Korttelikokeilu

Järjestimme naapurustossa syysjuhlan, jossa tutustutettiin naapurustoon juuri muuttaneita ja siellä pidempään asuneita toisiinsa. Kokeilussa testasimme sitä, voiko yhteisen häppeningin avulla tunnistaa naapurustosta tarpeita, joihin voisi vastata naapurien yhteistoiminnalla.

Oivalla ja ymmärrä

Toimintaympäristö

Naapurustot ja muut fyysiset paikat ovat alustoja, joissa ihmiset kohtaavat, organisoituvat ja muodostavat sosiaalisia suhteita. Naapurustot, kadut, puistot, torit ja kirjastot ovat paikkoja, joissa erilaiset ihmiset kohtaavat ja organisoituvat. Puhutaan ihmisperustaisen lähestymistavan (engl. people-based approach) täydentymisestä paikkaperustaisella otteella (engl. place-based approach).

Kuvittele ja kokeile

Kuvaa ja jaa

Ratkaisun perusidea

Päätimme yhteistyökumppaneidemme kanssa järjestää taloilla syysjuhlan, joka houkuttelisi erilaisia asukkaita yhteen. Kohtaamisten myötä olisi mahdollista tunnistaa edellytyksiä naapuruston yhteistoiminnan kehittämiseen.

Sovimme taloyhtiön hallituksen kanssa syysjuhlan järjestämisestä kerrostaloalueen kerhohuoneessa. aikalle saapui lopulta yli viisikymmentä henkeä, jotka viihtyivät myöhäiseen iltaan asti. Soppa- ja kahvitarjoilut, juhlapianistin soitto, lasten leikit ja pihalle yhdessä luotu valotaideteos rytmittivät iltaa.

Oleellista kokeilun kannalta oli kuitenkin se, että juhlan ja sen valmistelujen aikana oli mahdollista tunnistaa lukuisia asukkaiden tarpeita, joihin voisi vastata naapurien yhteistoiminnalla.

Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot

Ihmisille sopiva viestintä: Jokaisen asunnon postiluukkuun sujautettiin aluksi suomen- ja englanninkielinen kutsu juhlaan sekä juhlavalmisteluihin. Juhlaa edeltävänä iltana veimme jokaisen talon ulko-oveen vapaaehtoisten taiteilemia julisteita, joihin juhlakutsu oli kirjoitettu useilla kielillä: arabiaksi, venäjäksi, ranskaksi, somaliksi, turkiksi, urduksi. Kokemuksemme mukaan nimenomaan monikielinen viestintä oli tässä tapauksessa hyvä tapa kutsua porukkaa paikalle, koska kortteliin oli vastikään muuttanut paljon ei-suomea puhuvia asukkaita.

Vinkit toimintamallin soveltajille

1. Tarkastele kiinnostuksen kohteena olevaa ilmiötä monen eri toimijan näkökulmasta. Kokeilumme taustalla oleva kuvaus naapuruston kehityksestä perustui pääasiassa alueella toimivien työntekijöiden kuvauksiin. Taustakuvausta tuottamassa ei siis ollut tärkeintä viiteryhmää, eli naapuruston asukkaita.

2. Muodosta kontakteja yhteisön avaintoimijoiden ja muiden jäsenten kanssa. Lyhyen kenttäkokeilumme aikana emme ehtineet juuri verkostoitua naapuruston asukkaiden kanssa. Isompaa kokeilua tulisi edeltää vaihe, jossa paikalliseen toimintaympäristöön ja sen toimijoihin tutustutaan pitkäjänteisemmin.

3. Rakenna vaikutusketjuja. Korttelikokeilumme oli katsaus, jossa pystyimme tunnistamaan mahdollisuuksia paikkaperustaiseen kansalaistoimintaan. Seuraavaksi olisi syytä siirtyä pitkäjänteisempään kehittämiseen, jossa eri vaiheiden kautta tavoitellaan pitkäkestoisia vaikutuksia.

4. Tarkastele kriittisesti oletuksiasi ja lähtöasetelmiasi. Johtuiko asukkaiden yhteistoiminnan väheneminen todella väestömuutoksesta? Oliko tulkinta uusien asukkaiden ”asumistaitojen” puutteesta todella perusteltu? Minkälaisia jo valmiita keskinäisen tuen ja vuorovaikutuksen muotoja meiltä jäi huomaamatta? Asukkaiden me-henki ja keskinäinen avunanto jäävät usein tunnistamatta ulkopuolisilta, jotka sinnikkäästi yrittävät tehdä alueista ”yhteisöllisempiä”. Tämänkaltaiset kriittiset kysymykset ovat olennaisia pitkäkestoisen kansalaistoiminnan mahdollistamisen kannalta.