Nuorten porrasteinen mielenterveyden hoidon ja psykososiaalisen tuen malli RRP,P4,I1

Porrasteinen hoidon- ja tuenmalli on toimintatapa, jossa nuorten mielenterveyden tuki järjestetään asteittain tarpeen mukaan. Tavoitteena on tarjota oikeanlaista apua oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. 

Toimintaympäristö

Nuorten mielenterveyspalvelujen kehittämiseen vaikuttavat monet yhteiskunnalliset, poliittiset ja lainsäädännölliset tekijät. Poliittinen tahto ja rahoitusratkaisut ohjaavat, millaisia palveluja voidaan tarjota ja kuinka laajasti. Lainsäädännön muutokset, kuten mielenterveyslain ja oppilas- ja opiskelijahuoltolain uudistukset, vaikuttavat palveluiden järjestämiseen ja saavutettavuuteen. Kuntatalouden tila ja hyvinvointialueiden resurssit määrittävät, kuinka ennaltaehkäisevää ja matalan kynnyksen tukea voidaan tarjota. Yhteiskunnalliset muutokset, kuten nuorten kasvuympäristön haasteet, yksinäisyys, mielenterveyden stigman väheneminen ja digitalisaation lisääntyminen, muokkaavat palveluiden tarpeita. Lisäksi ilmastonmuutoksen aiheuttama ahdistus ja luontoympäristön hyvinvointivaikutukset on tärkeää huomioida palveluiden kehittämisessä. Kaiken keskiössä on varmistaa, että nuoret saavat oikea-aikaista, helposti saavutettavaa ja vaikuttavaa tukea arjessaan.

Lähtötilanne ja strategiset liittymäkohdat

Alkutilanteessa nuorten mielenterveyspalveluiden saatavuus oli haavoittuva, apua ei saanut riittävän nopeasti eikä oikeaan aikaan. Lisäksi varhaisia tukimuotoja oli rajallisesti tarjolla. Palvelut olivat hajanaisia, eivätkä ne aina tavoittaneet nuoria heidän omassa arjessaan, kuten koulussa tai perusterveydenhuollossa. Ongelmaa pahensivat pitkät hoitojonot erikoissairaanhoitoon ja saatavuuden  keskittyminen myös peruspalveluissa mielenterveys- ja päihteisiin erikoistuneisiin yksiköihin.   

Ratkaisuna on kehittää toimintamallia, jossa nuorten mielenterveyden lyhyt kestoiset tuki -ja hoitomuodot saadaan osaksi peruspalveluita. Helppo saavuus nuorten arjessa ilman diagnoosivaatimusta tai pitkiä odotusaikoja. Huomioitavaa on edelleen, että nuorten kasvuympäristön haasteet, kuten yksinäisyys, stressi ja ilmiöihin liittyvä ahdistus on lisääntyvä.

Kehitystyö linkittyy kansallisiin strategioihin, kuten Mielenterveysstrategiaan, Tulevaisuuden sote-keskus -ohjelmaan ja Hyvinvointialueen palveluiden kehittämiseen. Tavoitteena on vahvistaa ehkäisevää työtä ja tunnistaen ne, jotka tarvitsevat intensiivisempää hoitoa sekä tukea.

Kehitystyön lähtökohtana olevat tarpeet

Tavoitteena on parantaa nuorten mielenterveyspalveluiden saatavuutta peruspalveluissa siten, että lyhytkestoista tukea ja hoitoa tarjotaan nopeasti ja helposti ilman diagnoosivaatimusta. Tällä pyritään vahvistamaan  ja ehkäisevää työtä nuorten arjessa, kuten kouluissa ja perusterveydenhuollossa.

Muutos kohdistuu nuoriin, ammattilaisiin, peruspalveluihin ja laajemmin yhteiskuntaan. Keskeiset arviointikysymykset liittyvät siihen, saavatko nuoret apua matalalla kynnyksellä ja nopeasti, onko lyhytkestoinen tuki integroitu peruspalveluihin, paraneeko ammattilaisten kokemus palveluista sekä lisääntyykö varhaisen tuen ja ehkäisevän työn määrä.

Seurannassa keskeisiä indikaattoreita ovat hoitoon pääsyn odotusajat, hoidonarvioin,-ja  interventioidenkäytön sekä oiremittareiden seuranta tuki- ja hoitojakson aikana.