Vammaisasioiden osaamiskeskus
Vammaisasioiden osaamiskeskus keskittää hyvinvointialueiden tasolla vammaisten henkilöiden palveluihin liittyvän erityisosaamisen, vahvistaa palveluiden integraatiota ja eri ammattilaisten välistä yhteistyötä. Malli on sovitettavissa alue- ja asiakasrakenteen mukaiseksi.
Palveluiden toimeenpanoa ohjaavat merkittävät tulkintanormit, kuten perustuslaki ja syrjinnän kielto, YK:n vammaissopimus, yhdenvertaisuuslaki sekä asiakaslaki ja hallintolaki, jotka on otettava huomioon palveluja järjestettäessä. Näiden ohella erityislait eli vammaispalvelulaki ja nykyisellään vielä kehitysvammalaki ohjaavat palveluiden järjestämistä. Edellä mainitut yhdistyvät pian uudeksi vammaispalvelulaiksi. Näiden lainsäädännön toimeenpanoon liittyvien reunaehtojen on tultava esille hallintorakenteen säännöksissä. Lainsäädäntökehikko on vaativa ja asettaa myös rakenteille vaatimuksia. Näissä rakenteissa on varmistettava myös palveluiden esteettömyys ja saavutettavuus.
Vammaiset henkilöt ovat usein pitkäaikaisesti ja elämänmittaisesti riippuvaisia palvelujärjestelmästä ja viranomaispäätöksistä ja tästä johtuen myös keskimääräistä kansalaista riippuvaisempia palvelujärjestelmän toimivuudesta. Erityisesti vammaisten henkilöiden kohdalla palveluintegraatio tukisi toimivaa arkea ja yhdenvertaista elämää.
Vammaisten henkilöiden palveluita koskien osaamispohjassa on hyvin suuria eroja. Kuitenkin vammaisten henkilöiden tarpeet ovat lähtökohtaisesti samat kaikilla alueilla. Tieto ja yhteistyö vammaisten henkilöiden asioiden hoitamisessa on pirstaleista sosiaali- ja terveyspalveluiden välillä. Vammaisten henkilöiden palveluihin liittyy paljon haasteita, joita voitaisiin ratkaista tulevilla sote-rakenteilla. Tulevan uuden vammaispalvelulain myötä myös monet kehitysvammalain mukaiset vaativat erityispalvelut jäävät ilman organisaatiota.
Vammaisten henkilöiden tarvitsemat palvelut on kokonaisuus, joka on tällä hetkellä hajallaan. Ammattilaiset ja vammaisten henkilöiden tarvitsemat palvelut ovat eri organisaatioissa ja palveluiden yhteensovittaminen on vaikeaa, kun kokonaiskuva puuttuu. Tämä johtaa usein toimimattomiin palveluketjuihin ja siihen, etteivät palvelut vastaa tarvetta.
Oikeilla ja oikea-aikaisilla erityispalveluilla on myös ennaltaehkäisevä vaikutus: esim. toimintakykyä tukevalla kuntoutuksella ja henkilökohtaisella avulla ja liikkumisen tuen palveluilla ehkäistään lisääntyviä ja raskaampia palveluja, kuten palveluasumista. Näiden arviointiin tarvitaan usein erityisosaamista. Resursseja kohdentamalla voitaisiin myös purkaa kertynyttä palveluvajetta, joka ilmenee siten, että esimerkiksi liian moni lapsi joutuu viimesijaisten palvelujen piiriin ennaltaehkäisevien toimenpiteiden sijaan.
Usein vammainen asiakas joutuu koordinoimaan omaa palveluprosessiaan. Tilanne on kohtuuton. Sosiaalityöntekijöillä olisi oltava vahvempi koordinointivastuu sosiaalihuollon prosesseissa ja sote-prosesseissa. Erittäin tärkeää olisi, että eri asioihin saisi tukea saman organisaation kautta eikä henkilön asioita hoitaisi moni instanssi. Nyt asiakas sukkuloi eri toimijoiden välillä (esim. vammaispalvelut, kuntoutus, apuvälineet, poliklinikat) yrittäen yhdistää palaset ja koota palettia siitä, mitä palveluita ja tukea hän voi saada.
Nykytilanne on myös sosiaalityöntekijöille haastava, sillä heiltä vaaditaan nykyään hyvin laajaa vammaisspesifiä ja lääketieteellistä osaamista eri vammoista ja sairauksista. Terveydenhuollon, kuten erikoissairaanhoidon, osaaminen tulisi nykyistä paremmin tarvittaessa olla vammaispalveluiden suunnittelun ja päätöksenteon tukena. Yhteistyö tehostaisi erikoissairaanhoidon resurssien kohdentamista.
Asiakasprosessit vievät monimutkaisina paljon aikaa ja resursseja, vaikka järjestelyt olisivat hoidettavissa helpostikin. Vammaisten henkilöiden erityistarpeisiin liittyvän osaamisen keskittäminen vammaisasioiden osaamiskeskuksiin olisi ratkaisu nykyongelmiin. Malli on myös hyvin varioitavissa sote-rakenteisiin ja osaamiskeskukset voisivat olla osa hyvinvointialueiden sote-organisaatiota. On korostettava, että osaamiskeskus ei ole sidottu tiettyihin seiniin, vaan on muokattavissa väestörakenteen mukaisesti ja hyödyntäen jalkautuvia palveluita sekä digitalisaatiota esimerkiksi etätapaamisten muodossa. Osaamiskeskus tukisi myös sote-keskusten tehtäviä. Vammaisasioiden osaamiskeskukset voisivat tarvittaessa konsultoida erikoissairaanhoidon asiantuntijoita esimerkiksi osana moniammatillista suunnitteluprosessia. Tämä edellyttää sujuvaa konsultaatiota.
On olennaisen tärkeää, että suunnittelu ja koordinointi tapahtuisivat tasolla, josta löytyy riittävästi asiantuntemusta erityispalveluista ja erityistilanteiden yhteensovittamisesta, vaikka varsinainen palveluiden toteutus voitaisiinkin hoitaa perustasolla.
Mikäli viranomaispäätökset ja palvelusuunnitelmat tehdään vammaisasioiden osaamiskeskuksessa, vähentäisi tämä työtä perustasolla ja mahdollistaisi resurssien kohdentamisen esimerkiksi muuhun sosiaalityöhön. Todennäköisesti asiantuntemuksen kasvaessa myös päätöksenteko nopeutuu ja oikaisuvaatimusten määrä vähenee. Nykyisellään muutoksenhaku- ja oikeusprosessit kuormittavat merkittävästi julkista sektoria, tuomioistuimia ja eduskunnan oikeusasiamiestä.
Vammaisasioiden osaamiskeskus yhdistäisi hyvin sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut toisiinsa. Keskittämällä byrokratia helpottuisi merkittävästi ja turhat käynnit vähenisivät. Vammaisasioiden keskittäminen osaamiskeskuksiin muodostaisi koordinoivan tahon vammaisten henkilöiden asioissa niin sote-keskuksiin kuin erikoissairaanhoitoon nähden ja helpottaisi kaikkien osapuolten yhteistyötä.
Kuva
