Palapeli (Jigsaw)

Mistä työkalussa on kyse?
Palapeli- eli Jigsaw-menetelmä on erityisesti opetukseen soveltuva työmenetelmä, jossa kaikki pienryhmän jäsenet ovat vastuussa työn etenemisestä. Tällä menetelmällä pyritään varmistamaan, että kaikki ryhmän jäsenet työskentelevät aktiivisesti.

Mihin työkalua käytetään?

Palapeli- eli Jigsaw-menetelmän tavoitteena on pyrkiä pitkäjänteisellä työskentelyllä asiasisällön syvempään ymmärtämiseen ja jäsentämiseen neuvottelemalla, keskustelemalla ja perustelemalla omia näkemyksiä.

Miten työkalua käytetään?

Palapeli-malli voidaan karkeasti jakaa kolmeen vaiheeseen: 

1. Opettaja/fasilitaattori/tilaisuuden vetäjä kertaa tilaisuuden alussa oppimisen tarkoituksen ja sen, miten ryhmissä työskennellään. Keskeisiä periaatteita ovat a. toisten tukeminen, b. vastuu omasta ja ryhmän työstä, c. tavoitteellinen työskentely ja d. oman työn arvioiminen. Sen jälkeen hän jakaa osallistujat heterogeenisiin (koti-)ryhmiin ja esittelee aiheen, tarpeellisen tiedon ja materiaalin. Hän pyrkii saamaan osallistujat motivoituneiksi käsiteltävästä asiasta. Jokainen ryhmän jäsen saa tai valitsee käsiteltävästä asiasta oman osa-alueensa, johon perehtyä.
2. Tämän jälkeen saman osa-alueen saaneet oppijat kerääntyvät asiantuntijaryhmiin, jossa he muodostavat yhteisen käsityksen opiskelemastaan tai pohtimastaan asiasta. Nämä ryhmät työskentelevät yhdessä oppiakseen ja ymmärtäkseen tietyn alueen aiheesta.
3. Lopuksi keräännytään alkuperäisiin "kotiryhmiin", joissa jokainen oppija selittää muille oman erikoisalueensa ja näin pyritään saamaan aiheesta kokonaiskuva. Kun oppijat yrittävät ymmärtää toisten ryhmän jäsenten asia, he usein alkavat uudelleen muokata kokonaisuuden ymmärrystään.

Kotiryhmät ja asiantuntijaryhmät
Kukin osallistuja siis kuuluu yhteen kotiryhmään ja yhteen asiantuntijaryhmään. Kullakin kotiryhmällä on oma aihe tai ongelma ratkaistavanaan, joka liittyy samaan yhteiseen teemaan. Työ alkaa asiantuntijaryhmissä, joista kukin perehtyy tiettyyn teeman osa-alueeseen huolella. Kun asiantuntijat palaavat kotiryhmiinsä, he opettavat toisille ryhmän jäsenille oman asiantuntija-alueensa asiat. Kotiryhmä yhdistää kaikkien asiantuntijoiden tiedot ja ratkaisee ongelmansa. Tarpeen mukaan asiantuntijaryhmät voivat kokoontua useamman kerran, jos ongelmien ratkaisu vaatii lisää selvitystyötä.

Yhteistyö ja luottamus välttämätöntä
Keskeistä mallissa on oman ymmärryksen kehittäminen ja tiedon jakaminen ryhmän muille jäsenille. Yhteistyö ja luottamus toiseen ovat välttämättömiä tavoitteiden saavuttamiselle. Perinteiseen ryhmätyöhön verrattuna yhteistoiminnallisessa ryhmässä osallistujat työskentelevät tiiviimmässä vuorovaikutuksessa. He kannustavat toinen toistaan ja pyrkivät yhteiseen tavoitteeseen. Työskentelyn aikana osallistujille voi olla tehtävien lisäksi myös muita rooleja. Näitä rooleja voivat olla esimerkiksi lukija, rohkaisija, johtaja, työskentelyn tarkkailija, yhteenvedon tekijä, konsultti sekä tiedottaja.

Vinkkejä

Jokaisen ryhmän jäsenen aktiivista osallistumista voidaan lisätä niin, että osallistujilta vaaditaan, että he osaavat kertoa ryhmänsä tuotoksista muille ryhmille. 

Osallistujat voivat opiskella muille ryhmän jäsenille opetettavan asian myös itsenäisesti tai on mahdollista selvittää opiskeltavat asiat muodostamalla kahden hengen opiskeluryhmiä. 
 

Menetelmän kehitti alun perin kehitetty 1970-luvun alussa Elliot Aronson oppilaidensa kanssa Teksasin ja Kalifornian yliopistossa.

Lavonen, Meisalo & al. Yhteistoiminnalliset työtavat. Työtapaopas. Helsingin yliopisto Käyttäytymistieteellinen tiedekunta. http://www.edu.helsinki.fi/malu/kirjasto/yto/yto/