Rakenteellista vammaissosiaalityötä tarvitaan uudistusten keskellä
Vammaissosiaalityö kohtaa muutoksia, kun uuden vammaispalvelulainsäädännön odotetaan tulevan voimaan samaan aikaan hyvinvointialueuudistuksen kanssa 1.1.2023. Tuija Holm ja Marjaana Luotovirta pohtivat blogissaan, miten uudistusten ennakointi haastaa ammattilaiset päivittämään osaamistaan.
Kuva
Vammaisuus voi olla osa ihmisen elämää syntymästä asti tai se voi alkaa missä tahansa elämänvaiheessa. Vammaissosiaalityön tehtävänä on huolehtia siitä, että asiakkaat saavat tarvettaan vastaavia, välttämättömiä palveluja, joilla turvataan heidän päivittäisiä toimiaan ja mahdollisuuttaan toteuttaa omia valintojaan.
Muutoksia lainsäädäntöön ja palveluiden järjestämiseen
Kuntien sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi siirtyvät kunnista hyvinvointialueille, mikä muuttaa palvelujen organisointia. Kun vammaispalvelujen järjestämisvastuu ei ole enää kunnilla, palveluihin pääsyn ja toimintatapojen odotetaan yhtenäistyvän alueilla. Tämä vaatii aikaa ja keskustelua alueen toimijoiden kesken sekä kehittämistyötä, johon mukaan tarvitaan sekä johtavia viranhaltijoita, asiakastyön ammattilaisia että palvelujen käyttäjiä.
Tällä hetkellä valmisteilla on myös uusi vammaispalvelulaki, jolla on tarkoitus korvata nykyinen vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki. Jos suunnitelmat toteutuvat, laki astuu voimaan samaan aikaan hyvinvointialueuudistuksen kanssa. Lainsäädäntöuudistusta on odotettu kauan. Toteutuessaan sen odotetaan parantavan vammaisten henkilöiden osallisuutta ja yhdenvertaisuutta, sekä vahvistavan yksilöllisten tarpeiden huomioimista palveluissa. Uudistuksessa on tarkoitus säilyttää vahvat oikeudet asumisen ja liikkumisen tukeen sekä henkilökohtaiseen apuun. Lisäksi suunnitteilla on uudenlaisia palveluita kuten valmennusta, erityistä osallisuuden ja päätöksenteon tukea sekä lyhytaikaista huolenpitoa.
Miten uudistukset vaikuttavat arjen sosiaalityöhön?
Muutoksia on tulossa uuden lain myötä esimerkiksi työ- ja päivätoimintaan. Lisäksi uutena asiakasryhmänään vammaispalveluiden piiriin tulevat hengityshalvausasiakkaat. Vammaisten lasten asuminen kodin ulkopuolella tulee lain sääntelyn piiriin. Tässä yhteydessä vammaissosiaalityön tehtävänä on selvittää lapsen mielipidettä hänelle merkityksellisistä asioista sekä arvioida lapsen etua. Työntekijällä tulee olla tällöin riittävästi mahdollisuuksia perehtyä lapsen ja perheen tilanteeseen sekä tehdä moniammatillista yhteistyötä.
Uudistukset edellyttävät vammaissosiaalityöhön koulutusta uuden lain säädännön tulkintaan ja osaamisen päivittämistä. Opeteltavaksi tulee uudenlaista osaamista edellyttäviä toimintamalleja, kuten kuljetuspalvelun yksilöllinen matkabudjetti. Palvelujen ja osaamisen kehittämisen tulee jatkua myös muutosvaiheen jälkeen.
Muutosten keskelläkin vammaispalveluiden asiakkaiden arjen pitää jatkua ilman palvelujen katkoksia. Se edellyttää, että vammaispalvelujen riittävät resurssit varmistetaan uudistusten aikana. Tarvitaan myös tietoa siitä, millaisia vaikutuksia muutoksilla on vammaisten ihmisten elämään ja palveluihin. Riskinä on, että muutokset voivat saada aikaan yksilöiden kannalta kohtuuttomia tilanteita, joita ei ole osattu ennakoida. Haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten on vaikein tuoda kokemuksiaan esiin ja vaikuttaa tilanteeseensa. Vaikuttamista ei voi jättää pelkästään heidän vastuulleen, vaan heille on annettava siihen tukea.
Rakenteellinen sosiaalityö osaksi palvelujärjestelmää
Tähän saakka rakenteellista vammaisasioiden vaikuttamistyötä on tehty pääasiassa järjestöjen toimesta. Järjestöjen rinnalle tarvitaan vammaissosiaalityön ammattilaisten vaikuttamistyötä. He soveltavat työssään vammaislainsäädäntöä käytäntöön ja tuntevat asiakkaidensa tilanteet. Lisäksi he pystyvät havaitsemaan työssään rakenteellisia ongelmia sekä yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia muutostarpeita, joten heidän tuottamansa tiedon kerääminen ja hyödyntäminen on tärkeää.
Tulevilla hyvinvointialueilla rakenteellisen sosiaalityön ja tiedolla johtamisen tulee olla kiinteä osa palvelujärjestelmää. Tähän tarvitaan rakenteelliselle vaikuttamistyölle avointa johtamiskulttuuria sekä toimivia käytäntöjä ja rakenteita, jotta tietoon pohjautuvien ratkaisujen tekeminen hyvinvointialueilla turvataan.
Tuija Holm työskentelee vammaissosiaalityöntekijänä ja opiskelee Jyväskylän yliopiston rakenteellisen sosiaalityön erikoistumiskoulutuksessa.
Marjaana Luotovirta työskentelee vammaissosiaalityöntekijänä ja opiskelee Jyväskylän yliopiston rakenteellisen sosiaalityön erikoistumiskoulutuksessa.