Toimintakykypoliklinikan pilotointi, Varsinais-Suomen hyvinvointialue

Toimintakykypoliklinikan tavoitteena on luoda Varhaan vaikuttava kuntoutusmalli keskivaikeaa – vaikeaa toiminnallista häiriötä ja väsymysoireita sairastaville potilaille sekä lisätä sote-toimijoiden osaamista näistä asioista. 

Toimintaympäristö

Toimintakykypoliklinikka pilotti sijoittuu Varhan Yliopistolliseen sotekeskukseen, joka toimii HVA:n perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdyspinnassa. 

Lähtötilanne ja strategiset liittymäkohdat

Keskivaikeista ja vaikeista toiminnallisista häiriöistä kärsivät potilaat ovat haavoittuva potilasryhmä, joka on toistaiseksi pääsääntöisesti jäänyt ilman riittävää hoitoa ja kuntoutusta. Toiminnalliseksi luokitellut häiriöt voivat olla hyvin vaikeita, jopa invalidisoivia, minkä vuoksi potilaat usein ajautuvat pitkittyneisiin tutkimuskierteisiin, joissa ei kuitenkaan löydy syytä oireille. Tästä on seurannut potilaille työ- ja toimintakyvyn laskua, elämänlaadun heikkenemistä, ajautumista taloudellisiin vaikeuksiin ja epätarkoituksenmukaista terveys- ja sosiaalipalveluiden suurkulutusta, joka kuormittaa palvelujärjestelmää. Kustannukset jakautuvat terveyspalveluiden käytön ja häiriöiden hoidon aiheuttamiin suoriin kustannuksiin sekä sairauspoissaolojen ja heikentynen työkyvyn aiheuttamiin epäsuoriin kustannuksiin. Kustannukset palvelujärjestelmälle ovat mittavat. Ongelmana perusterveydenhuollossa on potilaan kohtaamiseen tarvittavan ajan riittämättömyys ja erikoissairaanhoidossa useille erikoisaloille toistuvasti tutkimuksiin päätyminen ilman kokonaiskuvan hahmottamista.

Kohderyhmä ja asiakasymmärrys

Paljon terveydenhuollon palveluita käyttävät , keskivaikeista ja vaikeista toiminnallisista häiriöistä kärsivät, potilaat ovat haavoittuva potilasryhmä, joka on toistaiseksi pääsääntöisesti jäänyt ilman riittävää hoitoa ja kuntoutusta. Toiminnalliseksi luokitellut häiriöt voivat olla hyvin vaikeita, jopa invalidisoivia, minkä vuoksi potilaat usein ajautuvat pitkittyneisiin tutkimuskierteisiin, joissa ei kuitenkaan löydy syytä oireille. Tästä on seurannut potilaille työ- ja toimintakyvyn laskua, elämänlaadun heikkenemistä, ajautumista taloudellisiin vaikeuksiin ja epätarkoituksenmukaista terveys- ja sosiaalipalveluiden suurkulutusta, joka kuormittaa palvelujärjestelmää.