Prosessilähtöinen matalan kynnyksen aktivoiva valmennus työikäisille
Tavoitteena on yhteiskehittää aktivoivan valmennuksen malli matalan kynnyksen palveluun työikäisille, ja vaikuttaa myönteisesti asiakkaiden omiin tulkintoihin voimavaroistaan ja mahdollisuuksistaan toimia työmarkkinoilla, elämän muutostilanteissa ja elämässä yleensä.
Toimintamallia on kehittety Olopiste - aktiivisuudella tasapainoista arkea -hankkeessa vuosina 2019-2021. Hanketta on hallinnoinut Harjulan Setlementti ry Lahdessa. Harjula on perinteikäs yhdistys, joka tuottaa sosiaali- ja sivistypalveluita eri kohderyhmille paikallisesti. Kehittämiskumppaniksi valikoitui kilpailutuksen kautta LAB-ammattikorkeakoulu. Toimintamallin kehittämistyö ja Olopiste -hanke pohjautuu Olopiste – Kynnyksetön työtoiminta -hankkeen (ESR 2015-2018, S20362) toimintaan ja tuloksiin.
Koko kehittämistyö on lähtenyt liikkeelle siitä, että Lahden seudulla on jo pitkään ollut kasvava joukko pitkäaikaistyöttömiä, jotka eivät ole eri syistä päässeet takaisin avoimille työmarkkinoille. Alueella ei ole ollut heille tarjolla kehitettävän toimintamallin kaltaista palvelua osallisuuden, hyvinvoinnin ja työ- ja toimintakyvyn kokonaisvaltaiseen edistämiseen.
Hanketiimi on ollut kehittämistyön ytimenä:
Harjulasta valmentajat Pasi Viitaniemi, Outi Jokinen (6/2021 asti) ja Paula Kuikka (8/2021 alkaen) sekä projektipäällikkö Erno Hokkanen. LAB-ammattikorkeakoulusta on lukuisten sosionomiopiskelijoiden lisäksi asiantuntemustaan tuoneet Helena Hatakka, yliopettaja ja Marika Norta, lehtori.
Hankkeen asiakkailta on saatu arvokkaita kokemuksia ja palautteita mallin toimivuudesta pilotoinnin eri vaiheissa. Mallin kehittämiseen on osallistunut myös muita alueen toimijoita tilanteen mukaan mm. verkostotyöryhmän työskentelyn kautta.
Toiminnan päätarkoituksena on vahvistaa haasteellisissa elämän- ja muutostilanteissa olevien ja huono-osaisuutta kokevien päijäthämäläisten sosiaalista osallisuutta, työ- ja toimintakykyä, kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä henkilökohtaista ja yhteiskunnallista toimijuutta kansalaisyhteiskunnassa.
Toimintamallin osalta on ollut tavoitteena yhteiskehittää prosessilähtöisen aktivoivan ja tavoitteellisen valmennustoiminnan malli, joka on siirrettävissä ja skaalattavissa eri toimintaympäristöihin.
Asiakkaat ovat arvioineet itsearviointina struktoroidulla lomakkeella kokemaansa muutosta työ- ja toimintakyvyn eri osa-alueilla.
Tätä toimintamallia on kehitetty ja pilotoitu osan STEA-rahoitteista Olopiste -hanketta. Hankkeen ensisijaisena kohderyhmänä ovat olleet 18-64 vuotiaat päijäthämäläiset, jotka ovat osa-työkykyisiä, osa-aikatyössä, sairauslomalla, määräaikaisella sairauseläkkeellä tai olleet pitkään työttöminä sekä kaipaavat elämäntilanteeseensa muutosta.
Kehitttämistyössä on huomioitu myös aiemman pitkäaikaistyöttömille suunnatun ESR-hankkeen asiakkaiden kokemuksia ja saatua palautetta. Kokemukset siitä ovat osoittaneet, että asiakkaiden tukemisessa tarvitaan mm. toiminnallisuutta.
Haasteeksi tunnistettiin se, että asiakkaiden yksilölliset tarpeet ja toiveet ovat niin moninaisia. Tällä toimintamallilla on etsitty vastauksia siihen, miten toiminnallisuus saadaan tukemaan jokaisen asiakkaan yksilöllistä polkua ja millaisin toimenpitein heitä on mahdollista tukea muutostyössä.
Toimintamallin kehittämisessä on hyödynnetty toiminnassa mukana olleiden asiakkaiden palautteita ja kokemuksia koko ajan ja muokattu toimintaa niiden perusteella. Tietoa on kerätty kyselyiden ohella mm. havainnoimalla, keskustelemalla ja ns. asiakasraadin työskentelyn avulla. Lisäksi osana henkilökohtaista valmennusta on asiakkailta saatu ensikäden tietoa siitä, miten toiminta on koettu.
Asiakkailla sekä alueen muilla toimijoilla on koko kehittämisen ajan ollut mahdollisuus eri tavoin osallistua työskentelyyn. Kynnys oman näkemyksen kertomiseen on pyritty pitämään mahdollisimman matalana.
Yleisenä havaintona voidaan todeta, että tällaisen hajanaisen kohderyhmän kanssa työskentely vaatii paljon aikaa sekä mahdollisuutta tutustua ja rakentaa luottamuksellinen suhde asiakkaisiin. Asiakkaiden osallisuus jää usein hyvin nimelliseksi ja pinnalliseksi, mikäli siinä käytetään vain lomakemuotoisia kyselyitä tms. Tarpeet ja toiveet tulevat usein esiin vasta pitkähkön ajan kuluttua muun työskentelyn lomassa. Lisäksi on huomattu, että pitää olla tarjolla riittävästi erilaisia sekä helppoja tapoja osallistua kehittämiseen ja toimintaan.
Taustalla ja osana valmennusmallia on myös autenttisen oppimisympäristön malli, joka kehitettiin OIopiste ESR-hankkeessa 2015-2018.
Prosessilähtöisen aktivoivan valmennuksen toimintamallin avulla tarjotaan konkreettista arjen tukea ja rinnalla kulkijuutta matalan kynnyksen palvelussa kolmannella sektorilla. Tavoitteena on vahvistaa haasteellisissa elämän- ja muutostilanteissa olevien työikäisten asiakkaiden sosiaalista osallisuutta, työ- ja toimintakykyä, kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä henkilökohtaista ja yhteiskunnallista toimijuutta.
Teoreettisen viitekehyksen määrittäminen varmistaa palvelun laadun ja ammatillisuuden sekä tukee vaikuttavuutta ja eettisesti kestävää kehittävää työotetta.
Kokonaisprosessi on kuvattu kolmesta eri näkökulmasta oheisessa kuvassa.
1) Palvelun näkökulma: tavoitteena on tarjota ympäristö, joka tukee ja mahdollistaa tavoitteellista muutostyötä erilaisissa elämäntilanteissa.
2) Asiakkaan näkökulma: asiakkaan kannalta keskeistä on osallistumisen vapaaehtoisuus ja sanktioimattomuus. Asiakas voi valita oman tarpeensa ja motivaationsa mukaiset tavat osallistua sekä saada eri vaiheissa tukea.
3) Valmentajan näkökulma: valmentaja työskentelee holistisella työotteella yhdessä asiakkaan kanssa tukien muutosprosessia eri vaiheissa eri tavoin.
Asiakas voi itse valita valita miten ja mihin osioihin hän osallistuu sekä liikkua tasojen välillä ja yhdistellä niitä tarpeensa mukaan. Oheisessa kuvassa on hahmotettu osallistumisen eri tasoja. Kevyimmän sitoutumisen tasolla on yhteisötila, joka on matalan kynnyksen kohtaamispaikka. Tarjolla on ollut vertaistukea, palveluohjausta ja tietenkin kahvia päivän lehden kera. Seuraavalla tasolla on avoimet ohjatut ryhmät. Tarjolla on ollut mm. retkiä, liikuntaa, kulttuuria, strukturoituja keskusteluryhmiä ja luentoja. Eniten sitoutumista edellyttävä taso on valmennus. Sitä on toteutettu sekä yksilötapaamisina että suljettuna ryhmävalmennuksena.
Olopisteen matalan kynnyksen palvelukokonaisuutta on hankkeen kehittämistyön tuloksena dokumentoitu eri tavoin.
Ohessa olevassa kuviossa "Olopisteen palveluiden kokonaisuus" on kuvattu Olopistettä matalan kynnyksen palveluita, toimintaa ohjaavia viitekehyksiä, työskentelyn lähtökohtia ja tavoitteita sekä toiminnan liittymistä ympäröiviin toimijoihin ja oppimiseen.
Olopisteen puumallissa on kuvattu kokonaisuutta valmennuksen ja valmentajien näkökulmasta: millaisin työkaluin ja mihin osa-alueisiin valmennus ja osallistuminen toimintaan vaikuttaa. Puumallista kerrotaan tarkemmin tässä "Valmennusta tyvestä latvaan https://blogit.lab.fi/labfocus/valmennusta-tyvesta-latvaan/
Kuva
Kuva
Kuva
Kuva
Olopisteen matalan kynnyksen palvelukokonaisuuden toteuttaminen ja sen juurtuminen osaksi palvelutarjontaa vaatii jatkuvan yhteiskehittämisen lisäksi sitoutuneen toteuttajaorganisaation ja riittävästi resursseja.
Vuosien 2019-2021 aikana on havaittu, että kyseessä on nimenomaan palvelukokonaisuus, joka auttaa ihmisiä elämässä eteenpäin. Sen yksittäisillä osilla tai toiminnoilla ei kokonaisuudesta irrallisina todennäköisesti olisi samanlaista vaikuttavuutta. Asiakkaat tarvitsevat holistisen työotteen ja riittävästi aikaa, jotta tuloksia on mahdollista saavuttaa. Esimerkiksi pelkällä kohtaamispaikalla ja palveluohjaukselle ei päästäisi vastaaviin tuloksiin, vaan ne vaativat tuekseen tavoitteellista valmennusta sekä muuta aktivoivaa toimintaa (liikunta, kulttuuri, luonto, retket yms.). Lisäksi on vahvistunut ajatus siitä, että parhaimpaan tulokseen päästään vapaehtoisuuteen perustuvalla osallistumisella ja sillä, että asiakas voi koota tarjonnasta itse itselleen parhaimmaksi ja tavoitteitaan tukevaksi katsomansa kokonaisuuden.
Keskeistä on valmentajien osaaminen ja resurssointi. Valmentajilla tulee olla riittävästi aikaa toiminnan suunnitteluun, kehittämiseen, verkostoyhteistyöhön sekä itse asiakastyöhön. Tämä tarkoittaa kääntäen myös sitä, että yhtä työntekijää kohden ei voi tavoitella kovin suurta määrää asiakkaita. Asiakastyössä on keskeistä luottamuksellisen suhteen rakentaminen ja asiakkaan kohtaaminen omana itsenään. Se ei onnistu ns. liukuhihnalta minuuttiaikataululla. Resurssointiin vaikuttaa luonnollisesti lisäksi se, että useimmat asiakkaat eivät etene omalla polullaan kovin nopeasti ja muutokset elämässä eivät tapahdu hetkessä eli asiakkuudet ovat pitkiä. Hankekauden aikana asiakkuudet kestivät keskimäärin 15 kuukautta. Keskiarvoa laski vielä ns. kesken päätetyt asiakkuudet hankkeen päättyessä.
Valmentajien monipuolinen osaaminen ja kokemus ovat keskeisiä kehittämisessä ja asiakastyössä. Pareittain työskentely on havaittu kohtaamispaikassa ja erilaisissa ryhmissä toimivimmaksi vaihtoehdoksi. Tällöin molempien osaaminen täydentää toista ja saadaan luontaista synergiaa eri tilanteisiin. Erilaiset työ- ja koulutustaustat tuovat arvoa asiakastyöhön ja kehittämiseen. Valmentajan roolia toimintamallissa on avattu laajemmin blogissa: https://blogit.lab.fi/labfocus/valmennusta-tyvesta-latvaan/
Yhteistyöstä ja -kehittämisestä paikallisen ammattikorkeakoulun kanssa on saatu vankkaa asiantuntemusta kehittämistyön tueksi sekä autenttinen oppimisympäristö tuleville alan ammattilaisille. Asiakkaat ovat kokeneet säännöllisesti mukana olevat sosionomiopiskelijat erittäin positiivisesti. Myös työntekijöille heidän mukanaolonsa tuo uudenlaista näkökulmaa työhön, kun työtä tulee sanoitettua ja avattua erilaisista näkökulmista kuin arjessa. Opiskelijat tuovat usein mukanaan myös uutta osaamista ja kokemusta omista lähtökohdistaan käsin.
Palvelukokonaisuuden osia on mahdollista viedä ja skaalata myös muihin toimintaympäristöihin. STEA-hankkeen aikana on holistista ryhmävalmennusta pilotoitu viemällä sitä osaksi kuntouttavaa työtoimintaa. Tämän vaikuttavuuden arviointi ja laajempi kokeilu vaatisi kuitenkin lisää aikaa ja henkilöresursseja, jotta voitaisiin nähdä miten se vaikuttaa kyseisten osallistujien etenemiseen omilla jatkopoluillaan kohti avoimia työmarkkinoita osana palvelukokonaisuutta. Lisäksi hankkeen aikana suunniteltiin ryhmävalmennuksen pilotointia osana psykiatrian päiväpoliklinikan työskentelyä. Sitä ei kuitenkaan ehditty viedä käytäntöön asti hankeaikana.
Kuva
Olopisteen matalan kynnyksen toimintamallia ja palvelukokonaisuutta on kehitetty kahden eri hankkeen avulla: ESR-hankkeena 2015-2018 (linkki loppuraportin julkiseen tiiivistelmään ohessa) ja STEA:n rahoittamana hankkeena 2019-2021.
Asiakaspalautteen mukaan toiminta on koettu merkittävänä tukena elämän eri osa-alueilla sekä sen avaavan uusia mahdollisuuksia elämässä etenemiseen. Moni kohderyhmässä tarvitsee pitkäjänteistä ja yksilöllistä tukea, joten toiminnan jatkuvuus ja riittävät resurssit ovat olleet keskeisiä laadullisten ja määrällisten tulosten saamiseksi. Kehitetty toimintamalli on mahdollistanut etenemisen yksilöllisesti asiakkaan voimavarojen mukaan.
Verkostopalautteissa toiminta on koettu erittäin tarpeelliseksi ja sen osaltaan paikkaavan palveluverkoston aukkoja.