Sosiaali- ja terveyspalveluilla on keskeinen rooli myös työttömyyden hoidossa

Tammikuussa työttömiä oli 20 000 enemmän kuin vuosi aikaisemmin. Kaikkiaan työttömänä oli 231 000 henkilöä – miehiä 127 000 ja naisia 103 000. Helmikuussa saatoimme seurata mediasta, kun työttömyyskassa kertoi jäsenistönsä työttömyyden kasvaneen nopeimmin sitten vuoden 2020. Tähän tilanteeseen tulisi reagoida nopeasti, sillä tiedetään, että mikäli työttömyys pitkittyy, työttömän työkyky laskee voimakkaasti.

Hyvinvointialueilla ei ole tällä hetkellä taloudellista kannustinta kehittää tai tarjota työttömille tai osatyökykyisille muuta kuin lakisääteiset palvelut. Kustannusneutraalius on termi, joka esiintyy usein keskusteluissa. Tosiasia kuitenkin on, että työkyvyn tukea pystytään tarjoamaan olemassa olevien sote-ammattilaisten toimesta. Henkilöstöä ei tarvitse palkata lisää. Sen sijaan sote-ammattilaisia pitää kouluttaa ottamaan työkykyyn liittyvät asiat puheeksi ja ohjata asiakas oikealle taholle tarvittaessa, esimerkiksi työttömien terveystarkastukseen tai työkykykoordinaattorille. Ennen kaikkea kyse on toisin tekemisestä. 

Asiakas ei saa unohtua 

Työttömyyden poikkeuksellinen kasvu osuu hyvin hankalaan ajankohtaan, sillä hyvinvointialueilla on valtavat säästöpaineet ja palveluverkkoa joudutaan monin paikoin supistamaan. Myös työllisyyspalvelut elävät suurta muutosten aikaa, kun työllisyysalueita ollaan parhaillaan muodostamassa ja toimintansa aloittaa uusi työvoimaviranomainen vuonna 2025. Työtön ja työkykyynsä tukea tarvitseva henkilö osuu näiden kahden eri organisaation yhdyspinnoille. Hän on se, jonka vuoksi hyvinvointialueiden ja tulevien työllisyysalueiden tulee päästä yhteisymmärrykseen tarjottavista palveluista, asiakasohjauksesta, yhteisistä toimintatavoista ja yhteistyökäytännöistä.

On selvää, että samanaikaiset ja suuret organisaatiouudistukset vaikeuttavat monialaista vuoropuhelun käymistä ja yhteistyömuodoista sopimista. Hyvinvointialueet on keskitetty isoihin yksiköihin, kun taas TE24-uudistus hajauttaa työllisyyspalvelut pienempiin yksiköihin. Joillakin hyvinvointialueilla saattaa siis olla neuvottelukumppaneina kolme tai neljä työllisyysaluetta.

Sote-palvelut ovat työkyvyn ja työllistymisen tuen kannalta tärkeitä

Lisähaasteen asiaan tuo se, että työkyky on käsitteenä hyvin moniulotteinen ja siihen liittyvät asiat menevät yli sektorirajojen. Kaikki työttömät henkilöt eivät tarvitse sosiaali- ja terveyspalveluja. Sote-palveluiden tuki on kuitenkin työn saannin kannalta tärkein asia monelle pitkäaikaistyöttömälle ja osatyökykyiselle työnhakijalle. 

Kun henkilön työkyky on mittavasti alentunut, sillä on vaikutusta myös sosiaali- ja terveyspalveluihin. Koska kaikista työkyvyttömyyseläkkeen saajista noin puolet on eläkkeellä mielenterveyssyistä ja tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ovat toiseksi yleisin työkyvyttömyyden syy, voidaan sanoa, että sote-palvelujen merkitys työttömien työnsaannin näkökulmasta on hyvin suuri. Erityisesti pitkittyneesti työttömänä olleet, vammaiset ja päihde- ja mielenterveyskuntoutujat, työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret, maahanmuuttajat ja osatyökykyiset voivat tarvita monialaista tukea työkykyynsä ja työllistymiseensä.

Luottamuksellinen keskustelukulttuuri voi tuoda uusia avauksia

Yhteiseen neuvottelupöytään istuminen on siis paikallaan, kun on aika ratkoa yhteisiä, kaikkia osapuolia koskevia haasteita nyt ja tulevaisuudessa. Vuoropuhelulla turvataan prosessien avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Siten voidaan myös tunnistaa ja nostaa esiin kriittisiä tai kehittämistyötä edellyttäviä kohtia. Vuoropuhelu tulisi suunnitella säännöllisiksi tilaisuuksiksi, joissa käydään läpi alueen työikäisten palvelukokonaisuuksien tavoitteita, mittareita, palveluja ja toimintoja sekä seurantatietoa. 

On tärkeää muistaa kunnioittava ja keskustelukumppaneita arvostava puhe. Kun tieto ja ymmärrys eri toimijoiden työstä ja näkemyksistä lisääntyy, syntyy luottamusta. Vaikeina ja epävarmoina aikoina luottamus on hyvin arvokas pääoma.