Toimintaterapeutin uudenlainen rooli otettiin hyvin vastaan. Toimiminen esikouluryhmässä antoi sekä opettajille että terapeutille uutta näkökulmaa työntekemiseen ja lasten osallistumisen tukemiseen. Yhteistyö opettajan ja toimintaterapeutin välillä syventyi.
Lapset ottivat luokkaan saapuvan uuden aikuisen hyvin vastaan. He uskalsivat kysyä apua ja olivat rohkeasti vuorovaikutuksessa kukin omalla tavallaan. Toimintaterapeutin käynti luokassa oli odotettu.
Opettajien kokemuksia:
Keskustelu itseä askarruttavista asioista toisen ammattilaisen kanssa koettiin hyväksi. Syntyi kokemus siitä, että toimintaterapeutti oli työparina. Koettiin hyvänä, että ulkopuolinen havainnoi ryhmän lasten toimintaa ja antoi uusia näkökulmia ryhmätilanteisiin.
Oman työkalupakin ja toimintatapojen ”ravistelu” koettiin hyvänä asiana: kun eri keinoista ja toimintatapojen vaikutuksista keskustellaan toisen ammattialan edustajan kanssa, opettaja voi löytää käyttöön jo ennestään tuttuja mutta työkalupakin pohjalle unohtuneita välineitä. Saatu palaute jo käytössä olevista toimintavoista, jotka tukevat lasten osallistumista, antoivat vahvistusta sekä siitä että, luokassa tehdään jo paljon oikeita asioita. Myös lasten ja ryhmän toiminnan havainnoinnin merkitys nousi esiin yhteisissä keskusteluissa: havainnoinnille voi ottaa aikaa esimerkiksi vaihtamalla rooleja luokassa toimivien aikuisten kesken.
Toimintaterapeuttien kokemuksia:
Toimintaterapeutin rooli ryhmässä vaihteli ryhmän ja opettajan tarpeiden mukaan. Rooleina olivat mm. ryhmätilanteen havainnointi, ryhmän yhtenä aikuisena mukana toimiminen, lapsen ohjaaminen tilanteen vaatimalla tavalla, luokassa pienryhmätoimintaan jakautuminen sekä toimintaterapian yleiseen tietopohjaan perustuva ohjaus. Lisäksi luokan toimintaan voitiin ottaa osaksi toimintaterapeutin suunnittelema yksittäinen tekeminen. Havaittiin, että uusia ratkaisuja syntyy parhaiten silloin, kun toimitaan yhdessä erilaisissa tilanteissa ja sen jälkeen käydään vastavuoroista keskustelua tilanteissa tehdyistä havainnoista ja pohditaan erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja.
Ohjauksellista keskustelua käytiin ryhmän toimintaan ja lapsen osallistumisen vahvistamiseen liittyen. Keskustelujen aiheiksi nousivat esimerkiksi vireystilan säätely, rauhoittumisen hetket esikoulupäivän aikana, keskittyminen, tunnetaidot, hienomotoriset vaikeudet, karkeamotoriset taidot, erilaiset tarpeet ryhmässä ja niiden yhteen sovittaminen huomioiden tilat ja käytettävissä olevan resurssin, leikin merkitys taitojen harjoittelussa, ryhmäytymiseen ja sosiaalisiin taitoihin liittyvät asiat sekä struktuurin ja rytmittämisen merkitys esikoulupäivässä.