Diabetesta sairastavan ohjaus suun terveydenhuollon palveluihin

Diabetesta sairastavilla suun alueen tulehdukset ovat tavallisempia ja tulehdukset pahenevat herkemmin sekä paranevat huonommin kuin ei diabeetikoilla. Hampaiston iensairaudet ientulehdus (gingiviitti) ja kiinnityskudossairaus (parodontiitti) ovat diabetesta sairastavilla yleisempiä ja vaikea-asteisempia kuin muilla kaikissa ikäryhmissä. Hampaiston kiinnityskudossairauden parodontiitin itsessään voidaan katsoa olevan yksi diabeteksen lisäsairaus. Diabeteksen ja parodontiitin välinen yhteys on tutkimusten mukaan kaksisuuntainen: veren suuri glukoosipitoisuus suurentaa henkilön riskiä sairastua parodontiittiin ja hoitamaton parodontiitti voi vaikuttaa heikentävästi diabetesta sairastavan veren glukoositasapainoon.  

Parodontiitti on bakteereiden aiheuttama suun tulehdussairaus, joka tuhoaa hammasta ympäröivää ienkudosta ja leukaluuta. Jos tulehdus jatkuu, hammas alkaa liikkua, ja lopulta hammas voi irrota. Jos parodontiitti todetaan, hoidon kulmakiviä ovat omahoito – päivittäinen hampaiden ja hammasvälien puhdistus – sekä ammattilaisen tekemä perushoito ja sen jälkeen säännöllinen ylläpitohoito. Tupakoivan parodontiittipotilaan hoitoon kuuluu myös tupakkatuotteista vieroitus. Taudille altistavat erityisesti huono suuhygienia, tupakointi ja tietyt yleissairaudet, kuten diabetes ja metabolinen oireyhtymä.  

Parodontiitti alkaa ja etenee ilman merkittäviä oireita, minkä vuoksi sairastumista ei itse kovin helposti huomaa. Selvä merkki tulehduksesta on ienverenvuoto hampaita harjatessa. Usein myös ikenet punoittavat ja ovat turvonneet. Pitkälle edennyt kiinnityskudosten kato näkyy hampaistossa selvemmin: hampaat voivat liikkua, hampaiden väleihin syntyy rakoja ja hengitys saattaa haista. Parodontiitin hoidon ensisijaisena tavoitteena on pysäyttää tulehdus ja estää kudostuhon eteneminen. Jos sairauden hoito aloitetaan jo ensimmäisten merkkien ilmaantuessa, hoitotulos on pysyvä ilman merkittäviä kudosvaurioita. Samalla vältytään pitkälle edenneen taudin aiheuttamilta haitoilta suussa sekä yleisterveyden riskeiltä.  

Parodontiitti on Suomessa merkittävä kansantauti. Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan syventyneitä ientaskuja esiintyi 64 prosentilla ja syviä ientaskuja 21 prosentilla aikuisikäisistä suomalaisista. Vaikean parodontiitin esiintyvyys kasvaa jyrkästi 20. ja 40. ikävuoden välillä. Kanta-Hämeessä parodontiitin sairastavuus aikuisväestöllä on hiukan korkeammalla tasolla muuhun maahan verrattuna. Diabetesta sairastavia Kanta-Hämeessä on noin 15 000, joista tyypin 2 diabetesta sairastavia yli 25 –vuotiaita on n. 13 000. Diabeteksen sairastavuus on Kanta-Hämeessä on Suomen keskitasoa. Kanta-Hämeessä diabeteksen esiintyvyys 100 asukasta kohti on 7 ja koko Suomen vastaava vertailuluku on 6,8.  

Riski sairastua vaikea-asteiseen hampaiden parodontiittiin on 2 -4 kertaa suurempi diabetesta sairastavilla verrattuna henkilöihin, joilla pitkäaikainen verenglukoositaso on normaali.  Hampaiden kiinnityskudosten tulehduksia esiintyy tavallisimmin niillä diabetesta sairastavilla, joilla on huono suuhygienia, diabetes on kestänyt pitkään, diabeteksen hoitotasapaino on huono tai joilla on ilmennyt diabetekseen liittyviä lisäsairauksia (esim. silmän verkkokalvon sairaus, munuaissairaus tai ääreishermoston häiriöitä). Pitkittynyt ja hoitamaton parodontiitti - jopa oireetonkin - voi huonontaa diabeteksen hoitotasapainoa ja hankaloittaa diabeteksen hoitoa. Kiinnityskudossairaudet voivat myös lisätä sydän- ja verisuonitautien vaaraa, joka diabetesta sairastavilla on jo perussairauden takia merkittävästi suurentunut.   

Tulehdusalttius on lisääntynyt sairauden puhkeamisvaiheessa, ennen diabeteksen hoidon aloittamista tai jos hoitotasapaino ts. pitkäaikainen verenglukoositaso (HbA1c) on huono etenkin tyypin 1 diabeteksessa. Jos veren glukoositaso on pitkään koholla, elimistön puolustuskyky heikkenee, mikä puolestaan voi pahentaa hammasperäisiä tulehduksia ja edistää tulehdusten leviämistä muualle elimistöön.