ROKKI - rikoksilla oireilevien nuorten toimintamalli

Lähtökohtana rikoksia tekevien nuorten tavoittamiseen sosiaalipalveluissa alle 18-vuotiaiden kohdalla on se, että poliisi tekee lastensuojeluilmoituksen, jos alaikäinen on tehnyt rikoksen tai käyttänyt päihteitä. Turun sosiaalipäivystys ottaa vastaan lapsiin liittyvät yhteydenotot ja lastensuojeluilmoitukset. Sosiaalipäivystyksen sosiaalityöntekijä ja perheohjaaja arvioivat seitsemässä päivässä, aloitetaanko lapsen palvelutarpeen arviointi sosiaalihuolto- ja/tai lastensuojelulain mukaisesti. Mikäli palvelutarpeen arviointi on syytä aloittaa, uudelle asiakasperheelle varataan aika lapsiperhesosiaalityön sosiaalityöntekijälle.

Sosiaalityöntekijä tekee palvelutarpeen arvion yhdessä asiakkaan lähipiirin ja hänen perheensä kanssa työskentelevien työntekijöiden kanssa. Kolmen kuukauden aikana sosiaalityöntekijä päättää, aloitetaanko: lastensuojelun avohuollon asiakkuus, erityisen tuen lapsen asiakkuus, lapsiperhesosiaalityön asiakkuus, ohjataanko asiakas muihin palveluihin vai onko ohjaukselle/palvelulle ylipäätään tarvetta.

Rikosseuraamuslaitos saa tiedon nuoresta muun muassa siinä tilanteessa, jos rikoksesta on nuorelle odotettavissa sakkoa ankarampi rangaistus ja syyttäjä tekee pyynnön seuraamusselvityksen laatimisesta. Erikseen määritellyissä tilanteissa Rikosseuraamuslaitos saa sosiaaliviranomaisten ohella tiedon rikoksesta epäillystä nuoresta jo ennen seuraamusselvitysvaihetta esitutkintaviranomaisen eli poliisin kautta. Seuraamusselvityksessä kartoitetaan nuoren sosiaalista tilannetta ja rikokseen syyllistymiseen vaikuttaneita syitä sekä arvioidaan rikokseen syyllistymisen riskiä ja edellytyksiä tukea nuorta elämään rikoksetonta elämää. Seuraamusselvityksen laatimisen yhteydessä toteutettavasta yhteistyöstä sosiaaliviranomaisten kanssa säädetään nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä annetussa laissa. Saatujen tietojen perusteella Rikosseuraamuslaitos tekee arvion, miten seuraamusvalinnalla ja seuraamuksen täytäntöönpanolla voidaan edistää nuoren rikoksesta epäillyn sosiaalista selviytymistä ja estää hänen syyllistymistään rikoksiin. 

Turussa ja Varsinais-Suomessa laajemminkin on käytössä hyväksi havaittu moniammatillinen Ankkuri-toimintamalli, jossa on tarkoitus puuttua varhaisessa vaiheessa lasten ja nuorten rikollisuuteen ja ehkäistä rikoskierteen syntyä. Ankkuri-toiminnan pääkohderyhmänä ovat ns. ensikertalaiset alle 18-vuotiaat rikoksesta epäillyt. Vakavampaan rikolliseen käyttäytymiseen erikoistunutta palvelua nuorille ei ROKKI-projektia edeltävässä tilanteessa kuntapuolella ole ollut. 

Nykytilanteessa sinällään yleisiä kunnan sekä kolmannen sektorin auttamispalveluja on tarjolla runsaasti, mutta usein puuttuu vakavasti oirehtivien palveluiden väliseen koordinointiin taho, jolla on riittävästi resursseja tiiviiseen yksilöllisistä palvelutarpeista lähtevään tukemiseen ja rinnalla kulkemiseen. Vakavasti rikoksilla oireilevilla nuorilla on pääsääntöisesti oma vastuusosiaalityöntekijä, mutta nykyisillä asiakasmäärillä (40-50 per sosiaalityöntekijä) työskentely voi jäädä liian ohueksi eikä kaikilla ole erityisosaamista rikoksiin liittyvän problematiikkaan. Yleisesti voidaan todeta, että rikosseuraamusasiakkaiden palvelutarpeissa on erityispiirteitä, jotka eivät ole yleensä ratkaistavissa yhden palvelun tai toimijan toteuttamilla palveluilla. Mielenterveyshäiriöt ja päihderiippuvuus ovat erittäin yleisiä. Esimerkiksi noin 7-9 % vangeista Suomessa ei ole peruskoulun päättötodistusta ja 60-70 % puuttuu toisen asteen koulutus.  Rikosseuraamusasiakkaiden kohdalla erityisen haasteellinen elämäntilanne vaikuttaa myös yksilötasolla kykyyn sitoutua ja kiinnittyä tarjottaviin palveluihin, jolloin perinteisillä toimintatavoilla ei saavuteta toivottuja vaikutuksia. 

Turussa erityiskoulu on myös tuonut esiin 13-17 vuotiaista koostuvan oppilasryhmän, jolla on voimakasta aggressiivista käyttäytymistä ja runsaasti koulupoissaoloja. Myös päihteet ja rikokset ovat mukana.

Lastensuojelun avohuollon tukitoimet eivät enää tuota tarpeeksi vaikuttavia tuloksia näille nuorille ja koulu kokee olevansa keinoton. Huostaanoton/sijoituksen jälkeen ajautuminen rikoksiin ja päihteisiin on todennäköistä. Asiakasryhmän tukeminen on kaivannut kohdennettuja ja räätälöityjä palveluja, sillä aiemmalla palvelurakenteella ja toimintatavoilla ei ole pystytty tekemään tarpeeksi laitoskierteen estämiseksi.

Rikosseuraamuslaitoksen valtakunnallisen asiakasvirtojen tarkastelun näkökulmasta Varsinais-Suomessa on Uudenmaan ja Pirkanmaan jälkeen eniten rikosseuraamusasiakkaita. Vuoden 2018 tilastotietojen mukaan 7,9 % kaikista Suomen rikosseuraamusasiakkaista on varsinaissuomalaisia. Valtakunnallisesti Varsinais-Suomessa on Uudenmaan ja Pirkanmaan jälkeen eniten rikosseuraamusasiakkaita (Uusimaa 30,8 %, Pirkanmaa 10,1 %).  Varsinais-Suomesta karkeasti arvioiden noin puolet yhdyskuntaseuraamusasiakkaista on turkulaisia. Turkulaisia on myös sijoitettuna runsaasti vankilayksiköihin ja vuositasolla turkulaisten osuus on ollut noin puolet ja jopa vähän yli kaikista Varsinais-Suomeen vapautuneista.