Etäkonsultaatio reisi- tai sääriamputoidun potilaan fysioterapiassa Siun sotessa
Amputaatio asiakkaan kuntoutumisen tukeminen kotiutumisen jälkeen sekä ammattilaisten osaamisen varmistaminen amputaatioasiakkaan jatkokuntoutuksessa, hyödyntäen kuntoutuskeskuksen ja kotihoidon terapeuttien välistä etäkonsultaatiota.
Koska kansallisesti sote-palvelujen saatavuudessa on paljon vaihtelua muun muassa väestöä menettävillä alueilla, on sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä haasteita. Marinin hallitus käynnisti sote-uudistuksen valmistelun, joka toteen pannaan vuoden 2023 alusta alkaen. Tämän uudistuksen tavoitteena on hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen, yhdenvertaisten ja laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaaminen kaikille suomalaisille, palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden parantaminen, ammattitaitoisen työvoiman saannin turvaaminen, yhteiskunnallisten muutosten haasteisiin vastaaminen sekä kustannusten kasvun hillitseminen. Toiminnan painopistettä sosiaali- ja terveyshuollossa siirretään perustason palveluihin sekä ennaltaehkäisevään toimintaan niin, että ihmiset saavat tarpeenmukaiset ja vaikuttavat palvelut oikea-aikaisesti ja palvelujen hoitoketjut ovat sujuvia ja yhteensovitettuja.
Siun sotessa amputoidut asiakkaat siirtyvät erityistasolta jatkokuntoutukseen Siilaisen kuntoutumiskeskukseen, josta sittemmin siirtyvät kuntoutumaan perustasolle joko kotiin tai terveyskeskussairaalaan. Protetisoitavien amputaatio asiakkaiden kuntoutumisprotokolla on sovittu. Näitä asiakkaita on eri kunnissa vähän ja henkilökunta vaihtuvuus on kohtalaisen runsasta, jolloin osaamisen varmistaminen on haasteellista. Tämä vaikuttaa asiakkaiden saamaan kuntoutuksen laatuun.
Reisi- tai sääriamputaatio asiakkaiden kuntoutus on keskitetty kuntoutumiskeskukseen, jossa protetisointipolkuun liittyvät käytännöt ovat terapeuteille tuttuja. Asiakkaan kotiutuessa omaan kotikuntaan kuntoutusvastuu siirtyy asiakkaan kotikunnan terapiapalveluihin perustasolle. Protetisointipolkuun liittyvät protokollat ovat vieraampia asiakkaan kotikunnan terapeuteille, koska näitä asiakkaita on vähän kaukaisimmissa kunnissa. Saumattoman ja tasalaatuisen terapian varmistamiseksi kaivattiin lisätietoa ja ohjeistusta kuntoutumiskeskuksen terapeuteilta. Tietoa kuntoutuskeskuksesta oli haettu monin eri menetelmin ja ajankohdin, jolloin tiedon saamisessa oli ollut haasteita. Tähän pulmaan kaivattiin vakioitua käytäntöä.
Amputoiduilta asiakkailta saadun suullisen palautteen perusteella havaittiin, että jatkokuntoutuksissa oli eroja asiakkaan kotiutumisen jälkeen tiedon puutteesta johtuen. Perustason terapeutti oli ainoastaan kirjatun tekstin varassa ja sen, oliko terapeutilla aiempaa kokemusta amputoitujen asiakkaiden kuntoutusprosessista. Terapeutit kokivat haasteelliseksi saada yhteyttä kuntoutumiskeskuksen terapeutteihin ammatillista tuen tarpeessa, koska yhteistä yhteydenottokanavaa ei oltu sovittu. Toimimattomaan käytäntöön toivottiin parannusta niin, että tietotaitoa jaetaan suunnitelmallisesti etäkontaktein ja asiakasta osallistaen.