Ilmiönä digisyrjäytyminen
Digisyrjäytyminen, digiosattomuus, digikuilu – ilmiötä voidaan kuvata eri termein. Mutta mistä ja minkä laajuisesta ilmiöstä on pohjimmiltaan kyse ja keitä kaikkia se koskettaa? Pitäisikö sittenkin puhua digisyrjäyttämisestä?
Yhteiskuntamme etenee vauhdilla kohti digitaalista maailmaa. Esimerkiksi pankki- ja vakuutusasioita ei enää hoideta asioimalla konttorissa. Suurin osa julkisista palveluista on siirretty verkkoon tai puhelinpalveluksi, ja lähimmät asiakaspalvelupisteet saattavat sijaita jopa satojen kilometrien päässä. Tällä hetkellä puhutaan sote-palveluiden digitalisoinnista, jopa digitaalisista hoitopoluista. Digisyrjäytyneitä ja osaa digitaitoisistakin puheet pelottavat.
Digitukea tarjotaan – juurisyyt unohdettu
Digisyrjäytyneitä on Suomessa lähes miljoona. Ratkaisuksi on julkisen sektorin taholta esitetty digitukea. Tuen tarjoajaksi on valjastettu kuntia, kirjastoja, järjestöjä ja vapaaehtoisia. Mutta miten digituen tarjoaminen ratkaistaan pienissä, harvaan asutun maaseudun kunnissa, joissa väestö on ikääntynyttä ja asuu pääosin haja-asutusalueella? Julkista liikennettä ei juurikaan ole ja ikääntymisen myötä autottomia on paljon. Kuntien resurssit ovat usein riittämättömät ja palvelupisteitä on vain kuntataajamissa. Myös yhdistys- ja vapaaehtoistoimijoita digituen antajiksi saattaa olla haastavaa löytää.
Digituki ei ratkaise yhteyksien tai laitteiden puuttumista, taloudellisia haasteita, vamman tuottamia rajoitteita tai muita juurisyitä, joita ei digitalisaatiohuumassa ole tunnistettu. Kun näitä ei ole tunnistettu, ei ole pohdittu ratkaisujakaan. Ratkaisut voivat olla kuitenkin yksinkertaisia ja helposti toteutettavia. Kun juurisyyt on selvitetty ja ratkaistu, digituen avulla voidaan kehittää osaamista ja taitoja.
Vesannolla henkkareiden hankintaa yhteisvoimin
Digitaalisissa palveluissa tarvitaan usein vahvaa tunnistautumista, johon käytetään pankkitunnuksia. Vesannon kunnassa havaittiin, että pankkitunnusten hankkimisen esteenä oli usein henkilökortin tai passin puuttuminen. Digitukeakaan ei voitu antaa asiakkaille, joilta tunnukset puuttuivat. Valokuvaamon ja poliisilaitoksen kaukainen sijainti ja julkisen liikenteen puuttuminen hankaloittivat henkilöllisyystodistuksen hankkimista.
Paikallinen kirkon, pankin ja kunnan yhteistyöryhmä järjesti kuntalaisille mahdollisuuden henkilökortin tai passin hankkimiseen. Yhteistyössä kuntalaisten kanssa järjestettiin passikuvien valokuvauspäivä paikallisessa pankissa sekä yhteiskuljetus 55 kilometrin päähän Suonenjoen poliisiasemalle hakemusten jättämistä ja tunnistautumista varten. Valokuvauspäivänä alle 2000 asukkaan Vesannolla otettiin 80 passikuvaa ja yhteiskuljetukseen osallistui yli 30 kuntalaista.
Toimintatapa on koettu tarpeelliseksi muissakin kunnissa, ja kampanja on saanut valtavasti huomiota mediassa. Kaikkiaan 13 paikkakunnalla on jo toteutettu valokuvauspäivä (yhteensä 1169 osallistujaa) ja yhteiskuljetus poliisiasemalle (yhteensä 367 osallistujaa). Valokuvauspäivien yhteydessä on myös annettu digitukea ja avustettu sähköisten hakemusten tekemisessä.
Syrjäytetyistä osallisiksi
Digisyrjäytymisen syyt eivät välttämättä johdu osaamisen puutteesta. Helpoin tapa asioiden selvittämiseksi lienee kysyä syrjäytetyiltä itseltään, miksi he eivät käytä sähköisiä palveluita tai miksi heillä on haasteita niiden käyttämisessä. Lisäksi heidät tulisi ottaa mukaan digipalvelujen kehittämiseen. Näin palvelut aidosti vastaisivat heidän tarpeisiinsa, joita varten ne on luotu.
Lue lisää
Tutustu toimintamalliin: Henkkarit kaikille -kampanja (innokyla.fi)
Henkilöllisyystodistuksen hankkimista on helpotettava koko maassa. Helsingin Sanomat, 28.1.2024.
Kirjoittajat
Seija Korhonen
Projektipäällikkö, Osallisuudella uusia palveluratkaisuja ja hyvinvointia Pohjois-Savoon – hanke (OSPA), Kehittämisyhdistys Mansikka ry.
Elina Huerta
Kumppanuuskehittäjä, Osallisuudella uusia palveluratkaisuja ja hyvinvointia Pohjois-Savoon – hanke (OSPA), Kehittämisyhdistys Mansikka ry.
Mari Kattilakoski
Maaseutupolitiikan HYMY-verkoston erityisasiantuntija, tutkija/Itä-Suomen yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos.
Tarja Lukkari
Maaseutupolitiikan HYMY-verkoston erityisasiantuntija/Kajaanin ammattikorkeakoulu.
Virpi Harilahti-Juola
Maaseutupolitiikan HYMY-verkoston erityisasiantuntija, kehittämispäällikkö/Maaseudun Sivistysliitto.
Kaisa Kervinen
Maaseutupolitiikan HYMY-verkoston erityisasiantuntija, yhteisökehittäjä/Maaseudun Sivistysliitto.