Kaupunki kuuluu kaikille
Kaupunki kuuluu kaikille -toimintamalli tarjoaa päihde- ja turvataitokasvatusta alakouluihin. Toimintamalli lisää lasten turvallisuuden tunnetta julkisilla paikoilla sekä vähentää päihteitä käyttäviin ihmisiin liittyviä pelkoja ja ennakkoluuloja.
Suomalaisten huumeiden kokeilu ja käyttö ovat yleistyneet 1990-luvulta lähtien (THL 2023). Päihteitä haitallisesti käyttävien ihmisten määrä on Suomessa kasvanut ja kasvu näkyy myös julkisessa tilassa. Päihteiden haitallisen käytön lisääntyessä, lisääntyvät myös muille aiheutuvat haitat ja niihin liittyvät turvattomuuden kokemukset. Suomalaisista joka kolmas suomalainen on pelännyt päihtyneitä ihmisiä julkisella paikalla ja lähes joka viides on joutunut päihtyneen henkilön ahdistelun tai kiusaamisen kohteeksi. Päihtyneiden pelkääminen julkisissa tiloissa on Suomessa paljon yleisempää kuin muissa Pohjoismaissa. (THL 2018.) Erityisesti lapset ja nuoret kokevat turvattomiksi paikat, joissa on julkista päihteiden käyttöä ja häiritsevästi tai sekavasti käyttäytyviä ihmisiä (esim. Merimaa 2015; Viilo 2017). Samalla on kuitenkin huomioitava, että päihteiden käyttöön liittyy voimakasta stigmaa, jonka purkaminen on tärkeää ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisen kohtelun edistämiseksi.
Turvattomuus on yksi päihdehaitoille ja mielenterveysongelmille altistava tekijä. Päihdehaitat ja mielenterveysongelmat aiheuttavat inhimillisen kärsimyksen lisäksi runsaasti taloudellisia kustannuksia yhteiskunnalle. Ehkäisevä päihdetyö ja suojaavien tekijöiden vahvistaminen edistävät terveyttä ja hyvinvointia sekä suojaavat päihteiden käytöltä, mikä voi vähentää tulevaisuudessa terveydenhuollon kustannuksia. Varhainen opetus tunnetaitoihin voi parantaa lasten mielenterveyttä ja vähentää tulevaisuudessa mielenterveyspalveluiden tarvetta. Elämänhallintataitojen ja itseluottamuksen vahvistuminen voivat auttaa ehkäisemään syrjäytymistä. Lapsen turvallisuuden tunne tukee hänen tervettä kasvuaan ja kehitystään, ja turvataidot vähentävät riskiä joutua vaaratilanteisiin.
Lasten päihdekasvatuksen ja turva- ja tunnetaitojen vahvistamisen tarve nousee esiin useissa poliittisissa ja yhteiskunnallisissa linjauksissa. Sosiaali- ja terveysministeriön Päihde- ja riippuvuusstrategia korostaa päihteettömien kasvuympäristöjen merkitystä lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisessa. Lisäksi Valtioneuvoston "Hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen 2030" -toimenpidesuunnitelmassa painotetaan turvallisten arkiympäristöjen luomista lapsille ja nuorille. Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen "Väkivallaton lapsuus" -toimenpidesuunnitelma korostaa turvallisen kasvuympäristön tärkeyttä ja turvataitokasvatuksen roolia. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) laaja-alainen osaaminen sisältää itsestä huolehtimisen ja arjen taidot, joihin tunne- ja turvataitokasvatus vahvasti liittyvät.
Hankkeen kohderyhmänä ovat alakoulun 1.–3.-luokkalaiset lapset ja heidän huoltajansa, kasvatus- ja koulutusalan ammattilaiset sekä päihteitä haitallisesti käyttävät ihmiset.
Asiakasymmärrystä kerrytettiin laajasti hankkeen pilotoinneissa ja kohderyhmiä osallistettiin monin eri tavoin. Mallin kehittämistä ja testaamista tehtiin yhteistyössä koulujen kanssa, jotta varmistetiin toiminnan olevan kouluarkeen soveltuvaa ja helposti käyttöön otettavissa. Oppituntien pilotoinneissa selvitettiin lasten kokemuksia ja ajatuksia julkiseen päihteiden käyttöön liittyen. Kokemukset oppitunneista sekä lasten kanssa käydyt keskustelut antoivat arvokasta tietoa siitä, miten lapset hahmottavat ja käsittelevät päihteisiin liittyviä tilanteita sekä mitä taitoja ja valmiuksia he tarvitsevat näissä tilanteissa selviytyäkseen.
Huoltajille ja kasvatus- ja koulutusalan ammattilaisille järjestettiin vanhempainiltoja ja koulutuksia, joissa käsiteltiin samoja teemoja. Heiltä kerättiin palautetta sekä käytiin keskusteluja, jotka syvensivät ymmärrystä siitä, miten he kokevat oman roolinsa lasten päihdekasvatuksessa ja millaista tukea he itse tarvitsevat. Tällä tavalla varmistettiin, että heidän näkemyksensä ja kokemuksensa huomioidaan menetelmien kehittämisessä. Opettajilta kerättiin jokaisen oppitunnin jälkeen palautetta, joka antoi arvokasta tietoa oppituntien kehittämistä varten.
Palautetta kerättiin pilotoinneissa myös päihteitä haitallisesti käyttäviltä ihmisiltä sekä heidän parissaan työskenteleviltä ammattilaisilta, mikä antoi tietoa heidän kokemuksistaan ja ajatuksistaan teemoihin liittyen. Palautetta hyödynnettiin vuoropuhelumallin kehittämisessä.