Sosiaalisen kuntoutuksen palvelu ja kehittämistyö - Espoon Kipinä
Espoon kaupungin aikuissosiaalityössä kehitetty sosiaalisen kuntoutuksen palvelu, jota toteutetaan yksilö- ja ryhmämuotoisena kuntoutuksena osallisuuden edistämiseksi ja sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi.
Toimintaympäristönä aikuissosiaalityö
Sosiaalinen kuntoutus on lakisääteinen sosiaalipalvelu, jota on kehitetty valtakunnallisesti viimeisten kymmenen vuoden ajan pitkälti aikuissosiaalityön toimintaympäristössä. Myös Espoon sosiaalista kuntoutusta kehitettiin lähes kymmenen vuoden ajan Espoon aikuissosiaalityössä.
Sosiaaliselle kuntoutukselle voidaan nähdä olevan kasvava tarve työikäisten parissa, jotka ovat olleet pitkään syrjässä opinnoista, työelämästä ja arkisista sosiaalisista yhteistöistä. Kasautuneet ja pitkittyneet haastavat elämäntilanteet alkavat usein vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn ja osallistumisen mahdollisuuksiin. Pääkaupunkiseudun sosiaalisen kuntoutuksen kartoituksessa tuotiin laajasti esiin se, että tarvitsijoita sosiaaliselle kuntoutukselle on enemmän kuin tarpeeseen pystytään vastaamaan (Tytti Hytti 2023). Koronapandemian seurauksena eristäytyminen ja sosiaaliset pelot vaikuttavat kasvaneen, joka näkyy asiakkaiden toimintakykyä yhä heikentävänä tekijänä.
Sosiaalisen kuntoutuksen palvelulla on mahdollisuus vahvistaa voimavaroja, sosiaalista toimintakykyä ja sosiaalista verkostoa. Sosiaalinen kuntoutus voi parhaimmillaan tukea asiakkaita jopa kohti työelämää, mutta sosiaalisen kuntoutuksen ensisijainen tavoite on vahvistaa osallisuutta. Kun ihminen on ollut pitkään syrjässä ja hänen elinpiirinsä on kaventunut, on tärkeää rakentaa perusta, jonka päälle voidaan suunnitella tulevaa.
Kun kyseessä on kasautuneita sosiaalisia haasteita, asiakkailla on usein tarve myös rinnakkaisille palveluille, kuten terveydenhuollon palveluille, työllisyyspalveluilla tai muille kuntouspalveluille. Sosiaalisen kuntoutuksen aikana olisi tärkeää huomioida asiakkaan verkosto ja työskennellä mahdollisuuksien mukaan monialaisesti.
Hyvinvointialue uutena toimintaympäristönä
Vuoden 2023 alusta Espoon sosiaalisen kuntoutuksen palvelu siirtyi sote-uudistuksen myötä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle uuteen Työllistymistä edistävien palvelujen yksikköön. Hyvinvointialueella sosiaalisen kuntoutuksen toimintaympäristönä on uusi, laajempi verkosto, jossa rakennetaan sosiaalisen kuntoutuksen yhteistä toimintamallia hyvinvointialueelle.
Lähtötilanne kehittämiselle Espoossa
Espoon sosiaalisen kuntoutuksen taustalla on ryhmämuotoisen sosiaalityön kehittäminen, joka aktivoitui Espoossa jo vuosien 2011–2013 aikana hankejatkumossa, johon kuuluivat Nimi Ovessa -hanke, Koppi kohti kuntouttavampia työelämäpalveluja -hanke sekä Ester-Nuoret pudokkaat -hanke. Toiminnan taustalla olivat Espoon strategiset linjaukset sekä palveluverkkouudistus, joissa painotettiin ennaltaehkäiseviä sosiaali- ja terveyspalveluja, kuntalaisten osallisuuden ja omatoimisuuden lisäämistä sekä osallisuutta edistäviä palveluja yhteistyössä kumppanien kanssa.
Satsaus ryhmämuotoisen sosiaalityön kehittämiseen
Hanketyön hyvien tulosten pohjalta Espoon aikuissosiaalityössä panostettiin ryhmämuotoisen sosiaalityön kehittämiseen, ja syksyllä 2012 aikuissosiaalityössä alkoi ryhmätoimintojen koordinointi, mikä mahdollisti ryhmätoiminnan systemaattisen kehittämisen.
Espoon Kipinän toimintamallin tukena taustalla oli kaupungin strategia, joka kannusti kumppanuuteen, yhteisöllisyyteen ja avoimeen verkostomaiseen työtapaan. Arvoina olivat asiakkaiden osallistuminen palvelujen suunnitteluun ja toteutukseen tasaveroisina osallistujina. (Espoo tarinat 2008 & 2017-2021.)
Ryhmämuotoisen sosiaalityön kehittämisestä sosiaaliseen kuntoutukseen
Sosiaalihuoltolain uudistuksen myötä sosiaalinen kuntoutus tuli lakisääteiseksi palveluksi vuodesta 2015 alkaen. Tällöin sosiaalisen kuntoutuksen kehittäminen vauhdittui ja Espoossa alkoi uudenlainen ryhmämuotoisen työn kehittämisvaihe. Monta vuotta kehitetyn Kipinätoiminnan eli ryhmämuotoisen, osallisuutta edistävän sosiaalityön pohjalle, oli hyvä alkaa rakentaa sosiaalisen kuntoutuksen palvelua.
Sosiaalisen kuntoutuksen palvelua kehitettiin kokeilemalla ja huomattiin, miten monta uutta muotoa sosiaalinen kuntoutus voi sisältää. Sosiaalisen kuntoutuksen kehittämisen alkuvuosina 2015-2016 ryhmämuotoisen työn rinnalle muodostunui kokonaan uusia tehtäväalueita, kuten yhteiskehittäminen ja jalkautuva neuvontatoiminta (palvelukahvila), kokemusasiantuntijatoiminta ja sen kehittäminen sekä yksilöllisen sosiaalisen kuntoutuksen malli, ryhmätoiminnan jatkuvaa kehittämistä unohtamatta.
Alkuvaiheen kehittäjäyhteisöstä tiiviimpään kehittämiseen
Yhteiskehittäminen kuvaa hyvin Kipinätoiminnan alkuvuosia, sillä ryhmämuotoisen sosiaalityön kehittämisessä oli mukana laaja joukko toimijoita, jotka kehittivät yhdessä ryhmämuotoista sosiaalityötä ja Kipinäryhmän toimintamallia.
Vuonna 2015 Espoossa perustettiin sosiaalisen kuntoutuksen tiimi. Seuraavien vuosien aikana Espoon Kipinän sosiaalisen kuntoutuksen kehittäminen alkoi hiljalleen siirtyä alkuvaiheen laajasta kehittämisyhteisöstä sosiaalisen kuntoutuksen tiimille aikuissosiaalityöhön. Kumppanien ja verkostojen merkitys oli silti tärkeä ja Kipinän ohjausryhmässä olivat vielä mukana keskeiset yhteistyökumppanit järjestöistä ja työllisyyspalveluista yms.
Sosiaalisen kuntoutuksen kehittämistyössä on hyödynnetty myös koulutettujen kokemusasiantuntijoiden osaamista.
Sosiaalisen kuntoutuksen tavoitteena on osallisuuden edistäminen ja syrjäytymisen ehkäisy. Kun asiakkaan voimavarat, sosiaalinen toimintakyky ja osallisuus vahvistuvat, vahvistuvat myös erilaiset osallisuuden mahdollisuudet. Kuntoutuksen jatkopolut muotoutuvat aina asiakkaan tavoitteen pohjalta ja niitä on monenlaisia, esimerkiksi kuntouttava työtoiminta, ammatillinen kuntoutus, kiinnittyminen järjestötoimintaan, vapaaehtoistyö, opintojen aloitus, työelämään siirtyminen tms.
Kehittämistyön tavoitteena on se, että palvelu tunnistettaisiin yhä paremmin ja että asiakkaat, jotka tarvitsevat sosiaalista kuntoutusta, ohjautuisivat palveluun oikea-aikaisesti.
Sosiaalisessa kuntouksessa keräämme asiakaspalautetta. Sosiaalisen kuntoutuksen arviointia kehitetään.
Sosiaalisen kuntoutuksen palvelu on suunnattu työikäisille henkilöille, joilla on tarve sosiaalisen toimintakyvyn, voimavarojen ja osallisuuden vahvistamiselle.
Sosiaaliseen kuntoutukseen ohjautuvien asiakkaiden elämäntilanteissa näkyvät usein kasautuneet elämänhallinnan haasteet, pidempään jatkunut syrjässä oleminen joko työelämästä tai opinnoista, voimavarojen väheneminen, yksinäisyys ja sosiaalisen verkoston puute. Osalla asiakkailla on monialaisen tuen tarve, jolloin verkostotyö on erittäin tärkeää.
Kohderyhmä sosiaalisessa kuntoutuksessa on laaja ja sisältää monia erityyppisiä asiakasprofiileja. Sosiaalisen kuntoutuksen asiakkaat ohjautuvat enimmäkseen aikuissosiaalityöstä, erikoissairaanhoidosta ja työllisyyspalveluista. Asiakkaat voivat myös hakeutua palvelun piiriin itse.
Sosiaalinen kuntoutus sopii monenlaisissa elämäntilanteissa oleville asiakkaille, jotka pystyvät osallistumaan suunnitelmalliseen työskentelyyn. Palvelu on aina vapaaehtoista, ja asiakkaan oma halu muutokseen on tärkeä.
Asiakasosallisuus
Asiakkaan osallisuuden vahvistaminen itsessään on sosiaalisen kuntoutuksen keskeinen tavoite.
Asiakkaiden osallisuus myös palvelun kehittämisessä on nähty tärkeänä Kipinän alkuvuosista lähtien. Esimerkiksi kokemusasiantuntijoiden osaamista on käytetty kehittämisessä vuosien ajan. Kipinäryhmäläisiltä ovat myös tulleet ideat esimerkiksi Kipinäpuutarhasta sekä Fattaluuta-vertaispalveluohjaajatoiminnasta. Espoon sosiaalinen kuntoutus on toiminut ns. alustana asiakasosallisuuden mallien kehittämisessä, josta seuraavaksi esimerkkejä.
Yhteiskehittäjäryhmät sosiaalisessa kuntoutuksessa
Ensimmäinen Yhteiskehittäjäryhmä perustettiin sosiaalisessa kuntoutuksessa keväällä 2015 ja sen tavoitteena oli pilotoida, mitä on sosiaalinen kuntoutus yhteiskehittämisen muodossa ja samalla kehittää sosiaalipalveluja. (ks. Heidi Muurinen 2019.) Ryhmä laajeni kokeilusta kolmivuotiseksi ryhmäksi, jonka aikana luotiin yhteiskehittäjäryhmän malli, jota sen jälkeen jatkettiin aikuissosiaalityön ja sosiaalisen kuntoutuksen yhteistyönä.
Yhteiskehittäjä-ryhmässä asiakkaat ja työntekijät kehittävät palveluja yhdessä. Ryhmissä on korostunut tasavertaisuuden kokemus, kun asiakkaiden ja työntekijöiden tieto ja kokemukset ovat yhtä arvokkaita. Yhteiskehittäjäryhmissä on luotu mm. uusia toimintamalleja ja työmenetelmiä palveluihin
- Elämän värit-peli https://www.socca.fi/kehittamishankkeet/pelillisyyden_ja_leikillisyyden_toimintatapoja/elaman_varit_-toimintamalli/elaman_varit_-peli)
- Yhteiskehittäjäryhmistä lähti liikkeelle polkuja vertais- ja kokemusasiantuntijatoimintaan, muun muassa Espoon Fattaluutatoiminta
Vertaispalveluohjaajatoiminta sosiaalisen kuntoutuksen muotona (Toiminta Espoossa päättynyt)
Espoon Fattaluuta-toiminnan idea nousi esiin ensimmäisessä Yhteiskehittäjä-ryhmässä ja pilottikoulutus järjestettiin keväällä 2017. Espoon Fattaluuta-toiminta ja koulutukset olivat osa sosiaalisen kuntoutuksen ryhmätoimintaa –ja palvelua. Fattaluuta on koulutettu vertaispalveluohjaaja, joka toimii asiakkaiden apuna aikuissosiaalityössä ja vahvistaa toiminnan kautta omia voimavarojaan muita auttamalla. Tukena vertaispalveluohjaajilla on sosiaalisen kuntoutuksen yksilötyö sosiaaliohjaajalta sekä vertaistuki Fattaluuta-ryhmästä.
Koulutettujen kokemusasiantuntijoiden osaaminen
Sosiaalisen kuntoutuksen tiimissä on ollut alusta alkaen mukana kokemusasiantuntijoita. Sosiaalinen kuntoutus on toiminut ns. kehittämisalustana kokemusasiantuntijuuden kehittämisessä, josta toiminta on laajentunut myös aikuissosiaalityöhön.