Tulevaisuustyön avulla voi valmistautua mahdollisiin tulevaisuuksiin

Istumme joulukuisena torstaina Kontulassa paikallisen kansalaistoiminnan alustana toimivalla D-asemalla, joita Diakonissalaitos ylläpitää myös kahdella muulla alueella Helsingissä. Suuren pöydän ympärillä on harvakseltaan ihmisiä, paikan vakiokävijöitä ja sote-alan työntekijöitä. Istumme maskit naamalla, vielä muutama vuosi sitten tämä näky olisi tuntunut kuin scifi-elokuvasta repäistyltä.

Osallistujien puheissa liikutaan tämän alueen tulevaisuudessa. Tarinat vievät meidän Itä-Helsingin rannoille, joissa uidaan sinne nousseiden Itämeren hylkeiden kanssa ja tekoälyn voimin ihmisten ja eläinten välinen kommunikaatio on viimein mahdollista. Scifielokuvasta ei ole kyse, mutta tulevaisuustarinoinnista kylläkin. 

Asiakkaat ja yhteistyökumppanit osaksi organisaation tulevaisuustyötä

Tulevaisuusajattelussa on hyötyä siitä, että sitä tehdään erilaisten ihmisten kesken, jolloin useammat näkökulmat tulevat esiin yhdessä rakentuvissa tulevaisuustarinoissa ja skenaarioissa. Usein organisaatiot keskittävät tulevaisuus- ja ennakointityöskentelyn pienelle ryhmälle johtavia henkilöitä. Jos ruohonjuuritasolla työskentelevien työntekijöiden ja kohderyhmien tai asiakkaiden osallisuus ja näkökulmat jäävät puuttumaan, voivat tulevaisuuskuvat jäädä vaillinaisiksi heijastaen ainoastaan pienen joukon näköistä tulevaisuutta tai tulkintoja tulevaisuudesta.

Annas kun annan esimerkin. Esimerkiksi kasvojen tunnistusteknologiaan tunteiden tunnistuksen lisääminen on saanut vetämissäni työpajoissa lähes poikkeuksetta työntekijöiden keskuudessa negatiivisen vastaanoton, kun taas aiemmin mainitussa työpajassa siihen liitettiin mahdollisuus edesauttaa mielenterveyspalveluihin oikea-aikaisessa hakeutumisessa ja palvelujen kohtaanto-ongelmassa. Miksi näin? Koska kasvojen tunnistusta ei nähty vain työn tekemiseen liittyvän valvonnan välineenä, kuten työssäkäyvät sen helposti mieltävät. Tulevaisuuskuvat ja niiden tulkinnat tarvitsevat heterogeenista tekijäjoukkoa antaakseen meille todella ajattelemisen aihetta ja näyttääkseen vaihtoehtoisten tulevaisuuksien moninaisuuden.

Jokaisella on annettavaa toivottavien tulevaisuuksien kuvitteluun

Organisaatiolle moninaisia tulevaisuuskuvia tuottava näkökulma ei kuitenkaan ole ainoa peruste, miksi ottaa kohderyhmä ja asiakkaat osaksi tulevaisuustyöskentelyä vaan siihen kytkeytyy myös yksilön hyvinvointiin liittyvä näkökulma. Tulevaisuus on monelle hauraassa asemassa syystä tai toisesta olevalle ihmisille kaukainen ja usein pelottava asia.

Kun oma arki on selviytymistä, elämänpiiri ja elämän aikajana tuppaavat kapenemaan. Toivottomuus valtaa mielen ja elämänlaatu voi huonontua nopeastikin esimerkiksi pandemian kaltaisten yhteiskunnallisten murrosten vuoksi. Yksilö ja yhteiskunta tarvitsevat positiivisia tulevaisuuskuvia.

Rohkea tulevaisuuteen katsominen turvallisessa ympäristössä voi antaa toivoa yksilölle myös henkilökohtaisesti. Kokemus oman elämän arvokkuudesta on helpompi saavuttaa, kun näkee sen jatkumona kohti mahdollisia tulevaisuuksia. Jokaisella on jotain annettavaa toivottavien tulevaisuuksien kuvittelussa. 

Mitä tulevaisuustyöskentely antaa organisaatiolle ja sen asiakkaille?

Sote-alalla tulevaisuus ulottuu usein seuraavan hankehakemuksen päättymisvuoteen, kilpailutuksessa voitetun jakson kestoon tai organisaation strategian uusintamisvuoteen. Muutokset kohderyhminä olevien ihmisten elämäntilanteissa saavat kuitenkin toiminnassa tarvittaessa aikaan muutoksia ja synnyttävät innovaatioita nopeallakin aikavälillä. Uskon, että kyvykkyyttä ja halukkuutta tulevaisuuskeskustelujen käymiseen niin työntekijöiden, kohderyhmien kuin vapaaehtoistenkin kesken on. Kunhan tähän resursoidaan aikaa ja osaamista.

Keväällä 2020 Diakonissalaitos yhdessä Kansalaisareenan ja Helsingin kaupungin kanssa toteutti työpajoja vapaaehtoistoiminnan tulevaisuuden trendeistä ja nämä työpajat keräsivät yhteen yli 100 sote-alan osaajaa. Muutosajurit, joiden uskotaan vaikuttavan eniten kansalais- ja vapaaehtoistoiminnan tulevaisuuteen seuraavien kymmenen vuoden aikana, otettiin ilolla ja mielenkiinnolla, mutta ei pureksimatta vastaan. Työskentelyä teeman parissa ilmoitti haluavansa jatkaa suurin osa, mutta palautteissa korostui neuvottomuus siitä, kuinka lähteä yksin rivityöntekijänä edistämään asiaa.

Vinkkejä tulevaisuustyöskentelyn aloittamiseen

Erilaisia vaihtoehtoja lähteä liikkeelle on useita. Suomen itsenäisyyden rahasto Sitra on tuottanut monia helposti ymmärrettäviä julkaisuja ja materiaaleja, joilla voi tutustua aiheeseen esimerkiksi yhdessä oman organisaation porukan kanssa. Tulevaisuustaajuus -työkalu, tuore Heikot signaalit 2022 -julkaisu ja tutummat Megatrendit auttavat sinua alkuun. Lisäksi Kansalaisareena ry on saanut rahoituksen Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEAlta lähteä toteuttamaan vapaaehtoistoiminnan tulevaisuuden ennakointihanketta, joka käynnistyy kuluvan kevään aikana.

Yhtenä vaihtoehtona on pyytää apua sote-alaa tuntevilta ennakointiosaajilta, joita heitäkin nykyään löytyy, esimerkiksi meiltä Diakonissalaitoksen Yhdessä elämisen taitokeskuksesta. Tai sitten voi vaikkapa tarttua johonkin tämän kevään uutuuskirjoista, joita tulevaisuusajatteluun liittyen on juuri julkaistu, lämmin suositus Minna Koskelon Tehtävänä tulevaisuus -teokselle sekä uunituoreelle Suomen tulevaisuudet -kirjalle, jonka Elina Hiltunen, Jarno Limnell ja Mikko Dufva ovat yhdessä kirjoittaneet.

Tärkeintä on ottaa aikaa ja tutustua rohkeasti aiheeseen juuri itselle, omalle organisaatiolle ja kohderyhmälle soveltuvalla tavalla. Tulevaisuuden tuomia muutoksia on helpompi ottaa vastaan, kun niitä on pyrkinyt haistelemaan jo etukäteen. Tärkeintä ei ole löytyy juuri sellaisenaan toteutuvia näkyjä tulevaisuudesta, vaan avartaa omaa ajatteluaan näkemään, miten erilaiset mahdolliset tulevaisuudet voivat vaikuttaa toimintaamme nykyhetkessä.