Soten kehittämisestä kestävää? - Yhteiskehittämisen mallikin kannattaa yhteiskehittää

Kävin läpi innovaatiotoiminnan kehittäjäurani alkumetreiltä power pointin, jossa määrittelin ensi kertaa itselleni yhteiskehittämisen termin. Esitys oli tarkoitettu pohjustamaan erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon sekä yritysten ja yliopiston toimijoiden yhteiskehittämisprosesseja, joiden tavoitteena oli synnyttää julkiseen terveydenhuoltoon uutuutta sisältäviä, lisäarvoa tuottavia ratkaisuja - innovaatioita. Nyt, neljä vuotta myöhemmin, allekirjoitan edelleen tuon esittelemäni määritelmän:

Vuosina 2016-2017 olin Oulussa vetovastuussa hankkeessa, jossa kehitimme valtakunnallisesti monistettavissa olevaa innovaatiotoimintamallia yliopistollisille sairaaloille. Kumppaninamme toimi Turku sekä kaikki muutkin 6Aika-kaupungit. Hyppäsin ”liikkuvaan junaan”: kaikki yliopistosairaalat rakensivat avointa, vuorovaikutteista kehittämiskumppanuutta, sittemmin palkitun Terveyskylä-palvelunkin kehityksen tuodessa osaltaan lisämomenttia tekemisen tahtiin.

Tavoitteenamme oli tuottaa aidosti tarvelähtöisiä ratkaisuja parantamaan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa. Ennen kaikkea halusimme ratkaista julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon haasteita toteuttaa innovaatiotoimintaa.

Innovaatiotoiminnan kehittämisen edistysaskelia

Ponnistelumme ympäri Suomen ja kansainvälisenä yhteistyönä ovat tuottaneet tulosta. Niin erikoissairaanhoidossa, perusterveydenhuollossa kuin sosiaalihuollossakin on toteutettu projekteja sekä kehitetty ja kokeiltu uusia toimintamalleja - on syntynyt osaamista ja onnistumisia. Selvää on, että monta estettä on myös ollut ylitettävänä. Sosiaali- ja terveydenhuollon kompleksisuus ja koko sekä tiedonkulku ja tottumukset ovat esimerkkejä tekijöistä, jotka ovat vaatineet meiltä kaikilta jumppaa. Meillä menee kuitenkin aivan hyvin. Kankeaksi kuvattu julkinen sote on kumppaneineen rakentanut innovaatioekosysteemejä sekä pystyttänyt testialustoja, jotka kohtauttavat huippuosaamista eri toimialoilta, sektoreilta, organisaatioista ja ammattiryhmistä. Toimijat kohtaavat yhä enemmän, aikaamme sopien, myös virtuaalisesti.

Pohjois-Pohjanmaalla on nytkin hyvä pöhinä päällä. Olemme useiden vuosien ajan kehittäneet organisaatioittain ja toimijaryhmittäin alueemme kehittymistä tukevia toimintatapoja. Olemme harjoitelleet omaa toimintaamme sekä määritelleet yhtymäkohtia eri toimintojen välillä. Olemme jakaneet tietoa hyvistä käytännöistä myös laajemmin, Suomen muille ekosysteemeille ja sote-organisaatioille. Lisäksi olemme tuottaneet tiedolla johtamisen tueksi uutta tutkimustietoa julkisen soten innovaatiotoiminnan mahdollistamisesta ja johtamisesta. Konkreettisina esimerkkeinä onnistumisistamme ovat kansainvälisestikin tunnustetut Health Labs -yhteiskehittämis- ja testausalustamme sekä PPSHP:ssä menestyksekkääksi osoittautunut, Pohjois-Pohjanmaan alueelle laajentuva innovaatiotoiminnan yhteistyömalli, jonka kautta kaikki sidosryhmämme saavat mahdollisuuden aidosti vaikuttaa sotemme kehittymiseen.

Avoin yhteiskehittäminen ja osallisuus avainasemassa

Mikä on johtanut onnistumisiin? Mitkä ovat seuraavat askeleet?

Kirjoitin vastikään Mun Oulun kolumniin: ”Olenpa sitten kuntalainen, asiakas tai ammattilainen, tutkija tai yrityksen edustaja, haluan mahdollisuuden vaikuttaa siihen, minkälainen sotestamme muodostuu. Toivon tietoa ja tukea, aikaa ja arvostusta, väylän ja välineet. Haluan oppia ja onnistua, vaikuttaa ja vakiinnuttaa.” Myös sosiaali- ja terveydenhuollon innovaatiotoiminnasta tehty tutkimus osoittaa: onnistumme mahdollistamalla. Tiedämme, että kehittämistyössä menestykseen johtavat avoin, auttavainen asenne sekä yhteistyö ja yhdenvertaisuus osallisuudessa. Siinäpä yhteiskehittämisen määritelmäkin kertautuu.

Osana sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista rakennamme parhaillaan Pohjois-Pohjanmaan sotelle yhteisiä ja yhtenäisempiä kehittämiskäytäntöjä. Poistamme päällekkäisyyttä, jaamme avoimesti tietoa. Pyrimme yhä tehokkaammin oppimaan toisiltamme. Kuvaamme ja viestimme, kuinka jokainen meistä voi osallistua soten kehittämiseen ja varmistaa jatkuvaa oppimista myös jatkossa, osana pysyviä käytäntöjä. Rakennamme vuorovaikutteisuutta, yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja yhteistyötä kehittämistyössä.

Innovaatioprosessia mukaillen: tarvemäärittely on tehty ja osapuolten asiantuntijuus on vahvaa - on aika siirtyä innovaatiotoimintamme aitoon yhteiskehittämiseen alueilla ja valtakunnallisesti. Tarvitaan vielä tukevat toimijat ja työkalut sekä prosessin ohjaaja ja omistaja. Näistä lähtökohdista käsin kannattaa hyödyntää sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen potentiaalia toimia innovaatioalustana, joka mahdollistaa halutessamme sosiaali- ja terveydenhuollon innovaatioyhteistyömallin yhteiskehittämisen.