Kohtaamisosaamista hoivakoteihin (KOHO)-hanke
KOHO -hankkeen päätavoitteena on vahvistaa kohtaamisosaamista hoivakodeissa tapahtuvan yksilöllisen kehittämisen sekä kaikille yhteisten toimintamuotojen kautta Pirkanmaalla.
Idea hankkeeseen sai alkunsa keväällä 2023, jolloin tehostettua palveluasumista tarjoavan yrityksen laatujohtaja otti yhteyttä Pirkanmaan Muistiyhdistyksen toiminnanjohtajaan. Hoivakodeissa oli noussut esille huoli niissä työskentelevän henkilökunnan muistisairauksiin ja muistisairaiden ihmisten kohtaamiseen liittyvän osaamisen heikentymisestä ja muistisairaiden ihmisten parissa työskentelyn vetovoimaisuuden vähäisyydestä. Osaamisen tason nähtiin olevan matalammalla tasolla kuin aikaisempina vuosina. Vaikeaksi koettuja tilanteita ratkaistiin usein lääkehoidon tai rajoittamistoimenpiteiden avulla ja muistisairauksista johtuvia vuorovaikutuksen ja käyttäytymisen erityispiirteitä ei osattu riittävästi huomioida kohtaamis- ja vuorovaikutustilanteissa. Lisäksi nähtiin, että hoivakotiympäristöä ei koeta houkuttelevana työpaikkana ja henkilöstön keskuudessa on suurta vaihtuvuutta. Keskustelun pohjalta todettiin hoivakotien henkilöstön osaamista vahvistavan hankkeen olevan merkittävä niin henkilökunnan jaksamisen, hoivakotityön veto- ja pitovoimaisuuden kuin myös hoivakotien asukkaiden näkökulmasta.
Hankkeen toimenpiteiden koordinaatiovastuu on TAMK:lla. Toimenpiteet toteutetaan yhteistyössä hanketoteuttajien kesken. Hankkeen toteuttajat muodostavat toisiaan täydentävän monialaisen asiantuntijoiden ryhmän, jonka osaamista saadaan hyödynnettyä ja yhdisteltyä tehokkaasti hankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi. Hakijoilla on vahvaa substanssiosaamista vanhustyön kentältä ja näyttöjä hankkeen sisältöjen toteuttamisesta. Lisäksi hankkeen toteuttajilla on runsaasti aiempaa hankeosaamista ja laajat yhteistyöverkostot alueellisesti, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti. Hanketoteuttajien osaamiset ja hankesisältöjen painotukset sekä hankkeen lyhyt toteutusaika tukevat hankkeen toteuttamista tiiviisti yhdessä. Kullakin toteuttajalla on yhteisesti sovitut erityiset painoalueet, roolit ja osavastuut hankkeen toimenpiteissä, mitkä on kuvattu yksityiskohtaisesti.
Tampereen ammattikorkeakoulun asiantuntijat tuovat hankkeeseen ikääntyneiden hoitotyön ja muistihoitotyön sekä ikääntyneiden sosiaalialan asiantuntijuuden. Lisäksi mukana olevilla asiantuntijoilla on vahva pedagoginen ja kehittämisosaaminen sekä kokemusta ESR-hankkeissa toimimisesta. Hanketoimijoilla on laajat alueelliset ja valtakunnalliset verkostot ikääntyneiden ihmisten hoivan ja hoidon alueella.
Tampereen yliopiston hankeryhmässä on vankkaa muistisairaus- ja hoivakotitutkimuksen, hanketyön sekä luovien työskentelymenetelmien osaamista. Tampereen yliopiston mukana oleminen varmistaa hankkeelle viimeisimmän kansainvälisen tutkimustiedon muistisairauksista, uusista hoitomuodoista ja hoivakentän ilmiöistä sekä varmistaa hankkeen toimintamenetelmien tarkoituksenmukaisuuden. Lisäksi kaikki mukana olevat tutkijat ovat verkostoituneet laajasti paitsi tutkimus- myös järjestökentällä, mikä edesauttaa hankkeen tulosten levittämistä paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti.
Pirkanmaan Muistiyhdistys ry:n sääntöjen mukaan sen perustehtävänä on tukea muistisairaita ja heidän läheisiään, lisätä muistitietoutta sekä kehittää muistisairaille ja läheisille suunnattuja palveluja yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Yhdistys on 35 vuoden ajan kouluttanut muistisairauksista, kuntoutuksesta ja hoidosta. Yhdistyksellä on vahva osaaminen muistisairaiden henkilöiden kohtaamisesta sekä vuorovaikutuksen merkityksestä lääkkeettömänä hoitomenetelmänä.
Hankkeen uutuusarvo on hoivakodeissa työskentelevien henkilöiden kohtaamisosaamisen vahvistuminen, mikä vaikuttaa monin tavoin niin työntekijöiden kuin hoivakotien asukkaiden sekä heidän läheistensä hyvinvointiin. Hankkeen myötä työyhteisölähtöisesti syntyy uusia toimintamalleja haastaviksi koettuihin kohtaamis- ja vuorovaikutustilanteisiin. Hoivakotien henkilökunnan ymmärrys muistisairaan ihmisen käyttäytymisen takana piilevistä syistä laajenee. He pystyvät paremmin tunnistamaan muistisairaiden ihmisten tarpeita. Muistisairaille asukkaille tämä tarkoittaa parhaimmillaan tunnetta nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta, joka on kaikkien ihmisten inhimillinen perustarve ja pohja hyvinvoinnin kokemukselle. Oikea-aikainen tarpeiden kuuleminen ja nähdyksi tulemisen kokemus vaikuttavat vähentävästi muistisairaan ihmisen haastavaksi koettuun käyttäytymiseen.
Työntekijöiden kohtaamisosaamisen vahvistuminen vähentää haastavista tilanteista kumpuavaa stressiä ja vähentää työn eettistä kuormittavuutta. Työntekijöiden työhyvinvointi, työhön sitoutuminen ja työskentelymotivaatio vahvistuvat. Vahvistamalla kohtaamisosaamista, osaamista lääkkeettömien hoitomenetelmien käytöstä ja ymmärrystä muistisairauksien erityispiirteistä, voidaan vähentää muistisairaiden ihmisten tarpeettomia lääkehoitoja ja perusteettomia, ymmärtämättömyydestä johtuvia rajoitustoimenpiteitä. Hankkeen myötä hoivan näkeminen laajempana kokonaisuutena vahvistuu. Muistisairaan kohtaamiseen liittyvät esteettiset ominaisuudet (mm. kosketus, puheen voimakkuus ym.) vaikuttavat muistisairaan hoivan laatuun ja näiden tietoinen käyttö voi vähentää eettistä kuormitusta hoitajan työssä, kun hoitaja ymmärtää kehollisen vuorovaikutuksen laadun.
Hankkeen toimenpiteiden pedagogiikka perustuu kokemuksellisiin menetelmiin, jolloin oppimistilanteeseen liittyy tunne-elämyksiä, jotka osaltaan vahvistavat oppimiskokemusta ja herkistävät oppijaa ymmärtämään tilanteessa olevien eri osapuolten näkökulmia. Tämä vahvistaa kykyä soveltaa tietämystä eri tilanteissa ja toimia joustavasti eettisyyttä huomioiden myös haastavissa kohtaamistilanteissa. Merkityksellisten asioiden tunnistaminen ja työskentelyä ohjaavista arvoista keskustelu vahvistaa eettistä osaamista ja ehkäisee eettisen kuormituksen syntymistä.
Uutuusarvoa tuottaa hankkeessa kehitettävä materiaali (Kohtaamisen työkalupakki), joka kohdentuu pitkälle edenneen muistisairaan asukkaan kohtaamiseen hoivakotiympäristössä. Jo olemassa olevat oppaat käsittelevät muistisairaan henkilön kohtaamista, mutta muistisairauden alku- ja keskivaiheissa. Pitkälle edennyt muistisairaus tuo kohtaamiseen erityisiä piirteitä, joihin hankkeessa kehitettävä työkalupakki kohdistuu. Lisäksi työkalupakki sisältää eettisesti kestävää ja hoivanlaatua kehittävää materiaalia, joka tuottaa hankkeelle lisäarvoa.
Hankkeessa tunnistetaan ja kootaan hoivakotien henkilöstön osaamistarpeet kohtaamisosaamiseen ja muistisairauksiin liittyvän osaamisen näkökulmista. Lisäksi tunnistetaan muistisairaiden henkilöiden kanssa työskentelevien asenteita, työhön liittyvän mielekkyyden ja merkityksellisyyden kokemuksia sekä haastaviksi koettuja kohtaamistilanteita muistisairaiden ikääntyneiden henkilöiden ja heidän läheistensä kanssa. Hankkeen alkukartoituskyselyyn osallistuu 200 hoivakodeissa työskentelevää henkilöä ja 10 henkilöä osallistuu tarkentavaan haastatteluun. Näiden pohjalta tunnistetaan kehittämistarpeita. Aineistosta kirjoitetaan yleistajuinen julkaisu. Hankkeessa kehitetään helppokäyttöinen digitaalinen havainnointityökalu kohtaamistilanteiden havainnointiin, mikä on pilotoitu kuudessa hankkeeseen osallistuvissa hoivakodissa.
Hankkeen avulla vahvistetaan hoivakotien henkilökunnan vuorovaikutus- ja kohtaamisosaamista ikääntyneiden muistisairaiden henkilöiden ja heidän läheistensä kanssa sekä vahvistetaan osaamista muistisairauksista. Hankkeessa järjestetään 7–10 osaamistarpeisiin pohjautuvaa koulutustilaisuutta. Koulutuksiin osallistuu 200 kohderyhmän edustajaa, joista osa on osallistuu useampaan tilaisuuteen. Osallistujista 50% osallistuu kahteen tai useampaan koulutustilaisuuteen. Alku- ja loppukartoituksen perusteella hankkeeseen osallistuneiden hoivakotien henkilöstön osaaminen muistisairauksista ja muistisairaiden ihmisten kohtaamiseen liittyvä osaaminen parantuu merkittävästi. Koulutuksiin osallistuneista 75% kokee koulutuksien vahvistaneen omaa osaamistaan.
Työyhteisöjen yhteisiä arvoja tehdään näkyväksi ja arvojen mukaista toimintaa ja sen merkitystä kirkastetaan hoivakotien arjessa. Hankkeessa käynnistetään 8–10 arvokeskustelua, joista osa työyhteisökohtaisesti ja osa useamman työyhteisön kesken työpajoissa. Vähintään 40 hoivakotien henkilökunnan jäsentä osallistuu arvokeskusteluihin. Alku- ja loppukartoituksen perusteella hankkeeseen osallistuneiden hoivakotien henkilöstön kyky kohdata muistisairaat henkilöt heidän elämänhistoriansa ja persoonallisuutensa kautta vahvistuu, mikä edistää muistisairaiden henkilöiden hyvinvointia ja parantaa heidän elämänlaatuaan. Työpajojen tuotoksena syntyy arvotauluja työyhteisöille tai osallistuneille henkilöille (8–10 kpl) jaetuista arvoista muistisairaiden henkilöiden ja heidän läheistensä kohtaamiseen liittyen. Hankkeessa tuotetaan malli arvotaulujen rakentamiseen. Malli on osa Kohtaamisen työkalupakkia.
Hankkeessa toteutettujen työyhteisölähtöisten kokeilujen (8–10) avulla löydetään uusia ideoita ja oivalluksia sekä uusia tapoja tehdä työtä. Niiden avulla vahvistetaan yhteisöohjautuvuutta ja yhteistoiminnallisuutta sekä lisätään henkilöstön vaikutusmahdollisuuksia omaan työhön. Kokeilujen kautta kehitetään uusia työyhteisölähtöisä työkaluja/toimintamalleja (5) haastaviksi koettuihin kohtaamis- ja vuorovaikutustilanteisiin ja tuetaan hoivakotien henkilöstön työssä jaksamista työyhteisön kehittämisen, yhteistoiminnallisuuden ja kokemuksellisen oppimisen avulla. Kokeiluihin osallistunut hoivakotien henkilöstö kokee työnsä merkityksellisyyden lisääntyneen, haastaviksi koetuissa tilanteissa oma toiminta ja valinnat ovat aikaisempaa mietitympiä ja he saavat innostusta työn tekemiselle, jolloin työntekijöiden työssä kokema eettinen stressi lievenee ja työn kuormittavuus vähenee, työhyvinvointi ja työssä jaksaminen vahvistuvat, mikä johtaa alan pito- ja vetovoiman vahvistumiseen. Kehitettyjen toimintamallien käyttökokemuksia työyhteisöissä sekä kokeilujen vaikutuksia arvioidaan kokeilujen päätyttyä työyhteisökohtaisesti työpajoissa sekä hyödyntäen SWOT/APESTEK-toimintaympäristöanalyysiä. Kokeiluihin osallistuu vähintään 50 henkilöstön jäsentä. Toimintamallit otetaan käyttöön vähintään kolmessa hoivakodissa hankkeen kuluessa.
Hankkeen draamatyöpajojen avulla vahvistetaan hoivakotien henkilökunnan vuorovaikutus- ja kohtaamisosaamista ikääntyneiden muistisairaiden henkilöiden ja heidän läheistensä kanssa. Henkilöstön kyky kohdata muistisairaat henkilöt heidän elämänhistoriansa ja persoonallisuutensa kautta on vahvistunut, mikä edistää muistisairaiden henkilöiden hyvinvointia ja parantaa heidän elämänlaatuaan. Hankkeessa kehitetään draamatyöpajojen avulla uusia työyhteisölähtöisiä toimintamalleja haastaviksi koettuihin kohtaamis- ja vuorovaikutustilanteisiin. Hankkeessa toteutettujen draamallisten menetelmien ja kokemuksellisen oppimisen avulla löydetään uusia ideoita ja oivalluksia, uusia tapoja tehdä työtä, vahvistetaan yhteisöohjautuvuutta ja yhteistoiminnallisuutta sekä lisätään henkilöstön vaikutusmahdollisuuksia omaan työhön.
Hankkeessa on kehitetään digitaalinen Kohtaamisen työkalupakki ja KOHO-passi jatkuvan oppimisen tueksi. Kohtaamisen työkalupakki sisältää hankkeessa tuotettua materiaalia kohtaamisosaamisesta esim. hyvän kohtaamisen tarkistuslistan, oppaan draaman käyttöön muistisairaiden kohtaamisosaamisen apuna, julkaisuja (artikkelit, blogitekstit), tallenteita ja esimerkkejä hyvistä käytännöistä. KOHO-passi on verkkotyökalu, jolla voi testata ja lisätä tietämystä muistisairauksista ja muistisairaiden henkilöiden kohtaamisesta. Pirkanmaan Muistiyhdistys ry ylläpitää KOHO-passia ja Kohtaamisen työkalupakkia omalla sivustollaan myös hankkeen päättymisen jälkeen. Ko. materiaalit ovat avoimesti kaikkien saatavilla, saavutettavia ja soveltuvat laajasti ikääntyneiden ihmisten hoivassa ja huolenpidossa toimivien käyttöön.
Hankkeen tuloksia, tuotoksia, kehitettyjä työkaluja ja toimintamalleja levitetään alueellisesti ja valtakunnallisesti loppuwebinaarin, julkaisujen ja puheenvuorojen avulla. Hankkeessa kehitetyn Kohtaamisen työkalupakin ja Muistipassin avulla hankkeen tulokset ja tuotokset jalkautuvat sekä saavat laajan lukija- ja käyttäjäkunnan. Hankkeen parhaat käytännöt otetaan käyttöön vähintään kymmenessä työyhteisössä kahden vuoden kuluessa hankkeen aloituksesta. Ammattilaisia osallistuu 50 KOHO-passin pilotointiin hankkeen aikana ja antaa palautetta pilotoinnin aikana. Alku- ja loppukartoituksen perusteella hankkeeseen osallistuneiden hoivakotien henkilöstön kokemus omasta osaamisesta muistisairaiden ihmisten kohtaamisessa parantuu. Kyselyn perusteella on osoitettu tapahtunut muutos muistisairauksiin liittyvässä kohtaamisosaamisessa.
TP 1.1 Kohtaamisosaamisen kartoittaminen ja kohtaamisen haasteiden tunnistaminen hoivakodeissa
Sähköisellä kyselylomakkeella ja täydentävillä haastatteluilla (10) toteutettu alkukartoitus hankkeeseen osallistuvien työyhteisöjen henkilöstön osaamisesta liittyen muistisairauksiin ja muistisairaiden ihmisten kohtaamiseen. Lisäksi kartoitetaan ammattilaisten työhön liittyviä asenteita, työn merkityksellisyyttä ja mielekkyyttä.
TP 1.2 Muistisairaan henkilön kohtaamisen havainnointityökalun kehittäminen
Yhteiskehitetään kohtaamiseen hoivakodeissa keskittyvä digitaalinen ja tulostettava havainnointityökalu, jolla henkilöstö seuraa kohtaamistilanteiden toteutumista. Työkalusta rakennetaan helppokäyttöinen ja kohtaamisen kannalta keskeiset asiat tunnistava (kohtaamisen alkutilanteen havainnot, toteutuminen asukkaan kannalta ja vaikutukset tunneilmaisuun).
TP 2.1 Arvokeskustelun käynnistäminen työyhteisöissä
Järjestetään työpajoja (lähi), joissa keskustellaan eettisyydestä ja arvoista, henkilöstön vahvuuksista sekä niiden hyödyntämisestä, kulttuuritietoisuudesta, työn merkityksellisyydestä, sekä vapaaehtoisten ja läheisten roolista hoivakodeissa. Arvokeskustelut auttavat selkeyttämään mitkä arvot ohjaavat toimintaa ja päätöksiä sekä mahdollistavat toimintatapojen perustelemisen avoimesti ja läpinäkyvästi. Hankkeessa käynnistetään 8–10 arvokeskustelua. Osa työpajoista toteutetaan työyhteisökohtaisesti tai 2–3 työyhteisön yhteistoteutuksina. Arvokeskustelut toteutetaan 2 työpajan sarjoina (n. 2 h/työpaja). Jokaiseen työpajaan osallistuu 5–10 hoivakotien ammattilaista, hanketoimijoita sekä vapaaehtoisia kokemusasiantuntijoiden roolissa. Työpajoissa tehdään yhteisiä arvotauluja. Työpajojen antia ja tuotoksia raportoidaan blogitekstinä, hoivakotien sisäisessä tiedotuksessa tai ammattilehdissä. Lisäksi kootaan arvotaulupohja.
TP 2.2 Osaamisen lisääminen työyhteisön tarpeista lähtien
TP 1.1 esiin nousseiden osaamistarpeiden mukaisesti järjestetään muistisairauksiin ja muistisairaiden henkilöiden kohtaamiseen liittyviä koulutuksia hoivakotien henkilöstölle. Työyhteisöille yhteisesti kohdennettuja koulutuksia järjestetään 7–10 ja ne kestävät noin 2h/koulutus. Koulutuksista osa toteutetaan etänä, jolloin etäosallistuminen voi mahdollistaa useamman henkilökunnan jäsenen osallistumisen. Koulutukset tallennetaan soveltuvin osin. Kohtaamisammattilaisten hyviä käytänteitä jaetaan hoivakotien arkeen ja niistä tehdään 4–6 lyhyttä kirjallista tai videotietoiskua, jotka ovat katsottavissa ajasta ja paikasta riippumatta Kohtaamisen työkalupakista.
TP 3.1 Työyhteisöt valitsevat kehittämiskohteensa
Työyhteisöt valitsevat kartoituksen, arvokeskustelujen ja koulutusten perusteella omat kehittämiskohteekseen työyhteisölähtöisen kokeilun (3.2) tai draamatyöpajan (3.3) liittyen kohtaamisosaamisen parantamiseen. Työyhteisöjen osallistumishalukkuus selvitetään työyhteisöjen avainhenkilöiden ja esihenkilöiden kanssa käytävien keskustelujen avulla. Kehittämiskohteet voivat liittyä esimerkiksi muistisairaiden henkilöiden kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen, emotionaalista/eettistä stressiä aiheuttaviin tilanteisiin, lääkkeettömien menetelmien käyttöön, läheisten kohtaamiseen tai kulttuuriseen innostamiseen.
TP 3.2 Työyhteisöt suunnittelevat ja toteuttavat omat työyhteisölähtöiset kokeilut
Kokeiluja tuetaan hanketoimijoiden fasilitoimissa työpajoissa 8–10 työyhteisössä. Kokeilut alkavat eri aikaisesti työyhteisökohtaisilla suunnittelutyöpajoilla (työpaja 1, lähi), jossa työyhteisö määrittelee tavoitteet, toimenpiteet, aikataulun, osallistujat, seurannan ja arvioinnin. Toimenpiteiden valinnassa voidaan hyödyntää esim. logoteorian menetelmiä, myötäelävän vuorovaikutuksen toimintatapoja, kulttuuritietoisuuden vahvistamista. Työyhteisöt käynnistävät ja toteuttavat valittuja kokeiluja itsenäisesti. Työpaja 2 (etä) on kokeilujen tilannekatsaus ja siinä pohditaan kokeilujen edistymistä ja parannuskohteita. Samaan työpajaan osallistuu 3–5 työyhteisöä. Työpaja 3 (lähi) järjestetään kokeilun päätyttyä työyhteisökohtaisesti. Siinä kehitetään yhdessä kokeilusta syntyvää toimintamallia ja reflektoidaan kokeilusta saatuja kokemuksia ja hyviä käytänteitä. Työpajat tukevat työyhteisöjen kokeilukulttuurin vahvistumista ja yhteisöohjautuvuuden lisääntymistä pohtimalla työyhteisön muita kokeilukohteita. Kokeiluista tehdään kirjalliset koonnit, joita työyhteisöt voivat hyödyntää omassa viestinnässään. Järjestetään 2-3 työpajaa, joissa työyhteisöt esittävät toisilleen kokeilujen tuloksia ja hyviä uusia toimintakäytäntöjä. Työyhteisöt vierailevat videovälitteisten työpajojen avulla toistensa luona. Työpajoihin voi osallistua myös hoivakotien henkilöstön lisäksi muu hoivakotiyhteisö (asukkaat, heidän läheisensä ja vapaaehtoiset) kertoen kokeilujen onnistumisesta. Kokeiluista tehdään yhteenvetoja ja lyhyitä koosteita esim. kuvia tai animoituja videoita.
TP3.3
Työyhteisöissä toteutettavissa toiminnallisissa työpajoissa herätellään ja tehdään näkyväksi draaman keinoin asenteita, tunteita ja empatiaa: työpajoihin osallistuvat työntekijät eläytyvät draamallisissa harjoituksissa haastaviksi kokemiinsa kohtaamistilanteisiin muistisairaan henkilön ja omaisten kanssa – tilanteiden suunnittelu pohjautuu työyhteisöistä nousseisiin tilanteisiin. Tilanteiden draamallinen käsittely mahdollistaa pysähtymisen vaikeiden kohtaamistilanteiden äärelle ja kohtaamiseen liittyvien eri tasojen läpikäynnin sekä luoduista tilanteista oppimisen. Draamatyöpajojen ajatus perustuu yhdessä tehdylle toiminnalliselle oppimiselle. Työpajat toteutetaan mukana olevissa hoivakodeissa kahtena eri syklinä. Työpajoissa tuotetaan opas draaman käyttöön muistisairaiden kohtaamisen apuna, minkä hankeasiantuntijat kokoavat. Työyhteisökohtaisten työpajojen jälkeen toteutetaan 3–4 seminaaria siten, että niihin osallistuu työntekijöitä useista kohdeorganisaatioista. Seminaareissa jaetaan draamatyöpajojen kokemuksia ja oivalluksia työpajoissa tuotetun oppaan pohjalta. Työpajat ja seminaarit sisältävät myös laadullisen palautteen keräämisen ja näin saadaan arviointitietoa, millä mitata työpajojen onnistumista työyhteisön sisällä sekä osana hanketta. Hankeasiantuntija kokoaa saadut palautteet ja niistä tehdään yhteenveto.
TP 3.4 Kohtaamisen työkalupakin kokoaminen ja KOHO-passin kehittäminen
Järjestetään 4-6 yhteiskehittämisen työpajaa (lähi/etä). Työpajoihin osallistuu n. 10 ammattilaista ja 5 hanketoimijaa. Työpajoissa kehitetään kohtaamisosaamisen KOHO-passin (työnimi) sisältöä, toteutustapaa ja pilotointia. Hankkeen aikana pohditaan vaihtoehtoja, miten passiin voidaan liittää suoritusmerkintä, jota olisi mahdollista ylläpitää myös hankkeen jälkeen. KOHO-passi on digitaalinen työkalu, jolla voi testata kohtaamisosaamiseen ja muistisairauden oireisiin liittyvää tietämystään. Pilotointi toteutetaan 50 ammattilaisella. Lisäksi työpajoissa edelleen kehitetään mm. kokeilujen toimintamalleja, kohtaamisen muistilistaa, havainnointityökalua, arvotaulujen pohjaa. Hankkeen tuotokset kootaan digitaaliseksi Kohtaamisen työkalupakiksi, joka passin tavoin on Pirkanmaan Muistiyhdistys ry:n sivuilla avoimesti saatavilla. Kohtaamisen työkalupakki sisältää oppimateriaalia ja hankkeessa kehitettyjä työkaluja ja toimintamalleja, joiden avulla lisätään yksilöllisten, monimuotoisten ajasta ja paikasta riippumattomia jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia.
Hankkeen pääasiallisen kohderyhmän muodostaa hoivakotien henkilökunta, joka työskentelee muistisairaiden ihmisten kanssa hoivakotiympäristössä. Kohderyhmään kuuluu eriasteisen sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuksen saaneita työntekijöitä ja esihenkilöitä, avustavissa tehtävissä työskenteleviä henkilöitä sekä kulttuuri-, kasvatus- tai kuntoutusalan ammattilaisia.