä verkostotyössä keskitytään usein toimintamallien kehittämiseen tai ongelman ratkaisemiseen tiettyjen sidosryhmien kanssa. Ekosysteemityössä painotetaan laajaa ja avointa yhteistyötä eri toimijoiden, kuten yritysten, julkisen sektorin ja järjestöjen välillä.
Ekosysteemi on monien organisaatioiden muodostama avoin ja vuorovaikutuksessa muuntautuva yhteistoiminnan muoto, jossa aluksi vähän ymmärretyn teeman tai haasteen ympärillä pyritään pitkällä aikajänteellä kehittämään ymmärrystä, uutta tietoa tai teknologioita, uusi palveluja tai ratkaisuja, jotka auttavat vastaamaan haasteeseen paremmin kuin mihin organisaatiot pystyvät yksin. Samalla yhteistoiminta luo edellytyksiä toimintaympäristön muuttamiselle.
Perinteiset johtamismallit eivät välttämättä kykene kattavasti huomioimaan hyvinvoinnin moniulotteisia tekijöitä, kuten terveyttä, ympäristön tilaa, sosiaalista oikeudenmukaisuutta tai taloudellista kestävyyttä. Ekosysteemin johtamisessa tuodaan toimijat yhteen, rakennetaan luottamusta, jaetaan tietoa, tunnistetaan yhteinen haaste ja suunnitellaan yhteiskehittämistä sekä hybridirahoitusta. Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäminen voi lisätä kestävää kehitystä, parantaa elämänlaatua ja luoda vahvempia yhteisöjä.
Nostoja verkkoklinikan ryhmätyöskentelyn pohjalta
- Hyvinvointi koostuu turvallisuudesta, luonnosta ja siellä liikkumisesta, mielekkäästä tekemisestä sekä merkityksellisyyden ja arvostuksen kokemuksesta. Se koostuu turvatusta toimeentulosta, sosiaalisista suhteista, hyvistä asuinolosuhteista sekä fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä.
- Osallisuuden kokemus lisää hyvinvointia. Kun kokee voivansa vaikuttaa omiin ja yhteiskunnallisiin asioihin, tulee kuulluksi ja tuntee olevansa arvokas yhteiskunnan jäsen.
- Sote-järjestelmä edistää hyvinvointia sairauksien ja sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyllä, asumispalveluilla, arvostavalla ja kuuntelevalla kohtaamisella, omatoimisuuteen kannustamalla sekä osallisuutta tukemalla.
- Hyvässä toimintaympäristössä eri palvelut tukevat toisiaan ja toimijat työskentelevät saumattomasti yhdessä. Yksityiset yritykset ja järjestösektori tulisi ottaa vahvemmin mukaan hyvinvoinnin edistämiseen.
- Asennemuutos ja pelkojen hälventäminen helpottaa uusien käytäntöjen omaksumista.
- Tarvitaan asiakasymmärrykseen perustuva palvelurakenne, moninaisuuden ja monialaisuuden hyödyntämistä, siilojen purkamista, työntekijöille todellinen mahdollisuus kokonaisvaltaiseen vastuunottoon asiakkaiden asioista, osaamisen kehittämistä sekä strategisten tavoitteiden liittämistä oman työn sisältöön.
- Tulevaisuudessa tarvitaan aktiivista ja osaavaa innovaatiojohtamista.
Blogi on koostettu tilaisuuden aikana verkoston laajennetun ryhmän muistiinpanojen pohjalta.
Lisätiedot
Hanne Savolainen
erikoissuunnittelija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
Koulutukset ja valmennukset, kehittämistoiminnan tuki (Innokylä)
KauKo - Kaupunkiympäristöt Kokeilualustana hyvinvointi-innovaatioille