Kaupunki kuuluu kaikille
Kaupunki kuuluu kaikille -toimintamalli tarjoaa päihde- ja turvataitokasvatusta alakouluihin. Toimintamalli lisää lasten turvallisuuden tunnetta julkisilla paikoilla sekä vähentää päihteitä käyttäviin ihmisiin liittyviä pelkoja ja ennakkoluuloja.
Toimintamallin nimi
Kaupunki kuuluu kaikille -toimintamalli tarjoaa päihde- ja turvataitokasvatusta alakouluihin. Toimintamalli lisää lasten turvallisuuden tunnetta julkisilla paikoilla sekä vähentää päihteitä käyttäviin ihmisiin liittyviä pelkoja ja ennakkoluuloja.
Kaupunki kuuluu kaikille –toimintamalli vahvistaa lasten turvallisuuden tunnetta julkisilla paikoilla ja vähentää pelkoja ja ennakkoluuloja päihteitä haitallisesti käyttäviä ihmisiä kohtaan. Toimintamalli sisältää oppitunnit, vanhempainillan ja vuoropuhelumallin. Toimintamalleista on luotu materiaalit sekä tilattavat koulutukset.
Oppitunnit tarjoavat alakoululaisille lapsille ikätasoista päihdekasvatusta ja turva- ja tunnetaitojen vahvistamista. Oppitunneilla lapset saavat valmiuksia toimia turvallisesti kohdatessaan julkista päihteiden käyttöä tai sekavasti käyttäytyviä ihmisiä. Oppitunnit ovat suunniteltu ikätaso huomioiden ja opetusmateriaalit ovat kehitetty erikseen alkuopetuksen 1.–2.-luokkalaisille sekä 3.–4.-luokkalaisille. Menetelmään on luotu myös verkkokurssi alakouluissa työskentelevien ammattilaisten työn tueksi.
Vanhempainilta tukee huoltajien kasvatustyötä ja antaa valmiuksia keskustella päihteistä ja turvallisuudesta lasten kanssa. Tilaisuudessa keskustellaan siitä, miksi ja miten päihteistä ja turvallisuudesta voi puhua pienemmille lapsille, tuodaan esiin lasten ajatuksia julkisesta päihteiden käytöstä sekä tarjotaan vinkkejä perheiden keskustelujen tueksi. Menetelmään on luotu verkkokurssi alakouluissa työskentelevien ammattilaisten työn tueksi. Lisäksi huoltajille on kehitetty keskustelukortti tukemaan heidän valmiuksiaan ottaa päihteet puheeksi pienten lasten kanssa.
Vuoropuhelumalli osallistaa päihteitä käyttävät ihmiset pohtimaan sekä omaa että lasten turvallisuutta kaupunkitilassa. Lasten kokemuksia ja kysymyksiä oppitunneilta on kerätty keskustelukortteihin, jotka kannustavat ottamaan lasten turvallisuuden puheeksi esimerkiksi asumisyksiköissä ja päiväkeskuksissa. Puolestaan lapset saavat oppitunneilla valmiuksia ymmärtää erilaisia elämäntilanteita tutustumalla päihteitä käyttävien ihmisten kokemuksiin ja ajatuksiin.
Suomalaisten huumeiden kokeilu ja käyttö ovat yleistyneet 1990-luvulta lähtien (THL 2023). Päihteitä haitallisesti käyttävien ihmisten määrä on Suomessa kasvanut ja kasvu näkyy myös julkisessa tilassa. Päihteiden haitallisen käytön lisääntyessä, lisääntyvät myös muille aiheutuvat haitat ja niihin liittyvät turvattomuuden kokemukset. Suomalaisista joka kolmas suomalainen on pelännyt päihtyneitä ihmisiä julkisella paikalla ja lähes joka viides on joutunut päihtyneen henkilön ahdistelun tai kiusaamisen kohteeksi. Päihtyneiden pelkääminen julkisissa tiloissa on Suomessa paljon yleisempää kuin muissa Pohjoismaissa. (THL 2018.) Erityisesti lapset ja nuoret kokevat turvattomiksi paikat, joissa on julkista päihteiden käyttöä ja häiritsevästi tai sekavasti käyttäytyviä ihmisiä (esim. Merimaa 2015; Viilo 2017). Samalla on kuitenkin huomioitava, että päihteiden käyttöön liittyy voimakasta stigmaa, jonka purkaminen on tärkeää ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisen kohtelun edistämiseksi.
Turvattomuus on yksi päihdehaitoille ja mielenterveysongelmille altistava tekijä. Päihdehaitat ja mielenterveysongelmat aiheuttavat inhimillisen kärsimyksen lisäksi runsaasti taloudellisia kustannuksia yhteiskunnalle. Ehkäisevä päihdetyö ja suojaavien tekijöiden vahvistaminen edistävät terveyttä ja hyvinvointia sekä suojaavat päihteiden käytöltä, mikä voi vähentää tulevaisuudessa terveydenhuollon kustannuksia. Varhainen opetus tunnetaitoihin voi parantaa lasten mielenterveyttä ja vähentää tulevaisuudessa mielenterveyspalveluiden tarvetta. Elämänhallintataitojen ja itseluottamuksen vahvistuminen voivat auttaa ehkäisemään syrjäytymistä. Lapsen turvallisuuden tunne tukee hänen tervettä kasvuaan ja kehitystään, ja turvataidot vähentävät riskiä joutua vaaratilanteisiin.
Lasten päihdekasvatuksen ja turva- ja tunnetaitojen vahvistamisen tarve nousee esiin useissa poliittisissa ja yhteiskunnallisissa linjauksissa. Sosiaali- ja terveysministeriön Päihde- ja riippuvuusstrategia korostaa päihteettömien kasvuympäristöjen merkitystä lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisessa. Lisäksi Valtioneuvoston "Hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen 2030" -toimenpidesuunnitelmassa painotetaan turvallisten arkiympäristöjen luomista lapsille ja nuorille. Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen "Väkivallaton lapsuus" -toimenpidesuunnitelma korostaa turvallisen kasvuympäristön tärkeyttä ja turvataitokasvatuksen roolia. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) laaja-alainen osaaminen sisältää itsestä huolehtimisen ja arjen taidot, joihin tunne- ja turvataitokasvatus vahvasti liittyvät.
Hankkeen kohderyhmänä ovat alakoulun 1.–3.-luokkalaiset lapset ja heidän huoltajansa, kasvatus- ja koulutusalan ammattilaiset sekä päihteitä haitallisesti käyttävät ihmiset.
Asiakasymmärrystä kerrytettiin laajasti hankkeen pilotoinneissa ja kohderyhmiä osallistettiin monin eri tavoin. Mallin kehittämistä ja testaamista tehtiin yhteistyössä koulujen kanssa, jotta varmistetiin toiminnan olevan kouluarkeen soveltuvaa ja helposti käyttöön otettavissa. Oppituntien pilotoinneissa selvitettiin lasten kokemuksia ja ajatuksia julkiseen päihteiden käyttöön liittyen. Kokemukset oppitunneista sekä lasten kanssa käydyt keskustelut antoivat arvokasta tietoa siitä, miten lapset hahmottavat ja käsittelevät päihteisiin liittyviä tilanteita sekä mitä taitoja ja valmiuksia he tarvitsevat näissä tilanteissa selviytyäkseen.
Huoltajille ja kasvatus- ja koulutusalan ammattilaisille järjestettiin vanhempainiltoja ja koulutuksia, joissa käsiteltiin samoja teemoja. Heiltä kerättiin palautetta sekä käytiin keskusteluja, jotka syvensivät ymmärrystä siitä, miten he kokevat oman roolinsa lasten päihdekasvatuksessa ja millaista tukea he itse tarvitsevat. Tällä tavalla varmistettiin, että heidän näkemyksensä ja kokemuksensa huomioidaan menetelmien kehittämisessä. Opettajilta kerättiin jokaisen oppitunnin jälkeen palautetta, joka antoi arvokasta tietoa oppituntien kehittämistä varten.
Palautetta kerättiin pilotoinneissa myös päihteitä haitallisesti käyttäviltä ihmisiltä sekä heidän parissaan työskenteleviltä ammattilaisilta, mikä antoi tietoa heidän kokemuksistaan ja ajatuksistaan teemoihin liittyen. Palautetta hyödynnettiin vuoropuhelumallin kehittämisessä.
Toimintamalli tukee perusopetuksen opetussuunnitelman laaja-alaista osaamista ja ehkäisevän päihdetyön tavoitteita alakouluissa. Menetelmät on suunniteltu valtakunnallisesti käyttöön otettavaksi, ja niiden juurruttamisessa on huomioitu toimintamallin lokalisointi. Kaikki menetelmät on suunniteltu helposti käyttöön otettaviksi itsenäisesti valmiiden materiaalien ja verkkokurssin avulla. Koulut voivat myös tilata kouluttajan koululleen järjestämään oppitunnit ja vanhempainillat.
Oppitunneista ja vanhempainillasta luotiin diasarjat ja oppaat opettajien käyttöön, huoltajien tueksi kehitettiin keskustelukortti ja vuoropuhelumallia varten valmistettiin materiaaleja asumisyksikköihin ja päiväkeskuksiin. Materiaalit ovat saatavilla EHYT ry:n verkkosivuilla ja Freeedissä. Valmistautuminen ja etukäteisvalmistelut eivät vaadi paljoa aikaa. Oppitunnit kestävät 2 x 45 minuuttia ja vanhempainilta noin 45 minuuttia.
Toimintamalliin luotiin ehytkouluttaa.fi-sivustolle verkkokurssi, joka perehdyttää Kaupunki kuuluu kaikille –oppituntien ja vanhempainiltojen järjestämiseen sekä vahvistaa kasvatus- ja koulutusalan ammattilaisten valmiuksia päihde- ja turvataitokasvatukseen. Kurssin voi suorittaa itsenäisesti haluamanaan ajankohtana. Kurssin suorittaminen kestää noin 2 tuntia ja se on maksuton ja kaikille avoin. Verkkokurssialustalta saa ladattua myös kaikki menetelmän käyttöön tarvittavat materiaalit ja ohjeet.
Toimintamalli juurrutettiin osaksi EHYT ry:n koulutusvalikoimaa kouluttamalla kouluttajaverkostoon kouluttajia vastaamaan eri paikkakuntien tarpeeseen, jotta koulut voivat jatkossa tilata EHYTin kouluttajan pitämään oppitunnit. Menetelmän levittämisessä on ollut tärkeää integroida se EHYTin kumppanuussopimuksiin.
Hankkeen tuloksia ja kehitettyjä menetelmiä levitettiin ammattilaisille pidettyjen koulutusten, puheenvuorojen sekä messujen ja tapahtumien kautta. Markkinointia tehtiin EHYTin kanavien kautta (verkkosivut, uutiskirjeet, sosiaalinen media) sekä erilaisissa tapahtumissa, kuten Educa-messuilla ja Päihdepäivillä. Hankkeella oli myös somekampanja, Freeedin bannerikampanja sekä mainokset Opettaja-, Luokanopettaja- ja Opeopiskelija-lehdissä ja Suomen rehtorit ry:n jäsenkirjeessä. EHYTin aluetyöllä ja yhteistyötahoilla, kuten Suomen Vanhempainliitolla, on ollut tärkeä rooli menetelmän levittämisessä ja juurtumisessa.
Palautetta kerättiin menetelmien kehittämisen jokaisessa vaiheessa, mikä oli ensiarvoisen tärkeää toimintamallin kehittämisessä ja arvioinnissa. Piloteista saatu palaute auttoi muokkaamaan ja hienosäätämään menetelmiä niin, että ne vastasivat paremmin kohderyhmien tarpeita.
Oppitunnit tuottivat positiivisia vaikutuksia sekä oppilaiden että opettajien näkökulmasta. Oppituntien avulla onnistuttiin lisäämään lasten tietämystä päihteistä ja niiden vaikutuksesta ihmisen terveyteen ja käytökseen sekä vahvistamaan heidän tunne- ja turvataitojaan. Lapset saivat sanottaa jo kokemiaan asioita turvallisessa ympäristössä. Toiminnalliset ryhmätyöt ja keskustelut olivat erityisen suosittuja. Suurin osa oppilaista koki oppineensa toimimaan turvallisesti pelottavissa tilanteissa. Lisäksi oppitunneilla saadut tiedot päihderiippuvuudesta auttoivat lapsia ymmärtämään paremmin erilaisia elämäntilanteita.
Opettajat katsoivat oppituntien vahvistaneen lasten turvallisuutta ja antaneen valmiuksia ymmärtää päihteitä haitallisesti käyttäviä ihmisiä. Opettajien palautteissa nousi esiin erityisesti oppituntien ikätasoisuus, vuorovaikutteisuus sekä sisältöjen monipuolisuus ja selkeys. Opettajat pitivät aiheen käsittelyä tärkeänä ja ajankohtaisena, ja he arvostivat lämmintä ja ymmärtäväistä lähestymistapaa, joka antoi tilaa lapsen äänelle ja kokemuksille. Vaikka osa opettajista koki aiheen haastavana, ulkopuolisen kouluttajan läsnäolo koettiin helpottavana. Oppituntien suositteluprosentti (NPS) kehittyi jatkuvasti menetelmän kehittyessä, ja lopullista mallia suosittelisi 94 % opettajista kollegalleen. Opettajat saivat tukea sekä konkreettisia työkaluja ja materiaaleja lasten päihdekasvatukseen ja turva- ja tunnetaitojen vahvistamiseen. Moni opettaja jatkoi turvallisuuskeskustelua luokassaan vielä pilotoinnin jälkeenkin.
Huoltajat saivat vanhempainilloissa tukea lasten kasvatukseen liittyen, erityisesti miten keskustella lasten kanssa päihteistä ja turvallisuudesta. Keskusteluissa käsiteltiin myös päihderiippuvuutta ja sitä, kuinka omat asenteet voivat tarttua lapsiin. Tämä vahvisti huoltajien kykyä keskustella päihdeilmiöistä avoimesti ja neutraalisti. Suurin osa huoltajista koki saaneensa hyödyllistä tietoa ja aikoi hyödyntää vanhempainillan antia keskusteluissa lastensa kanssa.
Vuoropuhelumalli osallisti päihteitä haitallisesti käyttäviä ihmisiä mukaan keskusteluun sekä sai heidät pohtimaan julkisen päihteiden käytön vaikutuksia lasten turvallisuuteen. Mallin tarjoama matalan kynnyksen keskustelutilaisuus koettiin turvalliseksi ympäristöksi jakaa kokemuksia. Tämä auttoi lisäämään päihteitä käyttävien ihmisten kykyä huomioida lasten turvallisuus julkisissa tiloissa. Vuoropuheluun osallistuneet kokivat lasten turvallisuuden tärkeäksi, ja myös kohtaamispaikkojen työntekijät pitivät menetelmää toimivana ja sensitiivisenä.
Kansikuva
