HyTe ry:n (entinen EJY ry) Iloa arkeen -hankkeen ryhmätoimintamalli työelämästä poissaolevien espoolaisten työ- ja toimintakyvyn vahvistamiseksi
HyTe ry:n (entinen EJY ry) Iloa arkeen -hankkeessa (2017–2020) kehitettiin uudenlaista voimavaraistavaa ryhmätoimintaa, jonka tavoitteena oli pidempään työelämästä poissaolleiden työikäisten espoolaisten työ- ja toimintakyvyn ja työllistymisedellytysten vahvistaminen.
Oivalla ja ymmärrä
Hankkeen taustalla havaittiin käytännön työssä tarve ryhmätoiminnalle, joka keskittyy vahvistamaan erityisesti kotona olevien vähän suomea puhuvien maahanmuuttajanaisten sekä korkeasti koulutettujen ja asiantuntijatyötä tehneiden työttömien hyvinvointia ja toimintakykyä. Kohderyhmien valintaa perustelivat myös Espoon työttömyystilastot, joissa molemmat hankkeen kohderyhmät korostuvat selvästi. Hankkeen kohderyhmille ei juuri ole Iloa arkeen -hankkeen kaltaista palveluja, jotka vahvistaisivat toimintakykyä ja tulevaisuususkoa.
Työttömyys vaikuttaa kaikkiin toimintakyvyn ulottuvuuksiin, niin sosiaaliseen, fyysiseen kuin psyykkiseenkin jaksamiseen. Pitkittyessään työttömyydellä on tutkitusti hyvinvointia ja osallistumismahdollisuuksia kaventavia vaikutuksia (esim. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019). Tulotason tippumisen myötä sosiaalinen elämä sekä kulttuurin ja liikunnan harrastaminen voivat vähentyä, työttömyys hävettää ja mieliala painua matalalle. Toimeliaisuus vähenee, jos arjessa ei ole iloa, rutiineja, yhteisöä tai mielekästä tekemistä. Halu työelämään paluuseen on usein suuri, mutta moni tarvitsee työllistymisen tueksi oman jaksamisen ja itsetunnon vahvistamista.
Erilaisia toimintakykyä alentavia arkielämän tekijöitä, kuten omaa tai läheisen fyysistä tai psyykkistä sairautta, kuormittavia perhetilanteita ja ylipäätään työttömyyden johdosta syrjäytetyksi tulemista ja tästä johtuva osattomuuden kokemusta ei useinkaan tunnisteta työllistymistä tukevien palveluiden lyhyissä asiakaskontakteissa. Ihmisen tilannetta ei myöskään tarkastella tarpeeksi kokonaisvaltaisesti pirstaloituneessa palvelujärjestelmässämme.
Vapaaehtoisuuden ja oman motivaation merkitys hyvinvoinnin ja työllistymisedellytysten vahvistajana korostui ryhmäläisten kokemuksissa. Järjestökenttä koettiin helposti lähestyttäväksi ja vapaaehtoiseksi toiminnaksi. Järjestön työntekijät eivät ole viranomaisia, mikä helpotti lämpimän ja luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen syntymistä. Järjestökenttä mahdollisti myös osallistujille hyvinvointia ja osallisuutta lisäävän tiedon saannin järjestöjen tuottamista palveluista ja tukitoimista sekä tietoa vapaaehtoistyöstä ja muista osallisuuden poluista.
Kohderyhmät: Hankkeella oli kaksi kohderyhmää, joiden toimintakyky oli heikentynyt.
1) Ensimmäinen kohderyhmä oli pitkään työelämästä poissaolleet korkeasti koulutetut ja asiantuntijatyötä tehneet työikäiset espoolaiset.
2) Toisena kohderyhmänä olivat työelämästä poissaolevat ja Espoossa asuvat maahanmuuttajanaiset, joiden suomen kielen taito ei vielä vastannut työelämän vaatimuksia ja joiden osallistumismahdollisuudet suomalaiseen yhteiskuntaan olivat vähäiset.
Hankkeen kohderyhmien tilanteet ja tuentarpeet olivat moninaisia. Osalla korkeasti koulutetuista tai asiantuntijatyötä tehneistä työttömistä oli erilaisia työllistymisen ja toimintakyvyn haasteita, joita ei ole aiemmin tunnistettu. Taustalla oli esim. työssä uupumista ja epäreilusta kohtelusta johtuvaa katkeroitumista, kuormittava elämäntilanne (esim. oma tai läheisen vakava sairaus, ikääntyvien vanhempien tai erityislapsen omaishoitotilanne), yksinäisyyttä, masennusta ja ahdistusta, kipuilua koetun ikärasismin tai huonon itsetunnon kanssa.
Kotona olevien ja vähän suomea puhuvien maahanmuuttajanaisten työllistymisen haasteena puolestaan on usein heikoksi koettu suomen kielen taito, sillä mahdollisuuksia suomen kielen puhumiseen ei juuri ole. Suomalaisessa yhteiskunnassa toimiminen ja sen palvelut voivat olla vieraita. Sosiaaliset verkostot rajoittuvat usein omaan kieliryhmään ja kontaktit syntyperäisiin suomalaisiin ovat vähäiset. Taustalla voi olla negatiivisia kokemuksia, arkuutta sekä riittämättömyyden ja osattomuuden tunnetta. Yksinäisyys, uupumus, alakulo tai mielenterveyden ongelmat voivat haastaa psyykkistä jaksamista. Monella hankkeen toimintaan osallistuneella maahanmuuttajanaisella on suuri tarve ja tahtotila vahvistaa suomen kielen taitoaan ja omaa hyvinvointiaan sekä työllistyä ja osallistua suomalaiseen yhteiskuntaan.
Ryhmiin osallistuneet kaipasivat yhteisöllisyyttä, merkityksellistä toimintaa sekä oman roolin löytämistä yhteiskunnassa olipa se sitten työn, vapaaehtoistoiminnan tai muun osallisuuden polun kuten harrastusten kautta. Yksin kotona ollessa moni koki itsensä näkymättömäksi ja merkityksettömäksi. Ryhmiin osallistuneilla oli suuri ja perusinhimillinen tarve tulle nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi osaavana ja ainutlaatuisena ihmisenä.