Perhekeskusten alaikäisten päihdetyön malli, Satakunnan HVA (RRP, P4, I1)
Toimintamalli kuvaa, miten päihteitä käyttävän alaikäisen kanssa toimitaan perhekeskusten palveluissa (opiskeluhuolto, lasten ja nuorten miepä-palvelut, lapsiperheiden sosiaalipalvelut). Malli muodostuu arviointi- ja interventio-osioista.
Toimintamallin kehittämisen taustalla vaikuttaa huoli nuorten huumekokeilujen yleistymisestä ja huumeisiin liittyvien asenteiden lieventymisestä. Ongelmallisesti huumeita käyttävien nuorten määrä samoin kuin nuorten huumekuolemat ovat lisääntynet (Rönkä ym. 2020). Samanaikaisesti valtakunnan tasolla on havahduttu alaikäisten päihdehoidon puutteisiin. Nykyiset mielenterveys- ja päihdepalvelut eivät tavoita päihteitä käyttäviä nuoria eivätkä pysty aloittamaan palveluja riittävän nopeasti. Nuorilla päihteiden käyttö ja mielenterveyden haasteet liittyvät usein tiiviisti toisiinsa. (A-klinikkasäätiö 2021)
Satakunnan tasolla kouluterveyskyselyissä (2021 ja 2023) nousee esiin, että alkoholin viikoittainen käyttö on Satakunnan nuorilla koko maata yleisempää. Sen sijaan laittomien huumeiden kokeilu on vähän koko maata harvinaisempaa. Palvelutuotannon kanssa käydyistä keskusteluista on käynyt ilmi, että lasten ja nuoren mielenterveys- ja päihdepalveluihin päihteitä käyttäviä alaikäisiä ohjautuu harvoin.
Syksyllä 2023 koottiin hankkeen ja palvelutuotannon yhteinen työryhmä alaikäisten päihdehoidon kehittämisen ympärille. Aloite kehittämisen käynnistämiseen tuli palvelutuotannosta, jossa koettiin, että päihteitä käyttävälle alaikäiselle ei löydy sopivia palveluja. Kehittämisen eteenpäinviemiseksi koottiin ydinryhmä, jossa oli edustajat lastensuojelusta, perhekeskusten miepä-työstä, nuorisopsykiatrialta, Ankkuri-tiimistä ja opiskeluhuollosta. Työryhmän työskentelyssä havaittiin, että eri kunnissa on erilaisia käytäntöjä ja toimintatapoja. Hyvinvointialueelle siirryttäessä lasten ja nuorten miepä-palvelut olivat siirtyneet osaksi perhekeskusten palveluja uusien esihenkilöiden johdettaviksi. Työryhmässä päädyttiin siihen, että tehdään selvitys tämän hetken palveluista ja niiden kehittämisestä.
Keväällä 2024 tehtiin hankkeen toimesta kysely, jossa selvitettiin olemassa olevia palveluja ja koulutustarpeita. Vastaajat kokivat, että osaamista päihdekokeilujen läpikäymiseen löytyy, mutta mitä vakavammaksi päihteiden käyttö etenee, sitä vähemmän koettiin tähän oleva osaamista ja sopivia palveluja. Päihdekyselyt, esimerkiksi ADSUME, olivat käytössä noin puolella vastanneista. Päihteiden käyttöön puuttumisen keinoista eniten nostettiin esiin ohjaaminen nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluihin. Lisäkoulutusta toivottiin kyselyiden ja haastattelujen käyttöön, mini-interventioon ja puheeksi ottamiseen sekä perheen kanssa työskentelyyn. Koulutusta toivottiin myös tarjolla olevista palveluista, joihin nuoria voi ohjata. Palveluiden kehittämiseltä toivottiin muun muassa selkeitä palveluketjuja, vanhemmuuden tukemista ja alaikäisille suunnattuja päihdepalveluja. Toiveena oli, että palveluissa huomioidaan samanaikaisesti sekä päihteiden käyttö, nepsy-piirteet että mahdolliset psyykkiset oireet.
Kyselyn lisäksi lähtötilannetta kartoitettiin kesän ja alkusyksyn 2024 aikana tapaamalla eri alueiden miepä-työntekijöitä ja lapsiperheiden sosiaalipalveluiden työntekijöitä. Tapaamisissa huomattiin, että eri alueiden välillä on eroja siinä, minkä verran tulee nuoren omaan päihteiden käyttöön liittyviä lastensuojeluilmoituksia. Perheiden kanssa työskentely koettiin tärkeäksi, mutta siinä koettiin myös olevan haasteita. Erityisesti tapaamisissa nousi esiin toive selkeästä työnjaosta ja käytännöistä sekä palveluketjuista.
Samanaikaisesti perhekeskusten alaikäisten päihdetyön mallin kanssa Satakunnassa kehitetään muutosohjelman toimesta vakavasti päihteillä oireilevien alaikäisten hoitoa. Kehittämistyöt on tehty siten, että toimintakäytännöt tukevat toisiaan eivätkä aiheuta päällekkäistä työtä. Mallin kehittämisen taustalla vaikuttavat myös aiemmin Satakunnan alueella kuntakohtaisesti kehitetyt ehkäisevän päihdetyön käytännöt kuten Pakka-toimintamalli ja Valomerkki-keskustelut.
Toimintamalli kohdentuu Satakunnan neljään perhekeskukseen. Alaikäisten satunnaisen tai toistuvan päihteiden käytön näkökulmasta keskeisiä toimijoita ovat opiskeluhuolto, lapsiperheiden sosiaalipalvelut ja lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelut. Opiskeluhuollossa ollaan läsnä lasten ja nuorten kouluarjessa. Koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa kohdataan kokonaisia ikäluokkia terveystarkastusten merkeissä ja opiskeluhuollon palvelut ylipäänsä ovat usein ensimmäisiä joihin hakeudutaan tai ohjaudutaan, kun haasteita tulee vastaan. Lapsiperheiden sosiaalipalvelut puolestaan käsittelevät kaikki lastensuojeluilmoitukset. Vaikka ilmoituksen aihe olisi muu kuin päihteiden käyttö, saattaa heidän asiakkaillaan olla kasaantuneita haasteita, mikä osaltaan altistaa myös päihdekokeiluille ja toistuvalle päihteiden käytölle. Myös lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluiden asiakasryhmä kuuluu päihdekokeilujen ja toistuvan päihteiden käytön osalta riskiryhmään. Edellä mainittujen lisäksi yhteistyökumppaneita ovat seksuaaliterveysneuvolat, lastensuojelun palvelut, alaikäisten päihdetiimi, kuntien nuoriso- ja sivistystoimialat.
Toimintamallin kehittämiseksi on järjestetty alueittaiset työpajat, joihin esihenkilöt nimesivät osallistujat keskeisistä perhekeskuspalveluista. Työpajat on järjestetty alueittain, jotta kokonaisuutta on pystytty tarkastelemaan sekä kaupunkikeskittymien että pienten kuntien ja pitkien etäisyyksien näkökulmista.
Työpajojen teemoja olivat:
- Varhainen puuttuminen ja puheeksi ottaminen
- Päihteiden käytön arviointi
- Työskentely päihteitä käyttävän lapsen/nuoren ja hänen perheensä kanssa
- Monialainen yhteistyö
- Ohjaaminen palveluissa
- Toimijoiden roolit
Asiakkaan näkökulmasta toimintamallilla tavoitellaan oikea-aikaista ja riittävää puuttumista ja hoitoa päihteiden käyttöön ja sen taustalla vaikuttaviin tekijöihin.
Ammattilaisen näkökulmasta tavoitellaan päihteitä käyttävän alaikäisen kohtaamiseen ja arviointiin liittyvän osaamisen vahvistumista, puheeksi oton ja päihteiden käytön arvioinnin lisääntymistä sekä alaikäisen päihdetyön palvelujen tuntemisen kasvua.
Organisaation tasolla tavoitellaan yhtenäisiä ja selkeitä toimintakäytäntöjä perhekeskuksiin sekä vahvaa yhteistyötä erityispalvelujen kanssa.
Yhteiskunnan tasolla tavoitellaan alaikäisten päihdetyön vahvistamista ja pidemmällä aikavälillä haitallisen päihteiden käytön vähenemistä.
Asiakasprosessissa muutos näkyy sen myötä, että päihteiden käytön arvioinnissa käytetään tarkoituksenmukaisia menetelmiä ja tilannetta arvioidaan kokonaisvaltaisesti. Arvioinnin jälkeen työntekijä on tietoinen, miten toimia seuraavaksi. Hän pystyy hyödyntämään matalan kynnyksen interventioita kuten mini-interventiota ja tietää, mihin palveluihin voi olla yhteydessä, jos tarvitaan jatko-ohjausta tai monialaista yhteistyötä.
TerveysLifecaren kautta on toimenpidekoodien (esim. IHA10, IHA11, IHA 12, IHA13, Iha21, IHA22, IHA29 ja OAB40) )avulla mahdollista seurata toteutuneita päihteiden käytön arviointeja ja osin myös päihteiden käyttöön liittyvää ohjausta ja neuvontaa terveydenhuollon palveluissa. SosiaaliLifecaren osalta seurantamahdollisuudet ovat toistaiseksi heikommat.
Kohderyhmänä ovat satunnaisesti tai toistuvasti päihteitä käyttävät alaikäiset.
Alaikäisten päihdetyön osalta on ajankohtaisesti menossa paljon kehittämistä, minkä vuoksi alkuvaiheessa oli olennaista tutustua meneillään olevaan työhön ja jo kokeiltuihin käytäntöihin. Kehittämisen taustalla vaikutti osaltaan kullakin alueella perinteisesti olleet palvelut ja toisaalta nuorten miepä-työhön käytössä olevat resurssit. Osalla alueista on perinteisesti ollut nuorisoasema-toimintaa, johon päihteitä käyttävät alaikäiset ovat hakeutuneet tai ohjautuneet. Toisilla alueilla oli rakennettu päihdesairaanhoitajamallia nuorten mielenterveyspalveluiden yhteyteen.
Satakunnassa ei lähtötilanteessa ollut nuorisoasematoimintaa. Nuorten miepä-palveluissa on Etelätuulessa (Rauma, Eurajoki) ja Lounatuulessa (Pori, Ulvila, Merikarvia) keskitetty työryhmä ja muiden perhekeskusten alueella yksittäisiä psykiatrisia sairaanhoitajia, joille on jaettu oma vastuukunta/kunnat. Päihdesairaanhoitajamalli ei ollut suoraan näihin käytäntöihin istutettavissa. Mahdollisuutta lisäresursointiin ei hyvinvointialueen vaikean taloustilanteen vuoksi ole.
Päihteitä käyttävien alaikäisten palvelujen kohdalla nähtiin tärkeäksi lapsen/nuoren tilanteen kokonaisvaltainen huomioiminen ja mahdollisten muiden haasteiden, esim. perheristiriitojen tai mielenterveysoireiden, samanaikainen hoitaminen. Päihteiden käytön arviointi nousi kehittämistä valmistelleessa työryhmässä keskeisesti esiin, koska se luo pohjan sekä hoidon että palveluiden suunnittelulle. Satunnaisesti tai toistuvasti päihteitä käyttävän alaikäisen tunnistaminen on vaikeaa ja toisaalta heitä kohdataan kaikissa alaikäisten palveluissa. Perhekeskuksen palveluissa päihteiden käytöstä kysytään esim. tiettyjen terveystarkastusten yhteydessä, palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä, mielenterveys- ja päihdepalvelujen alkukartoituksessa. Puheeksi ottamista ja sen jälkeistä tilannearviota tehdään siis monessa eri palvelussa. Tässä toimintamallissa toimintakäytäntöjä on lähdetty rakentamaan tältä pohjalta eteenpäin.
Miepä-työntekijöiden työpaja tammikuu 2025
Työpajaan osallistuivat kaikki Satakunnan alueen lasten ja nuorten miepä-palveluiden työntekijät. Kävimme läpi case-pohjaisesti päihteiden käytön arviointiin ja interventioihin liittyviä asioita. Työntekijät kokivat monet menetelmät omassa työssään käyttökelpoisiksi, mutta nostivat esiin, että kohtaavat päihteitä käyttäviä alaikäisiä harvoin, jolloin nämä helposti unohtuvat. Syntyi ajatus päihdetyökalupakista, johon kaavakkeita ja menetelmiä olisi koottu sellaisella alustalle, mihin kaikki helposti pääsevät. Näin käytännön tilanteessa tieto löytyisi helposti yhdestä paikasta.
Perhekeskusten työpajat maaliskuu 2025
Työpajoihin osallistuivat edustajat opiskeluhuollon eri palveluista, lapsiperheiden sosiaalipalveluista sekä lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluista. Alla on kuvattu pajoissa käsiteltyjen teemojen kohdalla esiin nousseita asioita ja huomioita.
Varhainen puuttuminen ja puheeksi ottaminen
- Terveystarkastukset, palvelutarpeenarvio, miepä-palveluiden alkukartoitus
- Kun selvitellään poissaoloja tai muuta huolta lapsen/nuoren tilanteeseen liittyen
- Kun keskustellaan vapaa-ajasta ja kaveriasioista
- Suora kysyminen, avoin keskustelu, luottamuksen ilmapiirin rakentaminen
- Puheeksi ottaminen perheen kanssa
Päihteiden käytön arviointi
- Kyselyt: ADSUME, AUDIT, DUDIT, CAST, Fagerström ja THL:n esitietolomakkeet
- Nuorten navigaattori
- Psyykkisen voinnin arviointi ja mielenterveysseulat
- Palvelutarpeenarvio
- Haastattelu
- Kaveripiirin kartoittaminen
- Havainnointi: tuoksu, olemus, käytös, puhe
- Laboratoriokokeet
- Toistuvat lastensuojeluilmoitukset päihteiden käytöstä
- Moniammatillinen arviointi yhdessä terveydenhuollon/sosiaalihuollon työntekijän kanssa
Työskentely lapsen/nuoren ja perheen kanssa
- Mini-interventio, psykoedukaatio
- Seuranta/jatkokäynnit
- Voimavarakeskeisyys
- Kiinnostus nuoren tilannetta kohtaan
- Tasapainoilu luottamuksen ja asioista kertomisen välillä
- Yhteisistä pelisääntöistä sopiminen esimerkiksi lastenseuojelun ilmoitusvelvollisuudesta ja kirjaamiskäytännöistä kertominen ennakkoon
- Vanhempien tapaaminen yhdessä nuoren kanssa tai erikseen
- Systeeminen työote
- Vanhemmuuden tukeminen
- Perheen päihdeasenteista keskustelu
- Konsultaatio: lääkäri, alaikäisten päihdetiimi
- Terveydenhoitajan ja kuraattorin yhteistyö
- Verkoston selvittäminen ja verkotoyhteistyö
Monialainen yhteistyö
- Kun nuorella monialainen tuen tarve
- Koulun MAR-palaverit tarpeen mukaan
- Yhteistyötahoja: kouluyhteistyö; yhteistyö kuraattorin, psyykkarin, lääkärin tai päihdehoitajan kanssa; lääkärin konsultaatio, Alaikäisten päihdetiimi, lastensuojelu/sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut, lastensuojelulaitokset, nuorisopsykiatria (jos hoitokontakti siellä), Ankkuri-tiimin konsultaatio päihdeilmiöistä
- Työparityöskentely
- Ajantasaisen tiedon välittäminen kaikille osapuolille
Ohjaaminen
- Jos huoli jatkuu tai pahenee tai omat palvelut eivät riitä
- Alaikäisten päihdetiimiin, lastensuojeluun
- Vaatii palveluverkko-osaamista
- Saattaen vaihtaen -periaatteella