Työkyvyn tuen palvelukokonaisuuksien kehittämisen on hyvä olla jatkuvasti käynnissä olevaa toimintaa. Se, kuinka mittavasta uudistamisesta on kyse, määrittää paljolti sitä, miten ja millaisilla resursseilla kehittämistä tehdään.
Pienempiä korjauksia voidaan tehdä ”vauhdissa” osana arkista perustyötä. Mittavammat uudistukset edellyttävät suunnitelmallisempaa järjestäytymistä.
Tilanneanalyysi
Työkyvyn tuen palvelukokonaisuuksien määrittely perustuu tietoon paikallisesta tilanteesta. Siksi määrittely alkaa tilanneanalyysilla.
Tilanneanalyysin avulla järjestäjä saa käsityksen vastuullaan olevan alueen
•väestöstä ja sen ominaispiirteistä,
•palvelujärjestelmästä,
•palvelukokonaisuuksista ja -ketjuista,
•palveluista ja niiden käytöstä sekä
•asukas/asiakasryhmien palvelutarpeista.
Tilanneanalyysi on hyvä suunnitella ja kehittää osaksi perustoimintaa, säännöllisesti toteutettavaksi alueelliseksi seurannaksi.
Tilanneanalyysin keskeinen tietopohja koostuu seuraavista tietokokonaisuuksista:
• demografiset tiedot (esim. väestötiheys
• sosiaaliset olosuhteet sekä hyvinvointi- ja terveystiedot
• sosioekonomiset tiedot (esim. tulot, koulutus, ammattiasema, sosiaalinen liikkuvuus)
• sosiaali- ja terveydenhuollon palveluverkko
• palvelujen käyttö, saatavuus, saavutettavuus ja asiakaslähtöisyys
• laatu ja vaikuttavuus
• kustannukset.
Segmentointi
Asiakassegmentointi tehdään tilanneanalyysin perusteella esiin nousevista ilmiöistä ja palvelutarpeista. Mitä tarkemmin tilanneanalyysi on toteutettu, sitä paremmin erilaiset ilmiöt ja asiakasryhmät ovat määriteltävissä. Segmentoinnin tarkoituksena on muodostaa jaettu ymmärrys samankaltaisessa tilanteessa olevista asukkaista, jotta palvelut voidaan järjestää kohdennetusti väestöryhmän tarpeiden mukaisesti. Segmentoinnissa väestöä ryhmitellään tärkeinä pidettyjen kriteerien, kuten iän tai sairastavuuden, diagnostisten muuttujien tai yksittäisten riskitekijöiden mukaisesti.
Palvelujen yhteensovittamisen työkaluna voidaan käyttää täsmällisempää segmentointia, joka perustuu tietoon ja ymmärrykseen palvelutarpeista. Esimerkiksi työikäisten kohdalla on tärkeää löytää ne asiakkaat, jotka hyötyvät työkyvyn tuen palvelukokonaisuuden palveluista ja joita varten kokonaisuus on olemassa. Kaikki työikäiset eivät tarvitse samanlaisia palveluja tai yhtä paljon tukea. Segmentoinnin perimmäisenä tarkoituksena on suunnitella kullekin asiakassegmentille mahdollisimman toimiva ja vaikuttava palvelujen kokonaisuus tai -ketju.
Mittareiden ja tietolähteiden määrittely
Työkyvyn tuen palvelukokonaisuudelle asetettujen tavoitteiden perusteella määritellään systemaattisella tavalla käytettävät mittarit, joilla mitataan ja seurataan tavoitteiden toteutumista. Jokaiselle mittarille määritellään lisäksi tietolähde, josta sitä koskeva tieto saadaan. Työkyvyn tuen palvelukokonaisuuden tavoitteiden toteutumisen seurannan kannalta keskeisiä tietoja ovat etenkin
• hyvinvointi- ja terveystiedot
• palvelujen käyttö, saavutettavuus, saatavuus ja asiakaslähtöisyys
• laatu ja vaikuttavuus
• kustannukset
Työkyvyn tuen palvelukokonaisuutta koskevaa seurantatietoa voi joutua keräämään useasta tietolähteestä.
Tärkeimmän tietolähteen tulisi olla asiakas- ja potilastietojärjestelmä, josta tulisi löytyä mahdollisimman reaaliaikaista tietoa.
Seuranta ja ohjaus
Työkyvyn tuen palvelukokonaisuuden seurannassa arvioidaan sitä, miten toiminta toteutuu niille asetettujen tavoitteiden ja määritysten suuntaisesti ja mukaisesti. Juurtumisen näkökulmasta tehdyn prosessin huolellinen analysointi ja saavutettujen vaikutusten mittaaminen on ensiarvoisen tärkeää.
Seurannassa käytettävä tieto on sekä määrällistä että laadullista. Tieto voi olla asiakkaan raportoimaa tietoa, ammattilaisten raportoimaa tietoa, kliinisiin mittauksiin ja toimintakykyarvioihin perustuva tietoa, järjestäjän määrittelemien mittarien tuottamaa tietoa ja kansallisesti määriteltyjen mittarien tuottamaa tietoa.
Kun organisaatiorajoja ylitetään siten, että palvelujen järjestäjiä on enemmän kuin yksi, on sovittava, kuka vastaa palvelukokonaisuudesta sekä sen seurannasta ja arvioinnista. Tällainen tilanne on esimerkiksi silloin, kun palvelukokonaisuus sisältää sosiaalitoimen, terveydenhuollon ja työvoimapalvelujen palveluja. Vastuun voi ottaa yksi järjestäjä tai vastuu voidaan jakaa järjestäjien kesken, mikä edellyttää järjestäjätahoilta entistäkin tiiviimpää yhteisen työn tekemistä.