Selvitys orastavista sosiaalisten innovaatioiden ekosysteemeistä Euroopassa

Euroopassa edistetään sosiaalisia innovaatioita kehittämällä osaamiskeskuksia, jotka toimivat temaattisina ja alueellisina ekosysteemeinä. Osana Sosiaalisten innovaatioiden osaamiskeskuksen valmistelu ja pilotointi -hanketta Diakin asiantuntijat Niina Karvinen ja Harri Kostilainen selvittivät, kuinka ekosysteemityö on lisännyt tietoa ja osaamista erityisesti monialaisista sosiaalista innovaatioista ja millaisia vaikutuksia toimijoiden välisellä verkostoitumisella ylikansallisesti on ollut.

Sosiaalisten innovaatioiden ekosysteemien toimijat, poliittiset päättäjät ja tutkimusyhteisö ovat yhä enenevässä määrin yksimielisiä siitä, että teknologiset innovaatiot eivät yksin pysty ratkaisemaan nyky-yhteiskuntien sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia. Avuksi tarvitaan myös sosiaalisia innovaatioita (SI).

Millainen toimintaympäristö parhaiten edistäisi sosiaalisten innovaatioiden syntymistä ja menestymistä? Tätä kysymystä selvitettiin tarkastelemalla Social Innovation Canadan ja kuuden eurooppalaisen sosiaalisten innovaatioiden osaamiskeskuksen toimintaa ja strategiaa. 

Kanadassa syntyi tukiorganisaatio sosiaalisille innovaatioille valtion rahoituksella

Vuonna 2018 Kanadan hallitus myönsi 800 miljoonan dollarin rahoituksen Social Innovation Canadan perustamiseksi. Ensimmäisinä toimintavuosinaan Social Innovation Canada painotti verkostoitumista, yhteistyön edellytyksien vahvistamista, kokeilujen, osaamisen ja oppimisen jakamista sekä kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisen toimintamallin rakentamista. Näillä toimilla pyrittiin houkuttelemaan yrittäjiä ja sosiaalisista innovaatioista kiinnostuneita alalle. Lisäksi tavoitteena oli lisätä osaamista ja sosiaalisten innovaatioiden tunnettavuutta.

Euroopassa sosiaalisia innovaatioita on edistetty liki kymmenen vuotta

Vuodesta 2014 alkaen Euroopan sosiaalirahasto (ESR+) ja EU:n työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskeva ohjelma (EaSI) ovat rahoittaneet kuutta konsortiota, joiden tehtävänä on perustaa kansallisia osaamiskeskuksia ja edistää sosiaalista innovointia paikallisesti, alueellisesti, kansallisesti ja Euroopan laajuisesti.

Komissio pitää konsortioita elintärkeinä instrumentteina yhteisön kehittämisessä, sosiaalipalvelujen parantamisessa, yhteiskunnan rakentamisessa ja paikallisten yhteisöjen kuuntelemisessa. Niiden tavoitteena on edistää verkostoitumista ja yhteistyötä sekä kehittää sosiaalisten innovaatioiden kasvulle työkaluja ja menetelmiä.

Osaamiskeskukset kattavat 25 Euroopan maata ja pitävät sisällään 148 organisaatiota

  • Building Capacity for a Sustainable Society (BuiCaSuS) levittää sosiaalisiin innovaatioihin liittyvää osaamista Ranskaan, Latviaan, Espanjaan ja Ruotsiin. Osaamiskeskuksen tavoitteena on edistää kansallisesti sosiaalisia innovaatioita näissä maissa sekä kehittää vaikuttavia malleja yhteistyöhön koko yhteiskunnan laajuisesti.
  • European Social Innovation Alliance (ESIA) vaikuttaa Tanskassa, Virossa, Saksassa, Puolassa ja Iso-Britanniassa. Kansalliset osaamiskeskukset keskittyvät yhteistyön lisäämiseen yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa, päättäjiin vaikuttamiseen sekä työkalujen, menetelmien ja käytäntöjen jakamiseen.
  • Facilitating United Approaches to Social Innovation in Europe (FUSE) toimii Bulgariassa, Kyproksella, Irlannissa ja Portugalissa. Sen tavoitteena on parantaa Euroopan sosiaalirahaston tehokkuutta sosiaalisten innovaatioiden rahoitusvälineenä paikallisten aloitteiden ja sektorirajat ylittävien kumppanuuksien avulla.
  • Pan-European Social Innovation Lab (PenCIL) painottuu Belgiaan, Tšekkiin, Suomeen ja Liettuaan. Sen tavoitteena on tunnistaa hyviä käytäntöjä ja alan tarpeita, joiden pohjalta on tarkoitus luoda kullekin maalle oma strategia ja toimintasuunnitelma. Ydintavoitteena on tehdä jokaisesta näiden maiden kansalaisesta sosiaalinen innovaattori.
  • Social innovation Ecosystem Development (SEED) toimii Kreikassa, Italiassa, Romaniassa ja Sloveniassa. Tutkijat, päättäjät, virkamiehet ja muut toimijat tukevat ESR:n hallintoviranomaisia sosiaalisten innovaatioiden ESR+-rahoituksen jakamisessa.
  • Social Innovation Plus – Competence Centres (SI PLUS) edistää sosiaalisia innovaatioita erityisesti työllisyyteen ja työmarkkinoihin liittyen Itävallassa, Bulgariassa, Unkarissa ja Slovakiassa. Osaamiskeskukset edistävät osallistavia prosesseja kansalaisten, kolmannen sektorin edustajien ja alueellisten sidosryhmien kanssa sosiaalisesti ja ekologisesti kestävien työpaikkojen luomiseksi.

Kysely eurooppalaisille osaamiskeskuksille

Sosiaalisten innovaatioiden kyselytutkimuksessa selvitettiin muuan muassa, millaista yhteistyötä toimijat tekevät keskenään sekä millaisia toimintatapoja ja teknologisia valmiuksia heillä on osaamisen levittämiseen sekä osallistavan yhteistyön edistämiseen verkostoissaan. Lisäksi tarkasteltiin, kuinka organisaatiot mahdollistavat uusien yhteistyökumppanuuksien syntyä ja houkuttelevat uusia tekijöitä alalle.

Kysely lähetettiin 34 keskeiselle toimijalle ja vastauksia saatiin 11 toimijalta.

Eurooppalaiset toimijat ketteriä monella saralla

Käytäntöjen jakaminen
Vastaajat kokivat toimijoiden välisen yhteistyön olevan vahvaa niin alueellisesti kuin kansainvälisesti. Kyky löytää lähestymistapoja monialaiseen yhteistyöhön ja ongelmien ratkaisemiseen arvioitiin hyväksi. Toimijat kokivat edesauttavansa uusien toimijoiden pääsyä alalle. Hallintomalleissa vastaajat arvioivat olevan muita osa-alueita enemmän kehittämisen varaa.

Osaamisen jakaminen
Vastaajat kokivat oman toimintansa avoimeksi ja läpinäkyväksi. Teknologiset ratkaisut ja hallintomallit osoittautuivat eniten kehittämistä vaativaksi osa-alueeksi. Uusien sosiaalisten innovaattorien auttaminen alalle hakee vielä muotoaan, mutta keinoja vahvistaa olemassa olevien toimijoiden jalansijaa alalla on olemassa.

Vertaisoppiminen monialaisesta innovoinnista
Vastaajat pitivät vahvuutena kykyä löytää uusia ratkaisuja, työkaluja ja lähestymistapoja, joilla yhdistää taloudellinen tulos alan syvään juurtuneisiin systeemisiin käytänteisiin. Tärkeänä pidettiin osaamisen vahvistamista tukemalla verkottumista ja kouluttamalla osaajia. Erityisesti teknologisten yhteistyöympäristöjen kehittäminen nousi parannuskohteeksi.

Organisaatiot tekevät monialaista yhteistyötä niin yksilöiden kuin organisaatioiden kanssa ylittäen väestöryhmien väliset ja maantieteelliset rajat. Vertaisoppiminen luo verkostoja ja yhteistyömahdollisuuksia, jotka edesauttavat yhteiskunnallista vaikuttavuutta, alan kyvykkyyksien vahvistumista ja tiedon lisäämistä. Tiedon jakamisessa uusille organisaatioille ja ammatinharjoittajille on edelleen haasteita.

Mitä me Suomessa voisimme oppia muilta?

Tutkimuksissa korostetaan sosiaalisen vuorovaikutuksen tarvetta SI-ekosysteemien luomisessa. Tärkeäksi nähdään ihmisten yhdistäminen ja yhteisen muutoksentekokulttuurin rakentaminen. Se voi vaatia alojen välisten rajapintojen synnyttämistä, jotta sosiaalisten innovaatioiden toimintaympäristöä ja sen roolia tukeva yhteistyö mahdollistuu.

Eurooppalaisen sosiaalisten innovaatioiden ekosysteemin arvioinnissa huomio kiinnittyy erityisesti kokonaisvaltaiseen sosiaalisten innovaatioiden tukemiseen sekä osaamisen kehittämiseen ja vahvistamiseen. Kestävä ekosysteemi syntyy mahdollistamalla kaikkien aiheesta kiinnostuneiden pääsy kehittäjien verkostoihin sekä uusimman tiedon ja osaamisen äärelle muun muassa koulutustoiminnan kautta.

Selvitys suosittaa suomalaisen SI-ekosysteemin kulmakiviksi monialaista innovointia, innovaattorien ja organisaatioiden vertaisoppimista sekä osaamisen jakamista ja yhteisen tiedon lisäämistä toimijoiden kesken.

Kirjallisuutta

Kirjoitus on alun perin julkaistu pidempänä versiona dialogi.diak.fi -sivustolla 21.12.2023. 

Niina Karvinen

Niina Karvinen työskentelee Diakissa projektipäällikkönä. Hänen intohimoinaan ovat erityisesti yhteiskunnallinen yrittäjyys taiteissa sekä empaattisempaa yhteiskuntaa rakentavat sosiaaliset innovaatiot.

Harri Kostilainen

Harri Kostilainen on Diakin erityisasiantuntija, YTT, jonka ydinosaamista on useita intressejä ja toimijoita yhdistelevien kehittämisprojektien suunnittelu, toteutus ja johtaminen hyvinvointi- ja työllisyyspalveluiden uudelleen suuntaamiseksi.