Kulttuuripajat (GFP- Guided Functional Peer support-model)
Mallissa koulutetaan mielenterveyskuntoutujia ohjaamaan luovien alojen toiminnallisia ryhmiä toisilleen. Vahvuuslähtöinen malli auttaa kuntoutujia löytämään itselleen sopivia välineitä elämänhallinnan sekä toimintakyvyn parantamiseen.
Kun ELVIS-hanke käynnistyi 2009 tavoitteena oli luoda toimintamalli, joka vastaa nimenomaan sosiaali- ja terveysministeriön Mieli 2009-2015 raportin esittämiin suosituksiin. Näitä olivat mm.
"Kokemusasiantuntijoiden ja vertaistoimijoiden osallistumisen lisääminen mielenterveyspalveluiden suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin, jotta palvelujärjestelmä voi ottaa nykyistä paremmin huomioon asiakkaiden tarpeet. ”(Ehdotus 3.)
”Mielenterveyden edistämisessä ja mielenterveysongelmien ehkäisyssä painotetaan yhteisöllisyyden ja osallisuuden lisäämistä. Vahvistetaan hyvinvointia tukevia yhteisöjä.” (Ehdotus 6.)
”Kunnan tulee koordinoida nykyistä tehokkaammin julkiset, 3. sektorin ja yksityissektorin palvelut toimivaksi palvelukokonaisuudeksi.” (Ehdotus 8.)
Markus Raivio, ELVIS- hankkeen projektipäällikkö:
"Kun kysyimme ELVIS- hankkeen alussa vuonna 2009
Nuorilta kuntoutujilta, mitä he kaipaisivat elämäänsä sillä hetkellä kaikkein eniten, vastaukset olivat yllättävän identtisiä : ”Mä en enää halua olla yksin, mä haluan jotain mielekästä tekemistä ."
Niinpä päätimme kehittää mallin, joka voisi vastata näihin tarpeisiin. Halusimme kuulla avoimen dialogin periaatteella, mitä kuntoutujat itse sanovat, emme sitä mitä me heille sanomme.
Järjestelmän byrokraattiset rajat ja ohjeet sekä palveluihin pääsyn vaikeudet estävät usein toipumisen prosessin keskittyen pääasiassa biopsykiatriseen aivotutkimukseen.
Kun ihminen kokee olevansa turvassa ja hallitsevansa tilannetta omasta vapaasta tahdostaan, hän saattaa päättää osallistua toimintaan, josta kokee hyötyvänsä - ja parhaassa tapauksessa kokee olevansa itsekin hyödyksi. Ulkoinen motivoiminen tai pakottaminen eivät toimi, sillä kannustamisen ja lannistamisen raja on kovin häilyvä. Sen sijaan, että "johdettaisiin'' ihmisen motivaatiota, tulisi keskittyä eliminoimaan ne asiat, jotka tuhoavat sen."
Tällä hetkellä kulttuuripajamallia toteutetaan Elviksen lisäksi 15 kulttuuripajalla joissa on ollut tarkoitus kartoittaa mahdollisuuksia jalkauttaa ja kehittää edelleen Helsingissä Niemikotisäätiön ELVIS-hankkeessa kehitettyä ohjatun toiminnallisen vertaistuen mallia (GFP - Guided Functional Peer Support). Kaikkien kulttuuripajojen välillä tehdään säännöllistä yhteistyötä kulttuuripajaverkostossa, johon kuuluu kaikkien Kulttuuripajojen henkilöstö. Kulttuuripajat löytyvät mm. Helsingistä (3), Lohjalta, Mikkelissä, Jyväskylästä, Tampereelta, Kajaanista, Joensuusta, Kuopiosta, Kouvolasta, Lappeenrannasta sekä Porista.
Kuva
Mallin keskiössä on ohjatun toiminnallisen vertaistuen malli, jossa koulutetut vertaisohjaajat vetävät pajoja saaden apua kulttuuripajojen työntekijöiltä. Vaikka vertaisohjaajat suunnittelevat ja ohjaavat toimintaa ovat kaikki kävijät vaikuttamassa toiminnan sisältöön ja yhteisön rakentumiseen.
Ohjattu = työntekijät vertaisohjaajien tukena
Toiminnallinen = ryhmissä keskitytään mielekkääseen tekemiseen
Vertaistuki = vertaisohjaajat ohjaavat pajojen toimintaa; kulttuuripajamallissa vertaisuus nähdään enemmän vahvuuskeskeisenä toimintana kuin sairauskeskeisenä dialogina. Vertaisohjaajat ohjaavat kulttuuripajoille erilaisia toiminnallisia ryhmiä, joiden sisältö määrittyy heidän vahvuuksistaan sekä mielenkiinnon kohteistaan.
Mallin lähtöajatuksina ja -kysymyksinä olivat mm: Miksi ihmisten omaa osaamista, valmiuksia, kykyjä, taitoja ei valjastettaisi paremmin käyttöön kuntoutuksessa? Vaikka mieli on järkkynyt, silti on monta toimintakyvyn osa-aluetta, jotka toimivat. Voisiko voimavaroihin keskittyminen johtaa muihinkin hyviin juttuihin, vaikka kohtaamiseen toisen samasta asiasta kiinnostuneen kanssa ja tukiverkostojen vahvistumiseen, ystävien löytämiseen, yksinäisyyden karkottamiseen? Jospa tekisimme yhdessä asioita, joista elämän merkityksellisyys ja mielekkyys syntyy? Jospa ihmistä eteenpäin puskeva yhteys voikin löytyä sitä kautta, toiminta vuorovaikutuksemme kielenä? Tarvitseeko aina edes puhua? Jospa laulamme, soitamme, maalaamme, pelaamme pelejä, tanssimme, kirjoitamme, liikumme, kokkailemme ja teemme mitä ikinä keksimmekään? Saahan kuntoutuminen olla hauskaa?
Ihmiskeskeinen innovatiivisuus:
Kulttuuripajamallin kantava teema: asiakaslähtöinen innovatiivisuus tarkoittaa asiakkaiden ideioiden hyödyntämistä toiminnan ja asiakaslähtöisyyden kehittämiseksi. Kulttuuripajamallin selkeys, yhteistyöverkostojen käyttäminen, nuorten ja henkilökunnan taidot sekä sisäinen motivaatio ovat olleet tässä ratkaisevia tekijöitä.
Koska luovuus ja toiminnan kehittäminen ovat pitkälti nuorten käsissä, toiminta pystyy luontevasti vastaamaan osallistujien kiinnostuksen kohteita ja auttaa vetoamaan myös uusiin tulijoihin. Vertaisohjaajaryhmät perustuvat usein tietynlaiseen toimintaan, mutta juuri asiakaslähtöisyytensä tähden kulttuuripajamalli tarjoaa mahdollisuuden uudenlaisille ja ajankohtaisille ryhmille. Kulttuuripajamalli etsii myös vastausta kysymykseen: Kuinka kehittää palveluja kohderyhmälle, jonka sairauden kuvaan kuuluu, että he eivät pyydä itselleen oikeuksia tai palveluja.
Heidi Karjalainen, Elvis-hankkeen työntekijä: Perinteitä kunnioitetaan kaikissa kulttuuripajatoimintaa hyödyntävissä tahoissa siinä, että vertaisuutta painotetaan nimenomaan vertaisuuden kokemuksellisuudella yhteisen mielekkään toiminnan kautta – ei samankaltaisten ongelmien tai haasteiden kautta.
Koska ryhmän on tarkoitus olla muutakin kuin vertaisohjaajan omat ideat, painotettiin myös sitä, että toiminnan myötä suunta valikoituu hyvinkin paljon ryhmään osallistuvien nuorten toiveiden mukaiseksi. Yhteiskehittämisen ajatus oli ikään kuin sen ajan hengen mukaista. “Fasilitointia” tehtiin laittamalla haasteet hattuun ja pähkäilemällä yhdessä tuumin, kuinka jokaisen haasteen kollektiivisen viisauden voimin voitamme.
Kuuntelimme myös heitä, jotka lähettivät toimintaan nuoria asiakkaitaan – millaisia palveluja ammattilaisten mielestä pitäisi kehittää lisää, mikä palvelisi psykiatrisen sairaanhoidon ja kuntoutuksen näkökulmasta parhaiten?
Palvelua kehitettiin kuitenkin kuunnellen painokkaimmin nuorten ja vertaisohjaajien ääntä. Jostain kumman syystä siivousryhmiä ei kukaan koskaan halunnut, mutta kun teemana oli esimerkiksi Halloween-bileiden järkkäys, olivat kaikki kynnelle kykenevät mielellään myös siivoamassa tilaa talkoilla. Itsestä huolehtimisen taitoja tuli harjaannutettua, kun bändiin lähtiessä kävi suihkussa, jotta pienessä bändikopissa jaksaisi paremmin soittaa rumpuja ja suoltaa kitarasooloja. Kynnys lähteä kotoa muiden pariin mataloitui, kun porkkanana oli oikeasti itseä motivoiva toiminta – ja toiminnan sisältöön pääsi itse vaikuttamaan.