Avoin olohuone on paikka, johon osallistuja tulee vapaaehtoisesti. Toiminnan tärkein tarkoitus on oleskelu ja vuorovaikutus yhteisössä, mutta apua on silti koko ajan saatavilla. Jos osallistuja toivoo apua esimerkiksi asunnottomuuteen, toimeentuloon tai päihteiden käytön vähentämiseen liittyvissä asioissa, hän saa tukea tavoitteen määrittelyssä, keinojen löytämisessä ja suunnitelman toteutuksessa.
Monet toimintaan osallistuvat ovat tulleet toistuvaksi torjutuiksi palvelujärjestelmässä. Torjumiseksi tulemisen katkaisemiseksi toimintaperiaatteita ovat vapaaehtoisuus, läpinäkyvyys, ennakoitavuus ja demokraattinen yhteisistä asioista sopiminen. Toimintamallissa olennaista onkin sellainen vallan käytön väljyys, joka sallii toiminnan suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin yhdessä toimintaan osallistuvien kävijöiden ja sidosryhmän toimijoiden kanssa. Yhdessä tekeminen on suositeltavaa aloittaa jo ideointivaiheessa, ennen rahoituksen saamista, ja sitä voi jatkaa koko toiminnan ajan. Esimerkiksi yhteisökokouskäytäntö alkaa vasta silloin, kun yhteisö näkee tarpeelliseksi demokraattisen neuvottelun olohuoneen säännöistä. Yhteisökokous nimetään luovasti, esimerkiksi All Starsiksi. Yhteisökokouksen asialista rakentuu avoimesti taululle kaikkien näkyville. Puheenjohtaja valitaan kokouksen alussa halukkaiden joukosta. Toiminnan raamit sovitaan yhdessä ja päätetään yhteisökokouksissa. Sanktioiden sijaan sopimusten laiminlyöntitilanteissa toimitaan tilannekohtaisesti.
Yhteisökokouksen osallistujat saavat asiansa asialistalle sanomalla siitä työntekijälle tai kirjoittamalla sen esimerkiksi valkotaululle. Kokouksessa on myös tilaa esittää siinä hetkessä mieleen tulevia kehittämisideoita. Kokouksen puheenjohtaja valitaan joka kerta erikseen halukkaiden tai ehdotettujen joukosta. Jos jostakin asiasta äänestetään, äänestys jatkuu kokouksen jälkeen viikon ajan, ja siihen palataan seuraavalla viikolla. Näin vaikuttaminen ei kapene läsnäoloon yhteisökokouksessa. Yhteisökokousten pöytäkirjoista voi seurata toiminnan kehittymistä ja yhteisölle tärkeitä asioita toiminnan eri vaiheissa.
Toimintaa tehdä näkyväksi myös sosiaalisessa mediassa. Työntekijät tai opintoihin liittyviä harjoittelujaan suorittavat opiskelijat voivat pitää avoimen olohuoneen toiminnasta päiväkirjaa. Päiväkirja on yksi tapa tarkastella kehitystä ja kirjata muistiin tapahtumia. Avoimen olohuoneen Facebook-sivulle taltioidaan myös toimintaa. Työntekijät postaavat ajankohtaisia asioita, yleensä kuvan kera. Tässä mielessä toiminta tavoittaa jokaisen, joka Facebookista haluaa seurata yhteisön toimintaa ja kehittymistä. Kenestäkään ei julkaista tietoa ilman hänen omaa suostumustaan.
Sosiaalista mediaa voi myös hyödyntää yhteisön sisäiseen tiedottamiseen. Avoimen olohuoneen uutisia voidaan julkaista esimerkiksi kerran viikossa ja jakaa sosiaaliseen mediaan tai tulostaa avoimen olohuoneen kahvipöydälle luettavaksi. Uutisten muodossa kertyy tietoa yhteisössä tärkeistä tapahtumista, ja uutisissa myös otetaan kantaa osallistujille tärkeisiin asioihin. Uutiset muotoillaan ja muokataan yhteistyössä työntekijöiden ja osallistujien kesken.
Myös toiminnan viikkokalenteri rakentuu kohderyhmän tarpeista käsin: Olohuoneeseen voi kutsua säännöllisesti vierailemaan työntekijöitä esimerkiksi aikuissosiaalityöstä, asumis- ja talousneuvonnasta, diakoniasta, päihdepalveluista, rikosseuraamustyöstä ja väkivaltatyöstä. Kokemustoimijoiden osaamista ja läsnäoloa on myös hyvä hyödyntää, mielellään useampana päivänä viikossa.
Kalenterissa on tärkeää olla tilaa myös leikille, peleille ja luovalle toiminnalle. Toiminnan ennakoitavuuden parantamiseksi kalenteri on tärkeää visualisoida selvästi näkyville, esimerkiksi viikkolukujärjestykseksi seinälle. Olohuone kannattaa nimetä kutsuvasti, esimerkiksi Social Clubiksi. Avoimelle olohuoneelle voi myös tehdä logon. Se voi edustaa yhteisössä tuotettua ja uusiutuvaa arvoa. Osallistujat voivat saada esimerkiksi tarroja, joissa on logo tai logolla varustettuja asusteita tai vaatteita.
Yhteisössä myös aika on väljää. Se tarkoittaa esimerkiksi sanomalehden lukemista, juttelua, dokumentin katsomista tai pelailua. Arkea eivät siten raamita kuntoutumistavoitteet tai ongelmien ratkaisuyritykset. Työntekijät käyttävät samoja tiloja kuin osallistujat.
Osallistujia kannustetaan ja rohkaistaan positiivisiin rooleihin yhteisössä ja heille luotetaan tehtäviä hoidettaviksi, kuten kahvinkeittoa, kokkausta, kokemustoimintaa, hävikkiruoan hankkimista, kaupassa asiointia, tupakointipaikan järjestelyä, yhteisökokouksen puheenjohtajana toimimista tai vertaisista huolehtimista. Yhteisön toimiva arki rakentuukin ihmisten yhteistyönä. Toiminta vastuullisissa rooleissa ja yhteisödemokratia yhdistyvät osallisuustyön ymmärrykseen siitä, että jokaisella ihmisellä on kykyä oppia uutta ja että yhteisössä tunnistetaan oppimiselle otollisia hetkiä ja sopeudutaan oppijalle sopivaan tahtiin uusien asioiden opettelussa.
Vaikean elämäntilanteen tai mahdollisesti pitkittyneen kriisin, kuten asunnottomuuden, päihteiden käytön tai rikollisuuden, katkaiseminen edes hetkeksi on mahdollista ilon, leikin ja luovan toiminnan myötä. Ne tuovat kaivattuja taukoja arkeen. Visailut, peliturnaukset, käsityöt tai muu luova toiminta kuuluvat kiinteästi viikko-ohjelmaan. Ennalta sovittujen rutiinien lisäksi yhteisössä voidaan juhlia osallistujien syntymäpäiviä, juhlapyhiä, suomalaisen hiihtomitalia tai muita merkittäviä tapahtumia, tai järjestää spontaanisti vaikkapa kynsien lakkaamista tai hiusten leikkaamista. Lähitulevaisuuteen sijoitettavat tapahtumat asettavat horisonttiin odottamisen arvoisia asioita. Odottaminen tarjoaa toivoa ja suuntaa katsetta tässä hetkessä olevien vaikeuksien yli. Pieniäkin onnistumisia on syytä juhlia ja pysähtyä nauttimaan niistä. Muutoin tsemppi voi loppua kesken ja asioiden hoitaminen tuntua loputtomalta kujanjuoksulta, joka ei johda mihinkään. Yhteisössä on tilaa myös erilaisille ryhmätoiminnoille, esimerkiksi naisten ryhmälle.
Toimintaan osallistuvien ihmisten ilonaiheet ja huolet kulkevat heidän mukanansa olohuoneeseen. Työntekijälle kertyy ymmärrystä ja tietoa niin osallistujien elämismaailmasta kuin palvelujärjestelmästäkin. Toimintamalliin kuuluu olennaisesti yhteiskunnallinen vaikuttaminen: auttamisjärjestelmän haastaminen asiakaslähtöisyyteen, poliittisen keskustelun virittäminen esimerkiksi mediassa sekä yhteistyö- ja demokratiakokeilujen toteuttaminen. Yhdenvertaisuutta edistävä osallisuustyö tarkoittaa siis myös työtä julkisen asenteen muuttamiseksi. Viestintä on erottamaton osa kaikkea osallisuustyötä.
Anteeksianto ja uusien mahdollisuuksien loputon tarjoaminen ovat arvoja, joiden eteen yhteisössä avainroolissa olevien on jatkuvasti tehtävä töitä; suhteessa itseen ja muihin. Yhteisössä vastaustaan etsivän kysymys on, miten ärsyyntyminen, loukkaantuminen ja viha masinoidaan ymmärrykseksi ja samalla säilytetään omanarvontunto ja pidetään kiinni omista rajoista.
Yhteisön rajojen piirtäminen ja pitäminen vaativat jatkuvaa työskentelyä. Päihteiden käyttöön liittyvien velkojen ja muiden ristiriitojen ratkaiseminen on onnistuttava rajaamaan toiminnan ulkopuolelle.
Sosiaalialan koulutus antaa hyvät lähtökohdat työntekijöiden osaamiselle. Työ edellyttää valmiutta jakaa käytettävissä olevaa valtaa, purkaa hierarkioita ja kohdata osallistujat yhdenvertaisina ihmisinä.