Traumainformoitu tuki- ja neuvontatyö palveluiden ulkopuolella oleville henkilöille

Traumainformoidun psykososiaalisen tuki- ja neuvontatyön avulla haastavissa elämäntilanteissa elävät ihmiset saavat tukea elämänhallintaansa. Tuen avulla he selviytyvät paremmin arjestaan sekä pääsevät paremmin tarvitsemiensa palveluiden piiriin.

Oivalla ja ymmärrä

Toimintaympäristö

Sote-uudistus sisältää paljon riskejä kaikista heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden näkökulmasta. Paljon eri tukea ja palveluita tarvitsevat henkilöt saattavat uudistuksessa joutua entistä vaikeampaan asemaan palvelurakenteen muutosten myötä, kun työnjako hakee muotoaan ja uudet käytännöt saattavat hämmentää niin palveluiden käyttäjiä kuin palveluntuottajia/työntekijöitä (uhkana mm. palveluiden pilkkoutuminen ja niiden heikko integraatio). Uudistuksessa on olennaista, että ihmiset saavat selkeää ja ymmärrettävää tietoa ja osaavat hakea tarvitsemaansa apua. Haastavissa elämäntilanteissa oleville ihmisille tämä ei kuitenkaan ole itsestään selvää, ja heille tuleekin taata yhtäläiset mahdollisuudet saada riittävästi tietoa sekä tarjota tukea valintojen tekemiseen.

Yleisesti on tiedossa, että asunto ja asumiseen saatava tuki sekä muiden tarvittavien palveluiden piiriin pääseminen säästää palveluiden kustannuksissa ja parantaa merkittävästi henkilön elämäntilannetta. Oman asunnon saaminen sekä tarvittavien palveluiden piiriin pääseminen on edellytys elämänhallinnan ja elämänlaadun paranemiselle. Oman asunnon saaminen ei elämänhallinnan ongelmien kanssa kamppailevalle henkilölle ole kuitenkaan helppoa, mutta tärkeää on myös muistaa, että pelkkä asunto ei useinkaan riitä.

Lähtötilanne ja strategiset liittymäkohdat

Sirkkulanpuiston toimintayhdistyksessä on havaittu, että Kuopiossa heikoimmassa asemassa olevat henkilöt jäävät helposti ilman tukea asunnottomuusaikana eikä palveluihin pääseminen ole itsestään selvää asunnottomuuden päätyttyäkään. Kelan normien mukaisten asuntojen suhteen asuntotilanne Kuopiossa on haastava. Vallitsevien asuntomarkkinoiden vuoksi Niiralan Kulmalla (kaupungin vuokrataloyhtiö) on tällä hetkellä jonossa yli 1500 asunnon hakijaa. Henkilön, jolla on vuokravelkaa ARA-yhtiöihin, ei yleensä ole edes mahdollista saada asuntoa Niiralan Kulmalta tai muista ARA-rahoitteisista yhtiöistä. Yksityiset vuokranantajat eivät puolestaan pääsääntöisesti ole valmiita vuokraamaan asuntoaan maksuhäiriömerkinnän saaneille henkilöille. Asunnon saaminen on siis erityisen vaikeaa, jos hakijana on ns. vaikeasti asutettava henkilö. Ns. Vaikeasti asutettava henkilö saa asunnon tällä hetkellä vain hyvällä onnella tai erittäin sinnikkäällä työllä, johon vain harvalla on täysin itsenäisesti voimavaroja.

Aran viimeisimmän tilaston mukaan asunnottomien määrä on Kuopiossa lisääntynyt, siitä huolimatta asunnottomille ja asunnottomuusuhan alla eläville henkilöille suunnatut palvelut ovat niukat. Kuopiossa ei ole päiväkeskusta, jonka suojassa asunnottomat henkilöt voisivat hoitaa asioitaan. Asumispäivystykseen mahtuu yöpymään alle 10 henkilöä ja se on avoinna klo 21.30-7.30. Sosiaalityöllä ei ole mahdollisuutta olla asunnottomien henkilöiden tukena varsinaisessa asunnonhakuprosessissa (hakemusten tekeminen ja uusiminen, asuntonäyttöihin saattaminen, asunnon vastaanottamiseen liittyvä byrokratia jne.). Mikään taho Kuopiossa ei toteuta asumisneuvontaa asunnottomille tai yksityisessä asuntokannassa asuville yli 30-vuotiaille kuopiolaisille. Laajemman asumissosiaalisen työn tarvetta on yksityisessä asuntokannassa asuvien henkilöiden lisäksi myös joillakin ARA-rahoitteisissa asunnoissa asuvilla henkilöillä, sillä vuokrataloyhtiöiden asumisneuvojat toteuttavat pääsääntöisesti vuokravalvontaa, ehkäisten vuokravelkoja ja häätöjä, mikä ei asumistilanteiden eskaloiduttua useinkaan ole riittävää.

Hallituksen tavoitteena on puolittaa asunnottomuus vuoteen 2023 mennessä. Ympäristöministeriö on käynnistänyt kolmivuotisen asunnottomuusohjelman suurimpien kaupunkiseutujen, palvelutuottajien ja järjestöjen kanssa. Ohjelmaan osallistuville kunnille tarjottava avustus oli haettavana keväällä 2020. Avustus on tarkoitettu asunnottomuutta vähentävien sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseen. Tuki suunnataan asiakastyötä tekevien henkilöiden palkkaamiseen ja tarvittaviin työvälineisiin. Kuopio ei valitettavasti hakenut avustusta asunnottomuutta vähentävien sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen ja toteuttamiseen vaan päätyi siihen, että jatketaan entisillä resursseilla.

Hanke, jossa toimintamallia on kehitetty kuuluu Arvokas-ohjelmaan. Arvokas-ohjelman tavoitteena on ehkäistä eriarvoistumista ja lisätä mahdollisuuksia osallisuuteen löytämällä uusia järjestölähtöisiä toimintatapoja haasteellisissa elämäntilanteissa olevien tueksi vahvistamalla heidän osallisuutta. Ohjelmassa eriarvoisuutta on jaoteltu kolmeen osa-alueeseen, jotka ovat köyhyys, ulossulkeminen ja yksinäisyys. Hankkeessa kehitetty työmuoto voi liittyä niistä jokaiseen, mutta kaikista eniten se liittyy ulossulkemiseen, sillä traumainformoitu työote on ulossulkemisen vastakohta. Siinä ihminen tulee kuulluksi ja nähdyksi juuri sellaisena kuin on.

Arvokas ohjelman nettisivut

https://www.sinaoletarvokas.fi

Kehitystyön lähtökohtana olevat tarpeet

Useat (pitkäaikais)asunnottomat henkilöt kärsivät päihde- ja/tai mielenterveysongelmista, ja usealla heistä on hyvin rankka elämänhistoria, johon on sisältynyt paljon traumaattisia kokemuksia. Nämä erittäin haavoittuvassa elämäntilanteessa olevat henkilöt kokevat usein voimattomuutta, kyvyttömyyttä ja jopa haluttomuutta hoitaa asioitaan. Pitkän odotusajan seurauksena koetaan epätoivon valtaan joutumista ja käsien pystyyn nostamista, mikä puolestaan pitkittää ja monimutkaistaa asunnon saamista ja elämän haltuunottoa. Nämä erittäin haastavassa elämäntilanteensa olevat henkilöt tarvitsevat tukea selviytymisstrategioiden löytämisessä, akuuttien kriisien hoitamisessa sekä elämänhallinnan ja arjen taitojen parantamisessa, jotta asumispolku löytyisi ja sitä kautta elämänlaadun olisi mahdollista parantua.

Työmuotoa tarvitaan kohderyhmään kuuluvien elämänhallinnan ja -laadun lisääntymiseksi. Kuopiossa yli 30-vuotiaille asunnottomille ja asunnottomuusuhan alla eläville suunnatut palvelut ovat lähes olemattomia siitäkin huolimatta, että asunnottomien määrä on viime vuosina Aran tilastojen mukaan jatkanut kasvuaan. Lisäksi tämän kohderyhmän on vaikea löytää olemassa olevienkin palveluiden piiriin muun muassa siksi, että heillä on usein vakavia haasteita elämänhallinnassaan. Nämä henkilöt ovat usein kuitenkin monien eri palveluiden tarpeessa ja toisaalta myös palveluiden väliinputoajia, ja tarvitsevat sen vuoksi konkreettista rinnalla kulkemista ja yksilöllistä tuki- ja neuvontatyötä useilla elämänalueilla. Hankkeen toiminnalla voidaan säästää resursseja niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin ajateltuna.

Työmuotoa tarvitaan myös edunvalvonta- ja vaikuttamistyössä. Muun muassa sote-uudistuksen toimeenpanossa tämä kohderyhmä jää helposti sivuun, sillä harvalla kohderyhmän edustajalla on resursseja tuoda omaa ääntä kuuluville. Keskeistä onkin aktiivinen osallistuminen verkostoihin ja työryhmiin, jotta kohderyhmän näkökulmaa saataisiin tuotua keskusteluun ja päätöksen tekoon.

Tavoiteltu muutos

Toiminnan päätavoitteena on, että toimintaan osallistuneiden henkilöiden elämänhallinta ja -laatu on lisääntynyt.

Alatavoite 1:

Luottamuksellisen yhteistyösuhteen rakentuminen kohderyhmään kuuluvien henkilöiden kanssa heidän elämänhallintansa ja elämänlaatunsa parantamiseksi

Alatavoite 2:

Hankkeen kohderyhmään kuuluvien henkilöiden arkeen on syntynyt toimivia rakenteita ja puutteellisia taitoja on kyetty parantamaan.

Alatavoite 3:

Hankkeen kohderyhmään kuuluvat henkilöt kykenevät tekemään kuntoutumista edistäviä elämänvalintoja saamansa tuen avulla, eivätkä heidän ongelmansa ole ennestään syventyneet.

Alatavoite 4:

Hankkeen kohderyhmään kuuluvat henkilöt kokevat fyysisen ja psyykkisen terveytensä parantuneen. Henkilöt ovat päässeet tarvitsemiensa terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palveluiden piiriin.

Alatavoite 5:

Hankkeen kohderyhmään kuuluva henkilö on kyennyt osallistumaan mielekkääseen ja elämänhallintaa tukevaan tekemiseen asunnottomuusaikana/asunnottomuuden uhatessa, ja sitä kautta saanut voimavaroja asunnon odottamiseen/arkeen.

Alatavoite 6:

Väkivallan uhriksi joutumista on kyetty ehkäisemään toimintaan osallistuneiden keskuudessa.

Muutoksen mittaaminen

Tietoa on kerätty asiakkailta (anonyymi palautelomake sekä Euro-HIS ja Arvokas-lomakkeisto), työntekijöiltä (KYMPPI-arviointityökalu) ja yhteistyökumppaneilta (sähköinen kysely) arviointisuunnitelman aikataulun mukaisesti.

Mittarit:

1. 80% hankkeen toimintaan osallistuneista kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi (luottamuksen rakentuminen).

2. 75% hankkeen toimintaan osallistuneista kokee kykynsä selviytyä päivittäisistä toiminnoistaan parantuneen.

3. 80%:lla  elämänlaatu  ei ole toimintaan  osallistumisen  aikana  merkittävästi  heikentynyt  eikä tyytyväisyys  itseensä  vähentynyt.

4. Tyytyväisyys omaan terveyteen on lisääntynyt 50% hankkeen toimintaan osallistuneista.

5. 75% hankkeen toimintaan osallistuneista kokee, että tarmo arkipäivän elämää varten on lisääntynyt.

6. 50% niistä, jotka ovat asiakkuuden alussa kertoneet joutuneensa väkivallan uhriksi, eivät ole enää ohjauksen aikana kokeneet samaa.

Erityisenä haasteena tiedonkeruussa on olut saada kohderyhmän vastauksia lomakkeisiin, spontaania suullista palautetta annetaan paljon paremmin. Arvokas- ja Euro-HIS lomakkeita on tarjottu täytettäväksi intensiivistä/pitkäaikaista tukea tarvitseville asiakkaille. Lomakkeiden täyttämishalukkuus on vaihdellut suuresti. Työntekijöiden näkemyksen mukaan arviointilomakkeisiin ei vastata “lomakekammon” vuoksi tai sitten syynä voi olla asiakkaan vahva päihtymystila, jolloin lomakkeita ei edes eettisesti ole oikein täytättää. Kohderyhmään kuuluvien vastaajien määrä on toistaiseksi ollut melko vähäinen, tämän vuoksi tässä vaiheessa tulokset ovat suuntaa antavia. Arvokas-lomakkeiden yhteenvedon tekee Arvokas- koordinaatiohankkeen arviointivastaava, lomakkeita kerätään vielä vuoden 2020 ajan.

Kohderyhmä ja asiakasymmärrys

Toiminnan kohderyhmänä ovat asunnottomat ja yksityisessä asuntokannassa asuvat asunnottomuusuhan alaiset yli 30-vuotiaat kuopiolaiset henkilöt, jotka kaipaavat tukea ja neuvontaa haasteelliseen elämäntilanteeseensa. Kohderyhmään kuuluvilla henkilöillä on vaikeuksia säilyttää olemassa oleva yksityinen vuokra-asunto tai heidän on vaikea saada vuokra-asuntoa esimerkiksi luottohäiriöiden, vuokravelan tai aikaisempien asumisen ongelmien vuoksi.

On tärkeää muistaa, että Aran tilastot ovat varsin suuntaa antavia, ja todennäköistä onkin, että asunnottomuutta kokeneiden henkilöiden lukumäärä on tilastonäkymää suurempi. Valtaosa tilastoissa näkyvistä henkilöistä on miehiä. THL:n mukaan asunnottomilla miehillä on yli viisinkertainen kuolemanriski muuhun väestöön vertailtaessa, ja heistä varsinkin alle 50-vuotiaiden ylikuolleisuus on suurta. Lisäksi asunnottomien riski kuolla tauteihin on yli kolminkertainen ja muihin syihin, kuten myrkytyksiin, tapaturmiin, itsemurhiin ja väkivaltaan yli kymmenkertainen verrokkeihin nähden. Alle 50-vuotiailla asunnottomilla riski kuolla muihin syihin kuin tauteihin nousi lähes 20-kertaiseksi. Naisten asunnottomuudesta tiedetään, että se on suurelta osin piiloasunnottomuutta ja luku on todellisuudessa tilastoitua paljon suurempi. Yksityisessä asuntokannassa asuvien asunnottomuusuhan alaisten henkilöiden määrää on hyvin vaikea arvioida. Nämä henkilöt eivät välttämättä ole minkään palvelun piirissä, eivätkä siksi näy myöskään tilastoissa.

Asunnottomuuden pitkittyessä elämänlaatu ehtii laskea pahimmillaan hyvinkin alhaiseksi. Lisäksi hankkeen kohderyhmä ja palvelujärjestelmä ei useinkaan kohtaa toisiaan, koska elämänhallinnan ongelmien kanssa kamppailevat ihmiset eivät aina pysty sitoutumaan järjestelmän sanelemiin ehtoihin. Esimerkiksi tiettyyn kellonaikaan sovittuihin tapaamisiin ei välttämättä pystytytä tulemaan ja jo aikojen varaaminen koetaan haastavana. Lisäksi henkilöillä on usein ennakkoluuloja viranomaistahoja kohtaan ja he kokevat saaneensa huonoa kohtelua, mikä vaikeuttaa yhteistyötä entisestään. Yhteistyö viranomaistahojen ulkopuolisen työntekijän kanssa on usein helpompaa, koska joustavampi aikataulu ja tapaamisen viraston ulkopuolella on mahdollisia, aikaa on usein myös enemmän käytettävissä. Yhteistyön alettua ja luottamuksen alettua rakentua, mahdollistuu henkilöiden saattaminen julkisen sektorin tarjoaman tuen ja palveluiden piiriin. Työntekijä voi toimia tulkkina henkilön ja virkailijan välissä, mikä usein helpottaa kumpaakin osa puolta (mm. virkailija saa kattavamman kuvan asiakkaan tilanteesta, henkilö puolestaan saa tukea asiointitilanteessa, pystyy muistamaan paremmin työntekijän tukemana sekä virastokieli ja byrokratia saattaa työntekijän tuella avautua paremmin).

Toiminnan sisältöä ja toteutusta suunniteltaessa haastateltiin kolmea lähiaikoina asunnottomuutta kokenutta ihmistä (1 nainen, 2 miestä). Heiltä kysyttiin mm. millaista apua he olisivat kaivanneet asunnottomuus aikana. Kaikki kolme toivat esille, että olisivat tarvinneet jonkun henkilön, joka olisi voinut olla apuna ja tukena asunnon etsinnässä. Yksi haastatelluista koki, että häntä ei otettu Niiralan Kulmalla ja Lumolla tosissaan ja että valtaosa yksityisistä vuokranantajista ei halunnut vuokrata asuntoa luottotiedottomalle henkilölle. Haastatteluissa tuotiin esille, että asunnottomuusaikana päivät käyvät pitkiksi ja päiviin tarvittaisiin jotain sisältöä. Yksi haastatelluista kertoi, että kun on yksin ja törmää koko ajan seinään, turhautuu, sitten ei enää asunnon etsiminen jaksa kiinnostaa. Haastatellut toivat esille, että jaksamisen kannalta on tärkeää kokea, että ei ole yksin asian kanssa.

Kuvittele ja kokeile

Kuvaa ja jaa

Ratkaisun perusidea

TuNe - Elämä vireeseen -hankkeessa kehitetty toimintamalli on kehitetty asunnottomien ja asunnottomuusuhan alla elävien henkilöiden keskuudessa, mutta se on laajasti sovellettavissa haastavissa elämäntilanteissa olevien henkilöiden parissa työskenneltäessä.

Toimintamallin avulla voidaan auttaa niitä henkilöitä, jotka helposti tippuvat tai jopa tiputetaan palveluiden ulkopuolelle mm. siksi, että ajatellaan että he ”eivät sitoudu” vaikka oikeasti kysymys on siitä, että että he eivät pysty ottamaan järjestelmälähtöisiä palveluita sellaisinaan vastaan.

Olennaista työmuodossa on luottamuksen rakentuminen. Työotteessa kiinnitetään erityistä huomiota työntekijöiden traumatietoisuuteen, mikä käytännössä tarkoittaa mm. asiakkaan ehdoilla etenemistä, aktiivista empatiaa ja ymmärryksen välittämistä. Yhteistyön käynnistymisen jälkeen pyritään elämänhallinnan ja sosiaalisten taitojen vahvistumiseen psykososiaalisen tuen, ohjauksen ja neuvonnan sekä valmennuksen keinoin. Sekä toiminnalliset että keskustelupainotteiset tapaamiset työntekijöiden kanssa usein auttaa asiakkaita selkiyttämään omaa tilannettaan ja madaltaa myös palveluihin hakeutumisen kynnystä.
Työskentely on kokonaisvaltaista rinnalla kulkemista. Työntekijät tarjoavat kohderyhmään kuuluville henkilöille tarvittavaa tukea toimivan arjen rakentamiseksi sekä puutteellisten arjen taitojen harjaannuttamiseksi sekä sosiaalisten taitojen vahvistamiseksi elämän eri osa-alueilla (mm. tukeminen asunnonhakuprosessissa hakemisesta asunnon vastaanottamiseen ,asiointitilanteet, virastoasioinnit, talous- ja velka-asioiden selvittely, lomakkeidentäyttäminen, sähköisten palveluiden käyttäminen, ajanvarausten tekeminen, henkilökohtaisesta siisteydestä huolehtiminen, kodista huolehtiminen, sosiaalisten suhteiden uudelleen solmimisessa tukeminen jne.).
Työntekijät tukevat kuntoutumista edistävien elämänvalintojen (mm. päihteisiin ja rikoksiin liittyen) tekemisessä valmennuksellisin keinoin (esim. psykoedukaatio) sekä auttavat löytämään mielekkäitä ja elämänhallintaa tukevia ajankäyttötapoja (mm. vapaa-ajan toimintaan osallistuminen, harrastuksiin kannustaminen, olemassa olevien matalan kynnyksen toimintojen hyödyntäminen ja niihin saattaminen) sekä motivoivat ja saattavat henkilöitä tarvittavien palveluiden piiriin. Keskeistä on pyrkimys vakauttaa asiakkaan tilaa ja tilannetta.
Toiminnassa hyödynnetään elämyksellisyyttä/kokemuksellisuutta (esim. luontoon ja eläimiin liittyvät menetelmät, seikkailutoiminta, taidelähtöisten menetelmien hyödyntäminen, kehollisuus). Yhteisen tekemisen ajatellaan synnyttävän luottamusta asiakkaan ja työntekijän välille, mutta kokemuksellisuus ja kehollisuus lisää jo itsessään henkilön hyvinvointia (onnistumisen ja mielihyvän kokemukset, omassa sietoikkunassa pysyminen ja sietoikkunan laajentaminen).
Yksilötyön rinnalla hyödynnetään vertaisuutta ja pienryhmätoimintaa mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan. Myös työparityöskentelyä oman kokemuksen omaavan henkilön kanssa pilotoidaan. Työntekijät hyötyvät kokemuksellisen tiedon saamisessa ja pystyvät ymmärtämään sitä kautta asiakkaiden tilanteita paremmin.
Henkilöt voivat ohjautua toimintaan etsivän työn (jalkautuminen mm. kaduille, asumispäivystykseen, asukastuville, ruokajonoon) tai verkostoyhteistyön (mm. sosiaalityö, terveydenhuoltojärjestötoimijat, diakoniatyö) kautta. Asiakkaat tulevat mukaan toimintaan myös oman yhteydenoton kautta sekä kavereiden saattamana.

Traumainformoidun tuki- ja neuvontatyön avulla oman elämäntilanteensa vuoksi haastavasti käyttäytyvien (tai näin koettujen) asiakkaiden kanssa työskennellessä päästään parempiin lopputuloksiin.

Traumatietoisuuden lisääntymisen myötä työntekijät ymmärtävät paremmin syitä asiakkaiden käytöksen takana ja osaavat myös omalla toiminnallaan tehdä tilanteesta asiakkaalle helpomman. Työntekijöiden ymmärryksen lisääntyessä palveluita on mahdollista kehittää traumataakkaa kantavien asiakkaiden tarpeet huomioiviksi, jolloin palveluiden vastaanottaminen helpottuu. Ymmärryksen lisääntymisen myötä myös työntekijöiden työssäjaksaminen parantuu.
Psykoedukaation avulla asiakkaiden traumatietoisuus lisääntyy ja se auttaa heitä ymmärtämään omia reaktioitaan ja myös sitä kautta löytämään keinoja oman toiminnan säätelyyn. Ihminen, joka kykenee säätelemään toimintaansa ja pysyttelemään omassa sietoikkunassaan, kykenee paremmin yhteistyöhön ja palveluiden vastaan ottaminen tulee helpommaksi.

Hankkeen aikana koottu tietämys sekä hyväksi havaitut käytännöt tullaan kokoamaan oppaan muotoon viimeisen hankevuoden aikana.

TuNe - Elämä vireeseen!

TuNe posteri_1.png (485.54 KB)

Arvioinnin tulokset tiivistettynä

Arviointia on toteutettu hankkeelle laaditun arviointisuunnitelma mukaisesti. STEAlle toiminnasta raportoidaan ensimmäisen kerran keväällä 2021.

Hankkeen oman arvioinnin lisäksi Arvokas-koordinaatio kerää vaikuttavuustietoa ja toteuttaa ohjelmatason arviointia.

Tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että hankkeen toiminta on ollut vaikuttavaa ja valitut menetelmät on osoittautuneet toimiviksi. Toiminnalla on kyetty lisäämään kohderyhmän elämänhallintaa ja -laatua.

Liki 80% palautekyselyyn vastanneista on sitä mieltä, että on saanut TuNe-hankkeen toiminnasta tukea elämänhallintaansa.
Palautekyselyyn vastanneista hieman alle 80% asiakkaista kertoo tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi ja yli 90% vastanneista kokee voivansa luottaa hankeen työntekijöihin.
Hieman yli 70% Euro-HIS lomakkeeseen vastanneista arvioi elämänlaatunsa parantuneen toimintaan osallistumisen aikana ja vajaa 30% arvioi, että muutosta ei ole tapahtunut. Yhdenkään vastanneen henkilön elämänlaatu ei ole heikentynyt.
Vajaa 60% Euro-HIS kyselyyn vastanneista kokee kykynsä selviytyä päivittäisistä toiminnoista pysyneen ennallaan, hieman alle 30% kokee sen parantuneen ja 15% kokee sen huonontuneen.
Liki 65% palautelomakkeeseen vastanneista arvioi arjen taitojensa parantuneen.
100% Euro-HIS lomakkeeseen vastanneista arvioi elämänlaatunsa parantuneen (70%) tai säilyneen ennallaan (30%) toimintaan osallistumisen aikana. Kukaan vastanneista ei kokenut elämänlaatunsa heikentyneen.
Hieman yli 70% palautekyselyyn vastanneista kokee saaneensa tukea kuntoutumista edistävien elämänvalintojen tekemiseen.
Hieman yli 40%:lla Euro-HIS lomakkeeseen vastanneista tyytyväisyys omaan terveyteen on lisääntynyt, kun taas vajaa 60% vastanneista on sitä mieltä, että muutosta ei ole tapahtunut.
Vajaa 60% palautekyselyyn vastanneista kokee saaneensa TuNe- hankkeen toiminnassa mukana ollessaan tukea omasta terveydestä huolehtimiseen ja yli 40% vastanneista kokee saaneensa toimintaan osallistuessaan apua tarvitsemiinsa terveydenhuollon palveluihin pääsemisessä.
Vajaa 60% Euro-HIS lomakkeeseen vastanneista kokee, että tarmo arkipäivän elämää varten on pysynyt samana.
Palautekyselyyn vastanneista liki 65% kokee saaneensa TuNe-hankkeen toimintaan osallistumisen myötä mielekästä tekemistä.
Palautekyselyyn vastanneista hieman yli 35% kertoo joutuneensa väkivallan uhriksi. 60% näistä vastanneista kertoo joutuneensa uhriksi ennen TuNe-hankkeen toimintaan osallistumista, mutta ei enää TuNe-hankkeen asiakkaana aloitettuaan.