Omaishoitajien tukipalvelupilotti, Pohjanmaan hyvinvointialue (RRP, P4 I1)
Omaishoidon tukipalvelupilotissa yhdistetään perinteiset palvelut ja digitaaliset keinot omaishoitajien ja hoidettavien tueksi. Tukipalvelupaketti sisältää sairaanhoidollisen etäpalvelun, etäryhmätoiminnan ja etävertaistukiryhmätoiminnan.
Omaishoidon tukipalvelujen kehittämiseen vaikuttaa erityisesti omaishoitajien ja hoidettavien elämänlaadun, terveyden ja sosiaalisten kontaktien parantaminen, sillä nämä tekijät ovat keskeisiä omaishoitajien jaksamisen tukemisessa heidän vaativassa tehtävässään. Erityisesti iäkkäät omaishoitajat, jotka hoitavat hoidollisesti vaativia hoidettavia, ovat usein hyvin sidottuja kotiinsa hoidon vaativuuden vuoksi.
Osallistujat valittiin määriteltyjen kriteerien perusteella. Hoidettavan tuli olla yli 65-vuotias ja asua Pietarsaaren, Pedersören, Luodon tai Uusikaarlepyyn kunnissa. Hoidettava ja omaishoitaja asuivat samassa taloudessa, ja omaishoitajan tuli olla ansiotyön ulkopuolella ja hallita digitaalisia perustaitoja etäpalveluiden käyttämistä varten. Ensisijaisesti pilottiin valittiin hoidettavat, jotka kuuluivat omaishoidon palkkioluokkiin 2 tai 3, mutta muutama osallistuja kuului palkkioluokkaan 1. Palkkioluokan avulla pystyttiin määrittämään osallistuvien hoidettavien hoidon vaativuus. Omaishoidon palveluohjaajat valitsivat alustavasti asiakkaat ja lähettivät heille infokirjeet, minkä jälkeen mahdolliset osallistujat ottivat itse yhteyttä hanketyöntekijään.
Pilottiin osallistui 19 omaishoitajaa ja heidän hoidettavansa, yhteensä 38 henkilöä. Ruotsinkielisiä omaishoitajia oli 15 ja suomenkielisiä 4. Omaishoitajien keski-ikä oli 76 vuotta, ja valtaosa omaishoitajista oli toiminut tehtävässään 2–5 vuotta. Kaksi osallistujaa oli ollut omaishoitajana yli 15 vuotta. Osallistujiin kuului 13 naista ja 6 miestä.
Pilotin etäpalvelut sisälsivät:
- lääkäri- ja sairaanhoitajapalvelun etänä, joka oli saatavilla arkisin klo 10–14.
- etäryhmätoimintaa omaishoitajille ja hoidettaville säännöllisesti
- etävertaistukiryhmätoimintaa omaishoitajille
Palveluissa hyödynnettiin digitaalisia työvälineitä, jotka olivat jo käytössä kotihoidossa etähoivassa. Teknologialähettiläs teki kotikäyntejä ja tarjosi teknistä tukea palveluiden käyttöön ja koordinoi sekä etäryhmätoimintaa että etävertaistukitoimintaa.
Sairaanhoitaja tarkisti kaikkien osallistujien lääkityslistat pilotin aikana, ja hoitolinjauksia tehtiin 2 omaishoitajalle ja yli puolella hoidettavista oli pilotin loputtua hoitolinjaukset tehty. Omaishoitajien kognitiota arvioitiin MoCA-testillä (Montreal Cognitive Assessment), joka mittaa lieviä kognitiivisia häiriöitä ja varhaista dementiaa. Omaishoitajien MoCA-tulokset olivat hyviä (keskiarvo 27/30 pistettä). Hoidettavista 11/19 oli muistamattomuutta.
Päivystyskäyntien määrä tuplaantui pilotin aikana, mutta puolet hoidettavista ei tarvinnut päivystysapua lainkaan. Lisääntyneet käynnit näkyivät tiettyjen hoidettavien kohdalla. Omaishoitajien päivystyskäynneissä nousi esiin infektiot ja loukkaantumiset. Valtaosa käynneistä ovat perusteterveydenhuollon käyntejä.
Osastojaksojen määrä kasvoi tietyillä osallistujilla pilotin aikana. Osastojaksojen lisääntyminen näkyi muutaman tietyn hoidettavan kohdalla perussairauteen tai infektioon liittyen sekä erikoissairaanhoidossa että perusterveydenhuollossa. Samaan aikaan 11 hoidettavaa ei tarvinnut osastohoitoa koko pilotin aikana. Intervallijaksojen määrä kasvoi pilottijakson aikana, mikä osoittaa hoidettavien kunnon ja voinnin heikkenemisen. Omaishoitajilla osastojaksot olivat perussairauksista ja todetuissa uusista sairauksista johtuvia ja kohdentuivat erikoissairaanhoitoon.
Omaishoitajien elämänlaatua ja kuormittumista arvioitiin itsetäytettävillä ASCOT-Carer ja COPE-mittarilla. ASCOT-Carer mittaa omaishoitajien elämänlaatua tilanteessa, jossa palvelulla on tarkoitus tukea ja auttaa arkipäiväisissä toimissa selviämistä hoidettavan kanssa. COPE-mittari arvioi omaishoitajan kuormittumista. Mittaukset tehtiin omaishoitajille ennen pilottijakson alkua ja heti pilottijakson loputtua.
ASCOT-mittari ei osoittanut parannusta omaishoitajien elämänlaadussa pilotin jälkeen, vaikka pilotinaikaisiin palveluihin oltiin yleisesti tyytyväisiä. Hoidettavien voinnin heikkeneminen oletetaan vaikuttaneen mittaustuloksiin. Tämä johtui osittain hoidettavien kasvaneesta avuntarpeesta ja omaishoitajien fyysisen terveyden heikkenemisestä.
COPE-mittari näytti, että omaishoitajien kokema kuormitus oli lisääntynyt. Mittarin myönteisen vaikutusten pisteet laskivat, mikä osoittaa omaishoitajien tunteen siitä, että he suoriutuvat omaishoitajana huonommin ja että suhde hoidettavaan on heikentynyt. Negatiivisen vaikutuksen pisteet nousivat, osoittaen kasvavaa fyysistä ja henkistä kuormitusta. Omaishoitajat kokivat olevansa entistä sidotumpia hoidettavaan, ja hoidon vaativuuden lisääntyminen heijastui kielteisesti niin heidän käsitykseensä omasta fyysisestä terveydestään kuin sosiaalisiin suhteisiinsa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tuki koettiin paremmaksi, mutta ystäviltä ja tuttavilta saatu tuki oli heikentynyt.
Johtopäätökset
Pilotti toi esiin digitaalisten palvelujen mahdollisuudet omaishoidon tukena, mutta myös sen, että pelkästään etäpalvelut eivät riitä ratkaisemaan omaishoitajien kuormittumiseen liittyviä haasteita. Vaikka osallistujat olivat tyytyväisiä tarjottuihin palveluihin, niiden vaikutus kokonaiselämänlaatuun jäi rajalliseksi. Pilotin perusteella voidaan suositella digitaalisten ratkaisujen laajempaa hyödyntämistä, mutta niiden rinnalle tarvitaan fyysisiä kohtaamisia ja joustavampia tukipalveluita. Lisäksi on tärkeää panostaa omaishoitajien terveyden ja hyvinvoinnin pitkäjänteiseen tukemiseen.