Kehittämistoiminnan tavoitteena on mallintaa, pilotoida ja juurruttaa hyvinvointialueille asiakkaiden tarpeisiin vastaava työkyvyn tuen palvelukokonaisuus.  . 

Toimintaympäristö

Suomessa työikäisen väestön määrä on kääntynyt laskuun. Jotta tulevina vuosina kansantalouden kokonaistyöpanos voisi kasvaa, on yhä useamman työikäisen kuuluttava työlliseen työvoimaan. Osatyökykyiset työttömät muodostavat mittavan hyödyntämättömän työvoimapotentiaalin. Osatyökykyisten työllistymiseen on panostettava. On runsaasti osatyökykyisiä henkilöitä, jotka voisivat työllistyä, mutta heidän työllistymisensä on tällä hetkellä kuitenkin heikkoa.

Lähtötilanne ja strategiset liittymäkohdat

Työkyvyn tuen palvelukokonaisuus edellyttää uudenlaista sosiaali- ja terveyskeskuksen sisäisten ja muiden palvelujen integraatiota, kumppanuuksia ja verkostomaista hallintaa. Sosiaali- ja terveyskeskuksessa integroitavia palveluja ovat esimerkiksi sosiaalipalvelut, terveyspalvelut, mielenterveys- ja päihdepalvelut, kuntoutus ja ehkäisevät palvelut. 

Palvelukokonaisuudessa ne on integroitava erityistason sosiaali- ja terveyspalveluiden, työterveyshuollon ja muiden viranomaistahojen ja hallintokuntien palvelujen kanssa, joista keskeisimpiä ovat TE-hallinnon ja kunnan työllisyyspalvelut, työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu (TYP), Kansaneläkelaitos (KELA) palvelut ja kuntien hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen (HYTE). Asiakkaiden tuen ja palvelujen tarpeiden pohjalta palvelukokonaisuus jäsentyy yhteistyöpalveluihin, verkostopalveluihin, yhteisöpalveluihin ja omatoimipalveluihin

Kehitystyön lähtökohtana olevat tarpeet

Orpon hallituksen työllisyysastetavoitteen saavuttaminen edellyttää, että osatyökykyisten, vaikeasti työllistyvien, nuorten, ikääntyvien ja maahanmuuttajataustaisten osallistumista työmarkkinoille lisätään. Tarvitaan vaikuttavia toimia näiden ryhmien työllistämiseksi. 

Osana työkykyohjelma laajennusta käynnistetään pilottihankkeet vaikuttavien palveluiden ja toimintamallien käyttöön ottamiseksi. Työkykyohjelman laajennuksella tuetaan osatyökykyisten työttömien työllistymistä, ehkäistään työttömyyden pitkittymistä ja työkyvyttömyyttä ja lisätään heikossa työmarkkina-asemassa olevien työelämäosallisuutta.

Tavoiteltu muutos

Tavoitteena on rakentaa asiakkaiden tarpeisiin vastaava työkyvyn tuen palvelukokonaisuus ja kehittää ammattilaisten osaamista siten, että he tuntevat työkyvyn tuen palvelukokonaisuuden ja osaavat hyödyntää sitä asiakkaan parhaaksi. Toiminnan periaatteita ovat asiakaslähtöisyys ja asiakasosallisuus. Tämä tarkoittaa asiakkaan mahdollisuutta osallistua oman palvelunsa lisäksi työkyvyn tuen palvelukokonaisuuden kehittämiseen, tuottamiseen ja arviointiin.

Ratkaisun perusidea

Työkyvyn tuen palvelukokonaisuuksien kehittämisen on hyvä olla jatkuvasti käynnissä olevaa toimintaa. Se, kuinka mittavasta uudistamisesta on kyse, määrittää paljolti sitä, miten ja millaisilla resursseilla kehittämistä tehdään. 
Pienempiä korjauksia voidaan tehdä ”vauhdissa” osana arkista perustyötä. Mittavammat uudistukset edellyttävät suunnitelmallisempaa järjestäytymistä. 

Tilanneanalyysi

Työkyvyn tuen palvelukokonaisuuksien määrittely perustuu tietoon paikallisesta tilanteesta. Siksi määrittely alkaa tilanneanalyysilla. 
Tilanneanalyysin avulla järjestäjä saa käsityksen vastuullaan olevan alueen

•väestöstä ja sen ominaispiirteistä,
•palvelujärjestelmästä,
•palvelukokonaisuuksista ja -ketjuista,
•palveluista ja niiden käytöstä sekä
•asukas/asiakasryhmien palvelutarpeista.

 Tilanneanalyysi on hyvä suunnitella ja kehittää osaksi perustoimintaa, säännöllisesti toteutettavaksi alueelliseksi seurannaksi. 

Tilanneanalyysin keskeinen tietopohja koostuu seuraavista tietokokonaisuuksista:
• demografiset tiedot (esim. väestötiheys
• sosiaaliset olosuhteet sekä hyvinvointi- ja terveystiedot
• sosioekonomiset tiedot (esim. tulot, koulutus, ammattiasema, sosiaalinen liikkuvuus)
• sosiaali- ja terveydenhuollon palveluverkko
• palvelujen käyttö, saatavuus, saavutettavuus ja asiakaslähtöisyys
• laatu ja vaikuttavuus
• kustannukset. 

Segmentointi
Asiakassegmentointi tehdään tilanneanalyysin perusteella esiin nousevista ilmiöistä ja palvelutarpeista. Mitä tarkemmin tilanneanalyysi on toteutettu, sitä paremmin erilaiset ilmiöt ja asiakasryhmät ovat määriteltävissä. Segmentoinnin tarkoituksena on muodostaa jaettu ymmärrys samankaltaisessa tilanteessa olevista asukkaista, jotta palvelut voidaan järjestää kohdennetusti väestöryhmän tarpeiden mukaisesti. Segmentoinnissa väestöä ryhmitellään tärkeinä pidettyjen kriteerien, kuten iän tai sairastavuuden, diagnostisten muuttujien tai yksittäisten riskitekijöiden mukaisesti. 

Palvelujen yhteensovittamisen työkaluna voidaan käyttää täsmällisempää segmentointia, joka perustuu tietoon ja ymmärrykseen palvelutarpeista. Esimerkiksi työikäisten kohdalla on tärkeää löytää ne asiakkaat, jotka hyötyvät työkyvyn tuen palvelukokonaisuuden palveluista ja joita varten kokonaisuus on olemassa. Kaikki työikäiset eivät tarvitse samanlaisia palveluja tai yhtä paljon  tukea. Segmentoinnin perimmäisenä tarkoituksena on suunnitella kullekin asiakassegmentille mahdollisimman toimiva ja vaikuttava palvelujen kokonaisuus tai -ketju. 

Mittareiden ja tietolähteiden määrittely

Työkyvyn tuen palvelukokonaisuudelle asetettujen tavoitteiden perusteella määritellään systemaattisella tavalla käytettävät mittarit, joilla mitataan ja seurataan tavoitteiden toteutumista. Jokaiselle mittarille määritellään lisäksi tietolähde, josta sitä koskeva tieto saadaan. Työkyvyn tuen palvelukokonaisuuden tavoitteiden toteutumisen seurannan kannalta keskeisiä tietoja ovat etenkin 
    • hyvinvointi- ja terveystiedot
    • palvelujen käyttö, saavutettavuus, saatavuus ja asiakaslähtöisyys
    • laatu ja vaikuttavuus 
    • kustannukset
Työkyvyn tuen palvelukokonaisuutta koskevaa seurantatietoa voi joutua keräämään useasta tietolähteestä.
Tärkeimmän tietolähteen tulisi olla asiakas- ja potilastietojärjestelmä, josta tulisi löytyä mahdollisimman reaaliaikaista tietoa. 

Seuranta ja ohjaus
Työkyvyn tuen palvelukokonaisuuden seurannassa arvioidaan sitä, miten toiminta toteutuu niille asetettujen tavoitteiden ja määritysten suuntaisesti ja mukaisesti. Juurtumisen näkökulmasta tehdyn prosessin huolellinen analysointi ja saavutettujen vaikutusten mittaaminen on ensiarvoisen tärkeää.

Seurannassa käytettävä tieto on sekä määrällistä että laadullista. Tieto voi olla asiakkaan raportoimaa tietoa, ammattilaisten raportoimaa tietoa, kliinisiin mittauksiin ja toimintakykyarvioihin perustuva tietoa, järjestäjän määrittelemien mittarien tuottamaa tietoa ja kansallisesti määriteltyjen mittarien tuottamaa tietoa.

Kun organisaatiorajoja ylitetään siten, että palvelujen järjestäjiä on enemmän kuin yksi, on sovittava, kuka vastaa palvelukokonaisuudesta sekä sen seurannasta ja arvioinnista. Tällainen tilanne on esimerkiksi silloin, kun palvelukokonaisuus sisältää sosiaalitoimen, terveydenhuollon ja työvoimapalvelujen palveluja. Vastuun voi ottaa yksi järjestäjä tai vastuu voidaan jakaa järjestäjien kesken, mikä edellyttää järjestäjätahoilta entistäkin tiiviimpää yhteisen työn tekemistä.
 

Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot

Alla luetellut viisi kohtaa ovat toimivan työkyvyn tuen palvelukokonaisuuden ehtoja:

 1. Työkyvyn ja työllistymisen tuki huomioidaan hyvinvointialueen strategiatyössä 
 Työikäisten palvelutarpeet ja työllisyyden hoitoon liittyvät yhteiset tavoitteet ja toiminnnot määritellään hyvinvointialueen strategiassa ja sitä täydentävissä asiakirjoissa. Hyvinvointialue määrittelee työikäisten palvelukokonaisuuksien palvelut, tavoitteet, toimenpiteet ja mittarit. Hyvinvointialue velvoittaa palveluntuottajia huolehtimaan yhdenvertaisista, saavutettavista ja vaikuttavista työkyvyn ja työllistymisen tuen palveluista sekä toimivista palveluketjuista. Hyvinvointialue kerää arvioinnin tueksi säännöllisesti työkyvyn ja työllistymisen tuen palveluista seurantatietoa, jotta vaikutuksia voidaan arvioida. Vaikuttavuusmittarit tukevat tiedolla johtamista.

 2. Hyvinvointialue ja sidosryhmät sopivat yhteistyörakenteista ja resursoinnista 
Hyvinvointialueen ja kuntien strategisessa yhteistyösopimuksessa sovitaan työkyvyn ja työllistymisen tukeen liittyvästä yhteistyöstä ja kuvataan tämä palvelu. Hyvinvointialue ja työvoimaviranomainen huolehtivat yhdessä työikäisiä koskevien strategisten tavoitteiden yhteensopivuudesta ja indikaattoreiden yhdenmukaisuudesta. Niiden tulee seurata alueen työkyvyn ja työllistymisen tuen palveluiden tuloksellisuutta. Hyvinvointialue ja kunnat varmistavat, että niillä on integraation, yhteistoiminnallisen työskentelyn ja yhteistyön edellyttämät rakenteet, sopimukset ja riittävä resursointi. Toimiva yhteistyö edellyttää aktiivista ylläpitoa. Ratkaisuna voi olla esimerkiksi yhteistyöfoorumi, joka koostuu sotekeskuksen, työvoimaviranomaisen, kolmannen sektorin, oppilaitosten, Kelan ja palveluntuottajien edustajista. Näin saadaan yhteinen tilannekuva, joka helpottaa tavoitteiden laadintaa ja toiminnan arviointia. Vastuu verkoston johtamisesta pitää sopia. 

3. Työkyvyn ja työllistymisen tuen palveluita johdetaan yhtenäisenä kokonaisuutena
Hyvinvointialue ja sen sidosryhmät sopivat yhdessä, kuka kutsuu koolle keskeiset toimijat ja koordinoi työkyvyn ja työllistymisen tuen palvelukokonaisuutta alueella. Johtamisessa hyödynnetään asiakaskokemuksista, rekistereistä ja tutkimuksesta kertyvää tietoa. Johtamisen tueksi on hyvä kerätä seurantatietoa myös työikäisten työkyvyn ja työllistymisen tuen tarpeesta ja palveluiden vaikuttavuudesta ja kustannuksista. Näitä tietoja käytetään suunnittelun ja päätöksenteon perustana. 

4. Työkyvyn ja työllistymisen tuen ammattilaisten osaamisesta huolehditaan 
Työkyvyn tuen palvelukokonaisuus edellyttää verkostojen ja kumppanuuksien hallintaa sekä yhteistä tavoitetta. Palveluiden yhteensovittamisen onnistuminen edellyttää asiakastyötä tekevien ammattilaisten osaamisen vahvistamista sekä johdolta verkostojohtamisen kyvykkyyttä. Ammattilaisten osaamista voi vahvistaa esimerkiksi Työterveyslaitoksen maksuttomalla Työkyvyn tuki -koulutuksella. Työterveyslaitoksen järjestämät erilliset työkyvyn ja työllistymisen tuen koulutukset ovat suositeltavia sosiaali- ja terveydenhuollon johtajille ja lääkäreille. 

5. Asiakkaat osallistuvat palveluiden suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin 
Työikäisten osallisuutta ja kuulluksi tulemista on vahvistettava osallisuutta tukevilla tavoilla ja menetelmillä, kuten käyttämällä asiakasraateja ja asiakasosallisuuden mittareita sekä hyödyntämällä kehittäjäasiakkaiden ja kokemusasiantuntijoiden ammattitaitoa. Hyvinvointialue järjestäjänä varmistaa osallisuuden toteutumisen. Osallisuuden varmistamiseksi palveluiden suunnitteluun, kehittämiseen, seurantaan ja arviointiin kehitetään pysyvät rakenteet ja toimintamallit. Hyvinvointialue ja kunnat seuraavat työikäisten kokemuksia työkyvyn ja työllistymisen tuen palveluiden tarpeenmukaisuudesta, oikea-aikaisuudesta sekä tuen ja hoidon vaikuttavuudesta, jatkuvuudesta ja eheydestä. Hyvinvointialue varmistaa, että asiakkaat tuntevat omat oikeutensa palveluiden käyttäjinä.
 

Vinkit toimintamallin soveltajille

Lähtökohdat työkyvyn tuen palvelukokonaisuuksien kehittämiseen:

Mikä on alueilla se tosiasiallinen tarve, mikä ongelma pitää ratkaista?
Halutaanko alueilla aitoa muutosta, pitääkö käydä arvokeskustelu?
Tuntevatko avainhenkilöt (sekä johto että kehittäjät, että asia on oma?)
Juurtumisen näkökulmasta huomio jo mahdolliseen onnistumiseen, kenen perustyön resursseihin tämä kehittämistyö tulee vaikuttamaan?
Kuinka tehtävästä kehittämistyöstä tiedotetaan ja mitä tahoja?

Mitkä ovat ne kriteerit, joita  työkyvyn tuen palvelukokonaisuudessa on tarkoitus tarkastella ja hyödyntää? (tarvitaan kattavaa tieto paikallisista olosuhteista, tilanneanalyysissa luodaan käsitys alueen ominaispiirteistä sekä palvelujärjestelmän tilasta)
Keiden kanssa alueella on syytä luoda jaettu ymmärrys asukkaiden tilanteesta ja tarpeista, jotta palvelut voidaan järjestää kohdennetusti?  
Tilanneanalyysin ja segmentoinnin pohjalta määritellylle asiakassegmentille nimetään palvelukokonaisuus/ketju ja määritellään sen tavoitteet. 
Palvelutuotantoa ohjataan tavoitteiden suuntaisesti. Mitä tarkemmin määritellystä asiakassegmentistä on kyse, sitä tarkempia ja yksilöidympiä ovat yleensä myös tavoitteet, joita kohden palvelujen tuotantoa tulee suunnata.

Työkykyohjelmassa ja sen laajennuksessa tehdyt havainnot mittareihin liittyen:

  • Mittareiden käytön vakiinnuttaminen vie aikaa erityisesti silloin kun organisaatioissa ei ole mittareiden hyödyntämisen kulttuuria.
  • Puuttuvat mittarit, puuttuva arviointi ja seuranta. Ei kerätä palautetta kentältä mallin käytöstä
  • Tavoite tietoon perustuvien työ- ja toimintakyvyn arvioinnin ja tuen palvelujen tuottamisesta on ollut haasteellista hankeaikana, jolloin on päästy vasta keräämään tietoa ja lisäämään ymmärrystä asiakkaiden ja verkoston tarpeista. 
  • Tiedonkeruu on edellyttänyt luovia ratkaisuja ja erillisiä toimenpiteitä, koska asiakas- ja potilastietojärjestelmät eivät ole tukeneet yhtenäistä ja systemaattista tiedonkeruuta koko alueelta. 
  • Enimmäkseen käytössä ei ole ollut mitään yhdenmukaisia työ- ja toimintakyvyn mittareita. Tietoa ei myöskään ennen hanketta ole dokumentoitu tai kerätty yhdenmukaisesti. 
  • Tiedonkeruu edellyttää edelleen jatkossa erityistä ponnistelua ja tiedonkeruun integroimista tuleviin asiakas- ja potilastietojärjestelmiin. 
  • Sama asiakas- ja potilastietojärjestelmiin liittyvä haaste on liittynyt myös dokumentoinnin kehittämiseen ja yhtenäistämiseen.