Kasvatus- ja perheneuvonnan kehittäminen Pohjois-Savossa

Kasvatus- ja perheneuvonnan saatavuutta Pohjois-Savossa halutaan parantaa siten, että erityisesti matalan kynnyksen palvelun saatavuus olisi maakunnallisesti yhdenvertaista.

Jotta maakunnallisesti yhdenvertaiset toimintaperiaatteet kasvatus- ja perheneuvonnan palveluun voidaan kuvata, täytyy kasvatus- ja perheneuvonnan järjestämisen nykytila selvittää ensin kartoittamalla kaikkien alueen kuntien ja sote-organisaatioiden tämänhetkinen toiminta. 

Kaikkiin Pohjois-Savon kuntien ja sote-organisaatioiden kasvatus- ja perheneuvontapalveluista vastaaviin henkilöihin otettiin yhteyttä kevään 2021 aikana ja tarjottiin aikaa haastatteluun, jossa kartoitettiin tämänhetkinen palveluiden järjestämisen tilanne. Kartoituksessa selvitettiin palvelujen sisältö, erityisesti sosiaalihuoltolain mukaisen ja THL:n määrittämien ydintehtävien osalta. Lisäksi selvitettiin kunkin kunnan tai alueen kasvatus- ja perheneuvonnan henkilöstö, mukaan lukien lääkäriresurssit, sekä henkilöstön erityisosaaminen, asiakasmäärät viime vuosilta, asiakkaiden ikä- ja muut mahdolliset rajaukset palveluun pääsylle. Palveluun pääsyn kuvaus ja aikataulu, palvelun järjestämisen muodot, mahdolliset sähköiset palvelut, käytetyt tietojärjestelmät ja kirjaamiskäytännöt sekä yhteistyötahot/yhdyspinnat ja erilaiset yhteistyökäytännöt kuuluivat myös kartoituksen osa-alueisiin. Palveluun ohjautumisen näkökulmasta erityisesti tärkeää oli selvittää, voiko asiakas ohjautua omatoimisesti palveluun, mikä on nimenomaan matalan kynnyksen palveluille tärkeää. 

Kasvatus- ja perheneuvonnan nykytila Pohjois-Savossa

Pohjois-Savossa kasvatus- ja perheneuvonta tuotettiin pääosin omana palveluna (11 kuntaa sekä Ylä-Savon SOTE -kuntayhtymä 4 kunnan osalta), mutta ostopalveluakin käytettiin yleisesti. Neljä kuntaa oli ostanut kokonaan palvelun, ja tämän lisäksi useissa kunnissa tai sote-organisaatioissa, jotka tuottivat itse palvelun, oli ostettu oman palvelun lisäksi lääkäri- ja/tai psykologiresurssia. Vain neljässä kunnassa lääkäriresurssia oli saatavilla kasvatus- ja perheneuvonnassa itse tuotettuna, ja toisaalta kolmessa kunnassa ei ollut lääkäriresurssia lainkaan osoitettuna kasvatus- ja perheneuvonnan käyttöön. Kuuden kunnan osalta psykologiresurssia ei ollut omassa palvelussa, ja neljä kuntaa ilmoitti ostavansa psykologipalvelut.

Pohjois-Savossa 12 kunnan/sote-alueen palveluksessa, joissa palvelu oli itse tuotettu, oli kartoitushetkellä yhteensä 20,8 sosiaalityöntekijän työpanos, 19,4 psykologin työpanos ja kahden muun työntekijän (perheterapeutti, perheneuvoja) työpanos, eli yhteensä 42,2 htv. Tämän lisäksi lääkäriresurssia oli reilu 1 htv kasvatus- ja perheneuvontapalveluissa. Näiden lisäksi siis sekä lääkäri- että psykologiresurssia oli myös ostopalveluna. Henkilöstöllä oli runsaasti erityisosaamista: kasvatus- ja perheneuvonnassa työskenteli 13 perheterapeuttia, yksilöterapeutti, 2 kognitiivista psykoterapeuttia, pariterapeutti, tanssiliiketerapeutti, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, Nepsy-valmentaja, lasten, nuorten ja perheiden erikoissosiaalityöntekijä, ART-ryhmäohjaaja, strategiaohjaaja, Toimiva lapsi ja perhe -interventiokliinikko, ja työntekijöillä oli osaamista mm. Theraplay-, MIM-, DDP-, ICDP-, Huomaa lapsi-, Lapset puheeksi-, VaVu-, Beardsleen perheinterventio-, eroneuvonta-, päihde- ja lähisuhdeväkivaltatyöhön ja lastensuojelun systeemiseen malliin.

Asiakkaita kasvatus- ja perheneuvonnassa koko Pohjois-Savon alueella oli ollut Sotkanetin tilaston mukaan 3563 vuonna 2019, mutta muutamien kuntien osalta vuoden 2019 tilastojen kerrottiin olevan virheellisiä, mm. tietojärjestelmien vaihdosten takia. Itse ilmoitetut vuoden 2020 asiakasmäärät Pohjois-Savossa yhtä kuntaa lukuun ottamatta (josta ei saatu tietoja) olivat 2474 lapsiasiakasta ja 1387 aikuisasiakasta. Yhdessä kunnassa ei aikuisia ollut ollenkaan kasvatus- ja perheneuvonnan asiakkuuksissa, ja muutoinkin asiakkuuksien osalta oli runsaasti eroja, ketkä kirjattiin asiakkaiksi, joten tilastot eivät ole siltä osin vertailukelpoisia.

Kasvatus- ja perheneuvonnan peittävyydessä 0–21-vuotiaiden osalta (0–21-vuotiaat kasvatus- ja perheneuvonnan asiakkaat, % vastaavan ikäisestä väestöstä) oli Sotkanetin tilastojen mukaan myös vuosittain melko suurtakin vaihtelua kunnittain/sote-organisaatioittain, minkä vuoksi sen rinnalle laskettiin kunkin kunnan/sote-organisaation keskiarvo vuosien 2012–2019 arvoista. Kuntien/sote-organisaatioiden välillä oli peittävyydessä silti eroja paljon, sillä se vaihteli Pohjois-Savossa 1,3% ja 9% välillä vuosien 2012–2019 keskiarvojen mukaan. Maakunnan keskiarvo näistä vuosien 2012–2019 keskiarvoista oli 4,9%, ollen suurempi kuin koko maassa keskimäärin (valtakunnallinen ka. 2,9%).

Lasten iän suhteen suurin osa kunnista/sote-organisaatioista Pohjois-Savossa oli rajannut kasvatus- ja perheneuvontapalvelun 0–17-vuotiaisiin (9 kpl), tämän lisäksi rajauksia oli 0–13-vuotiaisiin (4 kpl) ja 0–15-vuotiaisiin (3 kpl). Muutoin asiakkaiden suhteen ei juurikaan ollut selkeitä rajauksia, ja myös iän suhteen rajat olivat usein jossain määrin liukuvia. Selkeät vanhempien omat mielenterveysongelmat tai lasten ja nuorten vakavat mielenterveyshäiriöt ohjattiin omiin palveluihinsa, mutta muutoin suurin osa kuvasi useimmiten ainakin ensikäynnin palveluun järjestyvän, jolloin yhdessä pohdittiin sopivaa auttavaa tahoa lapsen, nuoren tai perheen haasteeseen. Osassa kunnista myös pelkkään vanhempien väliseen parisuhdeongelmaan liittyvissä asioissa ohjattiin seurakunnan perheasiainneuvottelukeskukseen.

Kasvatus- ja perheneuvonnan palveluun ohjauduttiin sekä omatoimisesti että yhteistyötahojen kautta lähetteellä tai ilman. Ostopalveluihin tarvittiin lähete, muutoin palveluun pääsi asiakkaan omalla yhteydenotolla. Kolmessa kunnassa/sote-organisaatiossa oli käytössä puhelinyhteydenoton lisäksi sähköinen yhteydenottokanava, jonka kautta palveluun myös pääsi. Kasvatus- ja perheneuvonnan palveluun pääsy oli erityisesti pienemmissä kunnissa keskimäärin varsin nopeaa, sillä ensiajan sai yleensä 1–3 viikon sisään yhteydenotosta. Isommissakin kunnissa ensiajan sai pääosin 3kk sisällä yhteydenotosta. Psykologin tutkimuksiin oli pidempi odotus kaikkialla. Ostopalveluun pääsyn aikataulusta ei ollut selkeitä tietoja, kahden kunnan edustajat arvioivat sen tapahtuvan yleensä kuukauden sisään.

THL:n määrittämien ydintehtävien mukainen palvelujen sisältö (vanhemmuuden tuki, lapsen ja nuoren kasvun ja kehityksen tuki, pari- ja perhesuhteiden tukeminen, vauvaperheiden ja varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen, eroauttaminen ja asiantuntija-apu) toteutui jokseenkin kaikissa kunnissa/sote-organisaatioissa. Vauvaperheiden ja varhaisen vuorovaikutuksen tuki oli näistä vähiten kasvatus- ja perheneuvonnan palveluissa toteutuva, jolloin osassa toiminta liittyi yhteistyöhön äitiys- ja lastenneuvoloiden kanssa. Yhdessä sote-organisaatiossa oli kuitenkin kasvatus- ja perheneuvonnassa erityiset neuvolapsykologit, joiden tehtävässä erityisesti vauvaperheiden ja varhaisen vuorovaikutuksen tuki korostui. Ostopalveluita tuottavien tahojen osalta asiantuntija-apu oli hieman epäselvää, erityisesti konsultaatiomahdollisuuksien osalta. Toisaalta yleisesti ottaen palveluiden sisältöön liittyen tuotiin osassa kunnista/sote-organisaatioista esiin, että hoidollinen työ vei välillä liikaa resursseja, jolloin varhaisemman tuen tarjoamisen mahdollisuudet olivat vähäisemmät. Tähän vaikutti erityisesti lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden tilanne, joka vaihteli kunnissa. Osa puolestaan toi esiin, että hyvällä varhaisen tuen ja matalan kynnyksen palveluiden saatavuudella, kuten kasvatus- ja perheneuvonnalla, raskaampien tai korjaavien palvelujen tarve oli ollutkin kunnassa vähäisempää.

Koronapandemian myötä etävastaanotot olivat mahdollistuneet monin paikoin, toisaalta ryhmien järjestäminen oli puolestaan vähentynyt palvelumuotona. Etävastaanotot koettiin erityisesti hyvänä palvelumuotona eroperheille, joiden kanssa esimerkiksi pitkien välimatkojen tai vanhempien hankalien välien vuoksi normaali vastaanottotyö ei olisi onnistunut. Ryhmätoimintojen järjestämisessä oli ilman koronankin vaikutusta alueellisia eroja, koska pienemmillä asiakasmäärillä ei välttämättä ryhmien kokoon saaminen onnistunut. Pohjois-Savon alueella oli järjestetty kasvatus- ja perheneuvonnan ryhmämuotoisena toimintana viime vuosina ainakin seuraavia ryhmiä: lasten ja vanhempien eroryhmät, perhevalmennusosiot, erilaiset vanhempien vertaisryhmät, alakouluikäisten aggression hallinta -ryhmä, Iloa ja vahvuutta vanhemmuuteen sekä Huomaa lapsi -ryhmät ja eskari-ikäisten pedagogisen tuen ryhmä. Ryhmiä toteutettiin myös yhteistyössä muiden tahojen kanssa, kuten esimerkiksi yhdessä seurakunnan kanssa oli pidetty eroryhmiä.

Kasvatus- ja perheneuvonnan käyttämien tietojärjestelmien ja kirjaamisten osalta käytännöt olivat kirjavia. Pohjois-Savon kunnissa kasvatus- ja perheneuvonnan palveluissa oli tällä hetkellä käytössä ProConsona- (7 organisaatiota), Pegasos- (4 organisaatiota) ja Lifecare-tietojärjestelmät (3 organisaatiota). Osassa käytettiin vain yhtä järjestelmää, joko sosiaalihuollon tai terveydenhuollon asiakastietojärjestelmä, kun taas osassa oli käytössä molemmat, eli kaksi eri järjestelmää. Osassa eri ammattiryhmät kirjasivat eri järjestelmiin, ja osassa taas sama työntekijä kirjasi asiasta riippuen kahteen eri järjestelmään. Tietojärjestelmien käytön ja kirjaamiskäytäntöjen osalta kaivattiin selkeyttä, minkä lisäksi huolena ja haasteena oli tarvittavien tietojen siirtyminen sosiaalihuollon ja terveydenhuollon välillä.

Kasvatus- ja perheneuvonnassa tehtiin yhteistyötä laajasti perheiden eri verkostojen kanssa. Tyypillisimmät yhteistyötahot olivat perusterveydenhuolto, erityisesti äitiys- ja lastenneuvolat sekä kouluterveydenhuolto, varhaiskasvatus, koulut ja oppilashuolto, sosiaalitoimi, kuten lapsiperheiden sosiaalityö, perhesosiaalityö, lastensuojelu sekä aikuissosiaalityö, lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut, lasten- ja nuorisopsykiatria, aikuisten päihde- ja mielenterveyspalvelut, kuntoutus- ja terapiapalvelut, erityisesti puhe- ja toimintaterapia, sekä lastenneurologia. Vaihdellen yhteistyötä oli myös nuorisotoimen, järjestöjen, seurakuntien ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden sekä koulupsyykkarien ja Nepsy-valmentajien kanssa. Osassa kunnista oli hyvin tiiviit verkostot ja yhteistyö toimi hyvin ja jouhevasti. Muutamissa kunnissa oli käytössä tai alkamassa monitoimijainen yhteistyömalli (Yhdessä aika), joka on myös yksi POSOTE20 Tulevaisuuden sote-keskus -hankkeessa edistettävistä malleista. Parissa kunnassa tuotiin myös esiin, että verkostojen toiminta noudatti yhden yhteydenoton periaatetta, jossa asiakas tarvittaessa vaihdettiin saattaen toiseen palveluun tai verkostotyön avulla asiakkaan ympärille rakennettiin tarvittavat palvelut. Näin oli päästy eroon poislähettämisen toimintatavasta.

Kartoituksen pohjalta Pohjois-Savossa kasvatus- ja perheneuvontaa oli saatavilla koko maakunnan alueella. Ostopalvelu oli turvannut erityisesti pienten paikkakuntien palvelun tarvetta, samoin kuin lääkärin ja psykologin työpanosta. Maakunnan alueella oli eroja siinä, minkä ikäisten lasten perheet pääsivät kasvatus- ja perheneuvonnan palveluun ja kuinka nopeasti palveluun pääsi. Hieman vaihtelua oli palvelun sisältöjen suhteen ja samoin sähköisten palvelujen ja etäasioinnin osalta. Tietojärjestelmien käyttö ja kirjaamiskäytännöt olivat kirjavia, ja niihin toivottiinkin selkeyttä. Toimintatavoissa oli luonnollisesti eroja, ja haastatteluista nousikin hyviä ideoita ja toimintatapoja, joita voisi kehittää ja mahdollisesti laajentaa maakunnalliseenkin käyttöön.

Toiveena maakunnalliselle kehittämistyölle oli, että työnjakoa muiden toimijoiden kanssa selkeytetään ja verkostotyötä lisätään, jotta päällekkäisen työn tekeminen vähenee. Erityisesti lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen kanssa olisi tärkeä olla selkeät toimintamallit ja konsultaatiokäytännöt. Kasvatus- ja perheneuvonnan ydintehtäviä tulisi kirkastaa, ja varhaisen tuen saatavuutta ja oikea-aikaisuutta turvata, jotta raskaampien palveluiden kuorma vähenisi. Palvelun järjestämistä lähipalveluna korostettiin, koska perheet eivät juurikaan liiku. Lisäksi toivottiin, että määriteltäisiin, mitkä palvelut tuotetaan lähipalveluna, mitkä voisivat olla keskitetymmin ja mitkä sähköisinä palveluina. Henkilöstön osaaminen tulisi tunnistaa nykyistä paremmin ja hyödyntää osaamista palvelussa.