Miten heikoimmassa asemassa olevat saadaan mukaan yhteiskehittämiseen?

Ihmisen voi olla vaikea innostua yhteiskehittämisestä, jos hänen luottamuksensa muihin ja muiden luottamus häneen on matalaa, tai jos hän ei usko omiin mahdollisuuksiinsa vaikuttaa.

Luottamusta pitää rakentaa pitkäjänteisesti ja ihmiset on kohdattava kunnioittavasti. On mietittävä, miten ihmisille luodaan kokemuksia siitä, että heidän näkemyksillään ja kokemuksillaan on merkitystä ja ne halutaan kuulla. Kokemuksia voi syntyä esimerkiksi palveluissa asioidessa. Nämä kokemukset innostavat osallistumaan.

Yhteiskehittämiseen voidaan pyytää palvelun nykyisiä tai entisiä käyttäjiä. Aina palvelu ei kuitenkaan tavoita niitä, jotka sitä eniten tarvitsisivat. Tällöin voi miettiä, käyttääkö kohderyhmä jotain toista palvelua. Apua voi saada myös kokemusasiantuntijoilta, järjestöiltä ja vaikka naapuriäideiltä.

Mitä itse yhteiskehittämisen prosessissa tulisi huomioida?

Seuraavat kysymykset auttavat suunnittelussa. Olemme koonneet kysymykset Sokra-koordinaatiohankkeessa yhdessä Euroopan sosiaalirahaston osallisuushankkeiden kanssa.

Yhteiskehittämisen toimintatapoja ovat esimerkiksi kehittäjäasiakkuus, asiakasraati, kokemusasiantuntijatoiminta ja palvelumuotoilu. Voidaan järjestää kiertäviä kokouksia palveluyksiköissä, kumppanuusiltoja, palvelusafareita ja osallistavia ideakilpailuja, sekä hyödyntää luovia, luontolähtöisiä ja pelillisiä menetelmiä. Osallistujat voivat tavata kylätalolla, korttelikeittiöllä, kototorilla tai vaikka nuotiopaikalla. Euroopan sosiaalirahaston osallisuushankkeissa on kehitetty erilaisia yhteiskehittämisen menetelmiä. Sokra-koordinaatio on kuvannut ja arvioinut osan menetelmistä osallisuuden näkökulmasta. Kutsumme niitä ”osallisuuden palasiksi”.

Parhaimmillaan yhteiskehittäminen vahvistaa osallisuutta monin eri tavoin

1. Kaikkien palvelut voivat parantua, kun (potentiaaliset) palvelun käyttäjät osallistuvat niiden kehittämiseen.

2. Osallistujien osallisuuden kokemus voi vahvistua. Osallisuuden kokemus on tutkimusten mukaan monella tapaa yhteydessä hyvinvointiin. Esimerkiksi pitkään työttömänä olleilla on selvästi muita matalampi osallisuuden kokemus, joten sitä pitää pyrkiä vahvistamaan. Vaikutusmahdollisuudet, tarpeellisuuden tunne ja kiitokset luovat uskoa tulevaan, mikä voi osaltaan edistää kuntoutumis-, työ- ja opintopoluilla etenemistä.
    
3. Organisaatiot ja ammattilaiset saavat tietotaitoa, jonka avulla he voivat edelleen kehittää palveluja ja onnistua työssään paremmin.