| Innokylä

Toimintaympäristö

Tulevaisuudessa työikäisille tulee kasaantumaan yhä enemmän hoivavastuuta. Yli 700 000 suomalaista eli noin 28 prosenttia työvoimasta auttaa tai pitää huolta omasta läheisestään työn ohella. Väestön ikääntyessä ja palvelujen saatavuuden heikentyessä työikäisille tulee kasaantumaan yhä enemmän hoivavastuita. Eniten hoivavastuuta on yli 45-vuotiailla naisilla. 45-50-vuotiaista naispalkansaajista lähes 50 prosentilla on kodin ulkopuolisia hoivavastuita aikuisista läheisistään ja miehillä vastaava luku on 37 prosenttia.

Monet hyvinvointialueet ovat joutuneet säästämään sote-palveluista. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan vähennä palvelujen tarvetta, vaan siirtää vastuuta hoitotahoilta palveluja tarvitsevien läheisille. Tämä pahimmassa tapauksessa vaikeuttaa koko lähipiirin tilannetta ja synnyttää uusia palvelutarpeita läheisten uupuessa. Ilmiö on yhteiskunnallisesti merkittävä ja huomion arvoinen. Tulevaisuudessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten läheisiään hoitavat, epäviralliset ja viralliset omaishoitajat, jaksavat arjessaan ja miten heitä voisi tukea ja ennaltaehkäistä uupumista.

Kehitystyön lähtökohtana olevat tarpeet

Läheishoivaaminen on Suomessa yleistä, minkä ajatellaan pohjautuvan vahvaan kulttuuriseen normiin. Suomessa ei ole lakisääteistä velvollisuutta pitää huolta ikääntyneistä vanhemmista, vaan sukupolvien välisen hoivan katsotaan perustuvan välittämiseen ja vapaaehtoiseen huolenpitoon. Vain osa läheisestään huolta pitävistä on tehnyt sopimuksen hyvinvointialueen kanssa omaishoidon tuesta ja on näin ollen virallinen omaishoitaja. Monet tämän virallisen statuksen ulkopuolelle jäävistä läheisestään huolta pitävistä henkilöistä eivät välttämättä tunnista itseään läheishoivaajan tai epävirallisen omaishoitajan määritelmästä, vaikka hoivavastuu olisikin verrattain suuri. Toisaalta, jos hoivavastuu on satunnaista ja epäsäännöllistä, voi itsensä tunnistaminen läheishoivaajaksi olla vielä haastavampaa. Kuitenkin vaikka konkreettinen avustaminen ja asiointi olisi vain satunnaista, usein kuormitusta ja uupumista aiheuttaa etenkin jatkuva henkinen huoli läheisen pärjäämisestä. Etenkin työssä käyvät läheisestään huolta pitävät henkilöt kokevat syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteita, mitä kahden roolin ristipaine voi aiheuttaa. Hankkeessa kehitetyn vertaisryhmämallin avulla on pyritty vastaamaan juuri tämän kohderyhmän tarpeisiin tukemalla asiakkaiden itsetuntemusta ja auttamalla heitä löytämään keinoja omien voimavarojen vaalimiseen kuormittavan elämäntilanteen keskellä.

Kohderyhmä ja asiakasymmärrys

Läheisenä työelämässä -vertaisryhmien kohderyhmänä on työssäkäyvät läheisestään huolta pitävät 40-65-vuotiaat henkilöt, jotka tarvitsevat tukea ja apua työn ja läheishoivan yhdistämisestä aiheutuneeseen kuormitukseen.

Hankkeen aikana asiakastyöstä on kerätty runsaasti havaintoja liittyen kohderyhmän tarpeisiin ja kokemuksiin työn ja läheishoivan yhdistämisen kuormittavuudesta. Asiakastyössä on korostunut erityisesti kohderyhmän kuormitus liittyen palvelujärjestelmään ja sen toimimattomuuteen; palveluiden heikkoon saatavuuteen, byrokratian hankaluuteen ja tiedon puutteeseen omista ja läheisen oikeuksista. Myös sopeutumishaasteet muuttuneeseen tilanteeseen ovat aiheuttaneet kuormitusta. Monesti on koettu vaikeana hyväksyä roolimuutokset suhteessa läheiseen ja toisaalta läheishoivatilanteessa saattaa korostua perheen tai suvun dynamiikassa olevat haasteet. Useat asiakkaat ovat tuoneet esiin myös vaikeuden rajata hoivavastuuta omaan jaksamiseensa nähden. Haasteet itsestä huolehtimisessa sekä omien tarpeiden ja rajojen tunnistamisessa korostuvat kun henkisiä ja ajallisia resursseja on vähän. Myös työelämän aiheuttama paine luo oman huolensa tilanteeseen, jos samaan aikaan pitäisi kehittyä uralla ja ottaa vastuuta ikääntyneestä vanhemmastaan.

Kuvittele ja kokeile

Kuvaa ja jaa

Ratkaisun perusidea

Läheisenä työelämässä -hanke on Maria Akatemian ja Miina Sillanpään Säätiön yhteinen kehittämishanke (STEA 2022 - 2024), jonka toimintavuosien aikana on luotu työssäkäyville läheishoivaajille suunnattu vertaisryhmämalli.

Yhä useampi työssä käyvä huolehtii läheisestään työnsä ohella. Apua tarvitseva läheinen voi olla esimerkiksi muistisairas vanhempi, sairastunut puoliso, erityistarpeinen lapsi tai liikuntarajoitteinen ystävä. Työn ja läheishoivan yhdistäminen koetaan usein kuormittavaksi, sillä työtä tehdään ikään kuin kahdessa vuorossa; varsinaisen työpäivän lisäksi on hoidettava myös läheisen asioita.

Läheishoiva voi olla sitovuudeltaan säännöllistä tai satunnaista. Se voi olla puhelimen päässä tapahtuvaa tuen antoa tai konkreettista avustamista päivittäisissä toimissa. Se voi olla kauppa-asioinneissa avustamista, lääkärikäynneille saattamista tai raha-asioiden hoitoa. Yhteistä läheishoivatilanteilla on usein huoli läheisen hyvinvoinnista ja pärjäämisestä.

Joka kolmas suomalainen pitää huolta läheisestään työnsä ohella. Ilmiö on siis yleinen ja yhteiskunnallisella tasolla merkittävä. Useat läheishoivaajat kuvailevat kokevansa jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta, sillä työtehtävät saattavat keskeytyä läheisen asioiden hoidon vuoksi, ja toisaalta vapaa-ajalla tekemättömät työt vaivaavat. Monissa työpaikoissa tunnistetaan jo työn ja läheishoivan yhteensovittamisen yleisyys ja haasteet, ja pyritään erilaisin työn joustoin helpottamaan läheishoivaajien kokemaa kuormitusta, mutta useasti yksilö joutuu kuitenkin itse olemaan vastuussa tilanteen ratkaisemisesta ja asioiden järjestämisestä. Tämä aiheuttaa luonnollisesti uupumista, henkistä kuormitusta ja haasteita jaksamisen kanssa.

Läheisenä työelämässä -hankkeen (STEA 2022-2024) tarkoitus on ollut tukea näitä työssäkäyviä läheishoivaajia yksilöllisen tuen ja vertaistukiryhmien muodossa. Yksilötapaamiset hanketyöntekijän kanssa ovat auttaneet hahmottamaan omia voimavaroja ja arjen kuormitustekijöitä, ja vertaisryhmistä asiakkaat ovat puolestaan saaneet korvaamatonta tukea samassa elämäntilanteessa olevilta. Hankkeen ajan ammatillisesti ohjatuissa vertaisryhmissä on ollut apuohjaajana mukana vapaaehtoinen, joka on samalla perehtynyt ryhmämalliin. Tarkoituksena on ollut, että hankkeen päätyttyä vapaaehtoiset voisivat itsenäisesti ohjata ryhmiä Maria Akatemian taustatuen voimin.

Vertaisryhmät ovat olleet suljettuja yhteensä kuuden tapaamiskerran ryhmiä, joissa osallistujia on ollut pääsääntöisesti 4-7. Tapaamiset ovat olleet kestoltaan 1,5h - 2h ja ensimmäiset viisi tapaamiskertaa ovat olleet viikottain, minkä jälkeen kuudes tapaamiskerta eli seurantatapaaminen on järjestetty kahden kuukauden kuluttua. Ryhmäkertojen sisältö on struktuoitu ja jokaisella tapaamisella on ollut oma teemansa; tunteet ja tunnesäätely, roolit ja odotukset, omat tarpeet ja rajat, itsemyötätunto ja yleisesti itsetuntemustyöskentely. Tapaamisten kulku on rakennettu siten, että pieni osa ajasta on varattu teeman alustukseen ja psykoedukatiiviseen puoleen, jonka pohjalta ryhmässä käydään loppuaika keskustelua ja jaetaan kokemuksia sekä tehdään lyhyitä harjoituksia.

Hankkeessa on kehitetty vapaaehtoisille ryhmänohjaajille tarkoitettu opas, jonka tarkoitus on tukea vapaaehtoisia vertaisryhmien ohjaamisessa. Oppaassa on kerrottu yleisesti läheishoivan erityispiirteistä ja huomioon otettavista sekoista ohjatessa juuri kyseisen kohderyhmän vertaisryhmää. Lisäksi oppaassa on teemat viidelle eri ryhmäkerralle. Teemat sisältävät lyhyen alustuksen, ohjaavia kysymyksiä sekä harjoituksia työskentelyn tueksi. Vapaaehtoisen ryhmänohjaajan oppaassa teemat eroavat hieman hankkeen aikana toteutettujen ammatillisesti ohjattujen vertaisryhmien teemoista. Ratkaisuun päädyttiin siitä syystä, että koettiin tärkeäksi, että vapaaehtoisen ohjaamien ryhmien sisältö olisi ennen kaikkea voimavaralähtöistä ja matalan kynnyksen osallistumiseen kannustavaa eikä niinkään syvälle pyrkivää tunnetyöskentelyä. Vapaaehtoisten ryhmänojaajien oppaassa teemoina on voimavarat, arjen rakentaminen, arvot ja elämän tärkeät asiat, toivo ja tulevaisuus sekä myötätuntoinen suhtautuminen itseen.

Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot

Hankkeen aikana vertaistukiryhmämallia on juurrutettu pysyväksi toiminnaksi tekemällä yhteistyötä eri organisaatioiden, järjestöjen ja vapaaehtoisten kanssa. Ryhmiä on järjestetty yhteistyössä muiden omaishoitajien kanssa työtä tekevien tahojen kanssa, mikä mahdollistaa näille tahoille ryhmämallin käytön jatkossakin. Ryhmissä on ollut apuohjaajana Maria Akatemian koulutettuja vapaaehtoisia, jotka hankkeen päättymisen jälkeen jatkavat itsenäisesti ryhmien ohjaamista Maria Akatemian taustatuella. Vapaaehtoisille on järjestetty perehdytys läheishoivaajille suunnattujen vertaisryhmien ohjaamiseen ja tueksi on laadittu ryhmänohjaajan opas, jonka vapaaehtoinen saa käyttöönsä. Tarkoitus on, että jatkossa Maria Akatemia järjestää läheishoivaajille suunnattuja vertaisryhmiä siten, että mainostaminen, ilmoittautuminen ja tilat organisoidaan Maria Akatemian taholta, ja ryhmien ohjauksesta vastaa vapaaehtoinen.

Kyseistä ryhmämallia on mahdollista toteuttaa myös muissa organisaatioissa ja järjestöissä ryhmänohjaajan oppaan avulla. Opas on mahdollista saada käyttöön ottamalla yhteyttä toimisto@maria-akatemia.fi.

Vinkit toimintamallin soveltajille

Läheishoivaajille suunnatun vertaistukiryhmän ohjaajalla tulisi olla ymmärrys kohderyhmään liittyvistä erityispiirteistä ja kuormittavassa elämäntilanteessa olevien asiakkaiden tarpeista liittyen ryhmäkokemukseen. Hankkeen aikana tehtyjen havaintojen perusteella on todettu, että läheishoivaajat kaipaavat vertaistukiryhmästä erityisesti kokemusten jakamista ja ajatusten vaihtoa sekä tuomitsematonta kohtaamista ja turvallista tilaa kertoa kipeistäkin tunteista. Psykoedukatiivinen osuus vertaisryhmässä tulisi pitää lyhyenä, jotta aikaa jää osallistujien puheenvuoroille riittävästi. Työssäkäyvien läheishoivaajien arki on kiireistä ja kuormittavaa, joten ryhmäkokemuksen tulisi toimia vastapainona hektisyydelle sekä mahdollisuutena pysähtyä oman itsensä äärelle.

Ryhmädynamiikan kannalta on suositeltavaa, että ryhmät pidetään suljettuina, jolloin osallistujat ovat samat koko viiden kerran ryhmäprosessin ajan. Ryhmämalli on suunniteltu siten, että sen voi toteuttaa sekä lähitapaamisina että verkossa. Ryhmämalli on kehitetty erityisesti työssäkäyville läheishoivaajille ja omaishoitajille, mutta ryhmämallia voidaan soveltaa myös työelämän ulkopuolella oleville.

Arvioinnin tulokset tiivistettynä

Vertaisryhmissä mukana olleiden asiakkaiden tyytyväisyyttä toimintamalliin on kartoitettu kyselyiden ja palautelomakkeiden sekä suullisten palautteiden muodossa. Kolmen vuoden toiminnan aikana mukana olleiden asiakkaiden antama yhteenlaskettu arvosana vertaistukiryhmälle on 4.5/5. Suurin osa asiakkaista kuvailee hyötyneensä vertaisryhmästä, saaneensa arvokasta vertaistukea, kokevansa käsitellyt teemat hyödyllisiksi ja tuntevansa oman jaksamisensa parantuneen. Vastaajat kokevat tulleensa kuulluksi ja kohdatuksi. Useissa vastauksissa toistuu kokemus käsiteltyjen teemojen hyödyllisyydestä sekä ryhmässä vallitsevasta avoimuudesta. Parannusehdotuksina toistui useissa vastauksissa toive siitä, että ryhmäkertoja olisi enemmän kuin viisi.

Läheisenä työelämässä -vertaisryhmä työssä käyville läheishoivaajille