Ketterä aluetyö kansallisen ja paikallisen työn välimaastossa

Kansallisten laajojen muutosohjelmien juurruttaminen on tunnetusti haasteellista. Työkykyohjelman sisältöjen näkökulmasta vastuu työkyvyn tuen kokonaisuuteen linkittyvistä sisällöistä on sirpaloituneena eri hallinnonalojen toimijoille. Tämä vaikeuttaa kehittämistyötä entisestään, niin asiakkaan, organisaation kuin kansallisen kehittämisen näkökulmasta. Kokonaisvastuuta asiakkaan asioista ei ole ollut oikein kenelläkään.

Hyvinvointialueille tarjoutui mahdollisuus jatkaa Kestävän kasvun ohjelman rahoituksen turvin Työkykyohjelmassa aikaisemmin luotujen moniammatillisten toimintamallien ja -tapojen integroimista omaan organisaatioon kansallisen kehittämisen tukiessa tätä.

Suomessa on viisi yhteistyöaluetta, joilla jokaisella toimi Työkykyohjelman aluetyötä tekevä kehittämispäällikkö vuosien 2021–2024 aikana. Tällä aluetyön toimintamallilla haluttiin tukea kansallisen toimijan taholta muun muassa kehittämisen vaikuttavuutta, muutosjohtamista sekä toimintamallien juurtumista alueilla.

Aluetyön kokemukset kiteytyivät suosituksiksi

Kehittämistyön tuen tulee olla lähellä alueita, jotta aidoista kokemuksista, tilanteista ja toimintaympäristöistä tullaan tietoisiksi ja toimintaa voidaan ennakoida ja ohjata reaaliaikaisesti. Kehittämispäälliköiden tuki Työkykyohjelmassa konkretisoitui niin yhteistyöalueiden tasolla kuin hyvinvointialuetasollakin. Hankkeita ja toimijoita verkotettiin yhteen kehittämispäälliköiden johdolla sekä vinkeillä tarpeiden mukaan.

Työkykyohjelman vision edistäminen oli verkostoissa vaikuttamisen ohella keskeistä. Työkykyohjelman toimeenpanon tueksi järjestettiin niin aluetoimijoiden kuin kansallisen koordinaationkin tarpeista lähteviä tilaisuuksia, työpajoja ja tapaamisia avainhenkilöiden kanssa hankkeiden työn tuloksellisuuden takaamiseksi.

Alueiden tarpeista nouseva sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämistyö ja sen edistäminen nähtiin tärkeänä monella eri tasolla. Yhteistyötä tehtiin monitahoisesti alueellisten sekä kansallisten toimijoiden että muutosohjelmien kanssa. Esimerkkinä mainittakoon yhteistyö Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusohjelman ja Järjestöjen sote-muutostuen kanssa.

Aluetasoinen yhteistyö vahvisti hankkeiden keskinäistä tiedonvaihtoa ja mahdollisti vertaistuen kehittämistyössä. Lisäksi hankkeita ohjattiin esimerkiksi palveluohjauksen kehittämisessä ja koordinoiduissa koulutushankinnoissa. Kokoukset kannustivat hankkeiden väliseen yhteistyöhön myös koordinoitujen tapaamisten ulkopuolella.

Aikaisemmissa kehittämishankkeissa haasteena on ollut saada kehitetyt toimintamallit ja -tavat juurtumaan alueille. Tästä syystä hyvinvointialueiden johdon kanssa käydyt keskustelut Työkykyohjelman vision ja hyvinvointialueiden strategian yhteydestä olivat kehittämispäälliköiden työssä keskeistä.

Alueellisen työn suositukset

Kokemus kolmen vuoden ajalta vahvistaa sen, että tämänkaltaisella aluetyön mallilla pystytään vaikuttavasti vastaamaan alueiden tarpeeseen sekä tukemaan ja ohjaamaan muutosprosesseja monella tasolla. Samankaltaisen ohjausrakenteen mallia voidaan lämpimästi suositella integroitavaksi myös muihin laajoihin kansallisiin muutosohjelmiin ja hankkeisiin. 

Työkykyohjelman laajentamisessa luotiin seuraavat suositukset: 

Vertikaalinen eli paikallisen, alueellisen ja kansallisen työn entistä tiiviimpi linkittäminen 

• Muutoksen tuen rakennetta, jossa huomioidaan nämä eri tasot, on hyvä harkita myös jatkossa laajoissa kansallisissa kehittämisohjelmissa. Kehittämistyön tuen on tärkeää olla lähellä alueita, jotta aidoista kokemuksista, tilanteista ja toimintaympäristöistä tullaan tietoisiksi ja toimintaa voidaan ennakoida ja ohjata reaaliaikaisesti. Tässä ohjausryhmätyöskentelyyn osallistuminen on ensisijaisen tärkeää. 
• Aluetason koordinaatio vie muutosta eteenpäin monella eri tasolla ja verkostoissa alueelliseen sekä kansalliseen tarpeeseen vastaten.

Horisontaalisen ohjelmayhteistyön vahvistaminen kansallisesti

• Kansallisten ohjelmien toimijoiden työn synergiaetujen hakeminen kansallisen ja alueellisen kehittämistyön tukemiseksi.
• Horisontaalinen ohjelmayhteistyö vahvistaa alueiden ja paikallistason kehittämistyötä.  

Yhteistyöalueiden sisäisen kehittämistyön vahvistaminen eri ohjelmien ja hankkeiden välillä myös jatkossa

• Yhteistyöalueiden hankkeiden yhteistyön vahvistaminen, toimintojen yhteensovittaminen sekä alueellisten yhteistyörakenteiden vahvistaminen mahdollistaa tiedon vaihdon ja vertaiskehittämisen
• Olemassa olevien verkostojen vahvistaminen, yhdistäminen ja hyödyntäminen. Uusien, toimijoiden tarpeista lähtevien verkostojen luominen ja koordinointi.  

Kehittämistyön jatkumo sekä tulosten ja tiedonsiirron turvaaminen yli hallituskausien

Aluetyöllä oli selkeä yhdistävä paikkansa kansallisen ja paikallisen työn välimaastossa. Se oli silmät, korvat, kädet ja tuki sekä tietotoimisto moneen eri suuntaan yli hallintorajojen. Paikalliset toimijat pystyivät välittämään aluetyön kautta tietonsa ja kokemuksensa sujuvasti eri foorumeille yhteistyötason verkostoista aina ministeriöihin saakka. Toisaalta kansallisen tason tietoa ja suunnitelmia voitiin käsitellä nopeasti paikallistasolla aluetyön johdolla. Aluetyöllä pystyttiin vastaamaan erilaisiin kansallisiin tietotarpeisiin.

On tärkeää, että aito alueellinen näkökulma ja käytännön kokemukset otetaan huomioon kansallisessa päätöksenteossa ja valmistelussa. Voimme loppuun yhteisesti todeta, että aluetyö on ketterä toimintamalli, jota oli ilo olla tekemässä ja kehittämässä.

Työkykyohjelman laajentaminen -hanke on osa EU-rahoitteista Kestävän kasvun ohjelmaa. Se jatkaa aiemmalla hallituskaudella Työkykyohjelmassa kehitettyjen kokonaisuuksien kansallista ja alueellista kehittämistyötä. Työkykyohjelmasta vastasi ja sitä toteutti työ- ja elinkeinoministeriö yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Blogin kirjoittaneet alueelliset kehittämispäälliköt toimivat molemmissa hankkeissa ja päättävät tehtävänsä 30.4.2024. Muilta osin Työkykyohjelman laajentaminen jatkaa vuoden loppuun.