ONNISTUNEEN YHTEISTYÖN EDELLYTYKSIÄ
Sujuva työparityöskentely erilaisista lähtökohdista tulevan ammattilaisen ja kokemusasiantuntijan kesken ei ole itsestäänselvyys. Onnistuneen yhteistyön perusedellytyksenä on, että työparin molemmilla osapuolilla on aito halu työskennellä yhdessä ja oppia toisiltaan. Jotta työparityöskentelyssä onnistutaan, on tärkeää käyttää runsaasti aikaa yhteisen ymmärryksen rakentamiseen siitä mitä ollaan tekemässä ja miten.
NEA- hankkeen ammattilaiselle oli tärkeää, että kokemusasiantuntijan oma elämäntilanne oli vakaa ja että hänellä oli riittävästi etäisyyttä omiin kokemuksiinsa sekä kykyä ottaa puheeksi työssä vastaantulevia vaikeitakin asioita. Asioiden jakaminen ammattilaiselle oli mahdollista kuitenkin vasta sitten, kun luottamus ammattilaiseen oli syntynyt. Luottamusta rakensi yhteistyön asteittainen aloittaminen, jonka aikana työpari pystyi tutustumaan toisiinsa rauhassa. Kokemusasiantuntija piti myös tärkeänä sitä, että ammattilainen lähti työparityöhön omana itsenään, jakaen asioita omasta elämästään.
Yhteistyön aito onnistuminen edellyttää tiimin tasavertaista jäsenyyttä. Tämän toteutuminen edellytti, että ammattilainen oli valmis luopumaan asiantuntijuuden tuottamasta vallasta. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ammattilaisen vastuista ja velvollisuuksista huolimatta, ammattilainen antoi kokemusasiantuntijan työskennellä yksin, tehdä itsenäisiä päätöksiä ja ottaa vastuulleen erilaisia työtehtäviä. Vallasta luopuminen ei olisi ollut mahdollista ilman, että ammattilainen tarkkaili ja reflektoi jatkuvasti omia työtapojaan ja pyysi työskentelystään palautetta kokemusasiantuntijalta.
ESIMERKKEJÄ TYÖNJAOSTA
NEA-hankkeen kokemusasiantuntija toimi lähellä naisten arkea, piti yhteyttä ja jalkautui heidän kanssaan palveluihin. Kokemusasiantuntijan läsnäolo itsessään oli naisille tärkeää, mutta häntä tarvittiin usein myös tukemaan naisen ja eri ammattilaisten välistä vuorovaikutusta. Ammattilainen vastasi naisten tilanteiden kartoittamisesta, tarvittavien palveluiden järjestämisestä ja verkostojen kontaktoinnista. Hän pilkkoi naisten elämässä olevia haasteita pienemmiksi paloiksi ja teki kokemusasiantuntijan avustuksella ehdotuksen, miten asioiden kanssa voitaisiin edetä. Kokemusasiantuntija puolestaan tuki naista päätöksenteossa.
Ammattilaisen vastuulla oli myös, että kaikki meneillään olevat asiakasprosessit etenivät sujuvasti. Kokemusasiantuntijaa kuullen hän aikataulutti työskentelyä ja jakoi työtehtäviä. Ammattilainen toimi henkisenä tukena myös kokemusasiantuntijalle, jos naisten hätä aiheutti hänessä huolta ja ahdistusta. Tilanteiden läpikäymiseen varattiin säännöllisesti yhteistä aikaa. Ammattilainen puolestaan tukeutui esihenkilöön haastavissa tilanteissa. Pilotoinnin ajan työpari kävi yhdessä työnohjauksessa.
Kokemusasiantuntijan mielestä ammattilaisen tärkein tehtävä työparityössä on mahdollistaa kokemusasiantuntijan onnistuminen. NEA-hankkeen ammattilainen mentoroikin kokemusasiantuntijaa, perehdytti hanketyöhön ja oli linkkinä kokemusasiantuntijan ja muiden ammattilaisten välillä. Ammattilainen puolestaan tarvitsi kokemusasiantuntijaa ymmärtääkseen mitä kaikkea tuli huomioida, kun työskenneltiin asunnottomuutta kokeneiden naisten kanssa. Syvempi ymmärrys esimerkiksi väsymyksen, nälän ja jatkuvan epävarmuuden vaikutuksesta naisten kykyyn ottaa tarjottua apua vastaan oli edellytys, jotta ammattilainen pystyi hyödyntämään ammatillisen osaamisensa naisten auttamiseksi. Parhaimmillaan yhteistyö oli molemmin puolista mentorointia.
Yhteistyön tuloksena oli selkeä ajatus siitä, että naiserityisessä asunnottomuustyössä tarvitaan sekä ammattilaisia että kokemusasiantuntijoita. Kokemusasiantuntija tietää miten palvelut toimivat palveluiden käyttäjän näkökulmasta ja ammattilaisella on näkemys siitä, miten palvelujärjestelmässä toimitaan. Ammattilainen ja kokemusasiantuntija siis täydentävät toinen toisiaan ja pystyvät työparina työskentelemään tehokkaasti asunnottomuutta kokeneiden auttamiseksi.