Läpimurtotyöskentely (breakthrough collaboratives)

Mistä työkalussa on kyse?

On huomattu, että perinteiset koulutusmentelmät, kuten luennot, ovat harvoin johtaneet kehitettävän kohteen kestävään parantumiseen. Läpimurtotyöskentelyssä hyödynnetään teollisuudesta lähtöisin olevia laadun jatkuvan parantamisen menetelmiä. Työskentelyn tausta-ajatuksena on, että  tieto, jonka avulla kustannuksia ja nykyisiä työkäytäntöjä voidaan parantaa, on olemassa, mutta se tieto on käyttämättä päivittäisessä työssä. Tiedon ja tekemisen välillä on aukko.

Työkalun kuvauksen lähteenä on käytetty Liisa Malisen (2020) opinnäytetyötä:
Sujuvasta sujuvampi - Sujuvat kuntoutuspolut valmennuskokonaisuuden arviointi Siun Sotessa. ss. 16-18

Mihin työkalua käytetään?
Läpimurtotyöskentelyn avulla organisaatiot löytävät parannuksia oppimalla toisilta organisaatioilta ja asiantuntijoilta.  Läpimurtotyöskentely tähtää kehitettävän kohteen laadun ja tuottavuuden parantamiseen. 

Miten työkalua käytetään?

Tiimit eri toimintayksiköistä kokoontuvat yhteen 3–5 kertaa työskentelemään saman parannuskohteen tai tavoitteen kanssa, vertailevat tuloksiaan ja oppivat toisiltaan. Pohjalla on tieto siitä, mitä parhaat yksiköt ovat saavuttaneet ja miten. 

1. Läpimurtosarjassa keskeistä on aihevalinta. Organisaatio tunnistaa ongelman tai kehittämisen kohteen, jossa on selkeä tarve kehittämiselle.

2. Toisena  keskeisenä elementtinä on työyhteisöjen rekrytointi. Kehittämistiimiin nimetään 5–15 asiantuntijaa asiaankuuluvilta aloilta, mukaan lukien kansainväliset asiantuntijat sekä sovellusasiantuntijat, yksittäiset kliiniset lääkärit, jotka ovat osoittaneet läpimurtotyöskentelyn vaikutuksen omassa työssään.

3. Työpajoihin osallistuu 3–6 henkeä kustakin organisaatiosta, työskentely on moniammatillista ja mukana ovat ne, jotka arjessa tekevät sitä työtä, johon parannusta ollaan hakemassa.

4. Läpmurtotyöskentelyyn osallistuvat määrittelevät omat mittarinsa tai vaihtoehtoisesti asiantuntijatiimi on määritellyt ne valmiiksi

5. Yhteiset työpajat ovat konkreettisia tapaamisia, joihin läpimurtotyöskentelyn aikana eri organisaatioiden moniammatilliset ryhmät kokoontuvat ideoiden vaihtamiseksi.

Ensimmäisessä tapaamisessa yleensä valitun aihealueen asiantuntijat esittelevät vision ideaalisesta hoidosta aihealueella ja erityisistä muutoksista, joiden avulla järjestelmän suorituskykyä saadaan parannettua huomattavasti. Moniammatilliset tiimit oppivat parannusmallin, jonka avulla he voivat testata parannustoimenpiteitä paikallisesti reflektoiden, oppien ja tarkentaen näitä testejä.

Toisessa ja kolmannessa tapaamisessa, ryhmät oppivat vielä enemmän toisiltaan, kun he kertovat onnistumisista  ja esteistä työpajaesityksissä ja keskusteluissa.

Tapaamisten välillä on toimenpidejaksot, jonka aikana tiimit testaavat ja toteuttavat muutokset. Saman aikaan kerätään tietoja muutosten vaikutuksen mittaamiseksi. Kehittämistyötä tuetaan valmentajien ja osallistujien välisillä puheluilla, vertaisoppimista tukevilla vierailuilla ja sähköisillä työskentelyalustoilla käydyillä keskusteluilla, mikä edistää tiedonjakamista ja oppimista. Hyviä käytänteitä voidaan vertaisoppimisen lisäksi hakea organisaation ulkopuolelta kansallisilta asiantuntijoilta ja muilta terveydenhuollon organisaatioilta

Vinkkejä 

Työpajoissa osallisena on hyvä olla mukana esimies, joka voi päättää voimavaroista. Parhaimmillaan osallistujat tulevat erilaisista työyhteisöistä eri paikkakunnilta, jolloin toisilta oppiminen on monipuolista. Samassa läpimurtohankkeessa voi olla useita tiimejä yhtä aikaa.

Keskeisenä seminaareissa työtä ohjaavana periaatteena voidaan vertaisoppimisen näkökulmasta pitää ajatusta, että ”minulla oli sama ongelma; anna minun kertoa kuinka ratkaisin sen”.

Liisa Malinen(2020)  Sujuvasta sujuvampi - Sujuvat kuntoutuspolut valmennuskokonaisuuden arviointi Siun Sotessa.