Puimala

Mistä työkalussa on kyse?

Puimala-menetelmällä pyritään vahvistamaan vertaisoppimista ja levittämään kehittämistyön tuloksia moninäkökulmaisesti.

Mihin työkalua käytetään?

Nopasti muuttuvissa ja monimutkaisissa tilanteissa tarvitaan tehokasta hyvien ja lupaavien käytäntöjen levittämistä. Se edellyttää puolestaan nopeaa ja tehokasta toisten kuuntelua, yhteen kytkeytymistä ja yhdessä tekemistä. Juuri tällaisiin tilanteisiin sellaiset monitoimijaiset ja moninäkökulmaiset työpajat, kuten puimalat, ovat omiaan, sillä ne toimivat tehokkaina vertaisoppimisen paikkoina.

Miten työkalua käytetään?

Puimalaan valmistautuminen

Hyvän puimalan toteutuminen edellyttää, että sitä on suunniteltu kokonaisena prosessina alkaen huolellisesta etukäteisvalmisteluvaiheesta, mikä tarkoittaa puimalan toteuttamisen käsikirjoituksen tekemistä. Siinä kerrotaan, mitä ajatellaan tapahtuvan ennen puimalaa. Puimalaa organisoiva taho ryhtyy neuvottelemaan puimalaan osallistuvien tahojen ja äänien tai heidän edustajiensa kanssa siitä, miten puimala tullaan toteuttamaan. Kun puimalaan kytketään verkossa tapahtuvaa valmistelua, verkkotoiminnan valmistelu ja vastuut täytyy sisällyttää käsikirjoitukseen.

1. Kokoonpanon valinta
Asioita eteenpäin vievien, mielenkiintoisten ja vaikuttavien puimaloiden toteutumisen ehtoja ovat puimalan riittävän kattava kokoonpano sekä vertikaalisessa että horisontaalisessa suunnassa. Maisemaa, jossa asioiden vertikaaliset ja horisontaaliset ulottuvuudet tulevat esille, kutsutaan 360 asteen ajatteluksi. Puitavaa asiaa on siis lähestyttävä kokonaisvaltaisesti ja useasta eri suunnasta yhtä aikaa. Puimalaan tulisi osallistua kunkin puimalan sisällön mukaan riittävästi johtoa ja kuntalaisia, mikä muodostaa vertikaalisen ulottuvuuden. Lisäksi puimalaan tulisi kutsua mukaan osallistujia horisontaalista kumppaneista eli muista toimijoista, kuten muista kunnista tai kolmannen sektorin edustajista.

2. Yksilöllinen suunnittelu
Jokaisen työpajan rakenne ja aikataulu suunnitellaan erikseen. Puimaloita on toteutettu useimmiten yhden päivän pituisina työpajoina, mutta varsin usein myös puolen päivän mittaisina. Alle kolme tuntia on yleensä puimalatyyppiselle työskentelylle liian lyhyt aika. Usein puimaloissa aamupäivisin pohjustetaan vuorovaikutteisella tavalla käsiteltävää dialogia. Puitavan teemaan näkökulmasta kiinnostavia tahoja kutsutaan kertomaan omista kokemuksistaan ja kehittämistään hyvistä käytännöistä. Tilattuja alustajia pyydetään toimittamaan esitysaineistonsa etukäteen, jolloin itse työpajan aika vapautuu aitoon dialogiin. Kun aamupäivä kattaa pöydän, niin iltapäivällä puitavaa teemaa syvennetään valitsemalla aamupäivän dialogista teema, jota halutaan käsitellä perusteellisemmin. Syventävä teema voidaan valita myös jo puimalaa suunniteltaessa.

3. Dialogi
Tarkastelun keskiössä on puitavan teeman näkökulmasta sen ”pääomistaja”, eli siitä keskeisesti vastuussa oleva taho. Se voi olla esimerkiksi toiminnasta vastaava palvelukeskus, toimiala, näiden jokin yksikkö, kehittämisprojekti tai joku toimiva käytäntö. Eri tahojen eli äänien kuulluksi tulemisen järjestystä on hyvä pohtia jo puimaloita suunniteltaessa. Yleensä dialogissa aloittaja ja lopettaja ovat suhteellisen voimakkaissa asemissa. Aloittaja voi puheenvuorollaan säädellä sitä, mistä dialogissa puhutaan. Lopettaja voi taasen yhteenvetomaisesti määrittää sen, mikä käydyssä dialogissa oli tärkeää ja merkityksellistä.

4. Toteuttamistila
Puimalan toteuttamistila tulisi fyysisesti toteuttaa siten, että se helpottaa osallistujien keskinäistä vuorovaikutusta. Fyysisesti osallistujien tulisi olla mahdollista istua niin, että he näkevät toisensa kasvokkain. Tarkoitus on suunnitella tila fyysisesti kunkin puimalan mukaisesti niin, että se tukee keskinäisen dialogin syntymistä. Hyvän dialogin syntymistä auttaa, jos puimalan suunnittelussa otetaan myös esteettiset tekijät. Mikäli tila ja osallistujamäärä edellyttävät äänentoiston käyttöä, on syytä varmistaa vähintään kaksi kertaa, että se toimii.

5. Dialogia esitävät menetelmät
Hyvään ennakkovalmisteluun kuuluu myös puimalassa käytettävien dialogia edistävien menetelmien ja pohtiminen ja valmistelu. Useimmiten ja eniten käytetty menetelmä on puhuminen, jossa puhujan kuulluksi tuleminen on varmistettu erottamalla puhuminen ja kuunteleminen toisistaan. Puhumisen lisäksi on tarjolla monia muitakin vaihtoehtoja aidon dialogin ja yhdessä tekemisen edistämiseksi. Erilaiset toiminnalliset menetelmät, joissa osallistujat esimerkiksi piirtävät taululle, liikkuvat tilassa paikasta toiseen tai tuottavat muodossa tai toisessa itse tekemällä dialogin sisältöä, tuovat vaihtelua pelkkään puhumiseen. Kaikkiaan puimaloissa käytettävät menetelmät voivat olla moninaisia, eikä niille voida etukäteen asettaa muita rajoja, kuin että niiden tulee olla tarkoituksenmukaisia suhteessa puimaloiden tavoitteisiin. Niiden tulee samalla virittää ja rohkaista osallistujia oman henkilökohtaisen tulkintansa luomiseen ja esille tuomiseen.

Puimalan aikana

Puimalan kulun kannalta keskeisessä roolissa on puimalassa käytävän dialogin vetäjä eli jututtaja. Jututtaja toimii keskustelun fasilitaattorina, joka keskusteluttamalla eri ääniä virittää kunkin osallistujan henkilökohtaisen näkökulman puitavaan asiaan. Jututtaja huolehtii puhumisen ja kuuntelemisen erottamisesta keskustelun aikana. Riippuen etukäteen sovitusta roolista, jututtaja voi tehdä omia tulkintoja ja johtopäätöksiä käydystä vuoropuhelusta jatkokeskusteluiden pohjaksi. Voidaan myös sopia, että jututtajan tehtävä on vain jututtaa eli huolehtia dialogin etenemisestä, mutta jättää johtopäätösten ja yhteenvetojen tekeminen muille dialogin osallistujille. Jututtajan rooli on puimalan dialogien etenemiselle joka tapauksessa ratkaisevan tärkeä.

1. Jututtaminen ja kuuntelu
Onnistunut jututtaminen edellyttää kykyä kuulla herkästi dialogissa esille nousevia ääniä, rytmittää dialogin etenemistä ja huolehtia eri äänien ja puimalan osallistujien esille pääsemisestä. Jututtaja huolehtii, ettei keskustelusta tule päällekkäin puhumista. Tilaisuuteen voidaan esimerkiksi kutsua kaksi tiimiä, joilla on käytössään sama malli. Tilaisuus alkaa usein lyhyellä käsittelyssä olevan mallin/-ien esittelyllä. Sen jälkeen jututtaja kutsuu toisen tiimin jututettavaksi kuulijoiden eteen. Joku tiimin jäsen kertoo lyhyesti, mitä kyseisessä tapauksessa oli tehty. Sen jälkeen jututtaja jututtaa muuta tiimiä kysellen erityisesti kokemuksista ja näkemyksistä yleisön kuunnellessa vieressä.

2. Yleisön osallistaminen
Tämän keskustelun jälkeen yleisö saa mahdollisuuden kysyä ja kommentoida. Jututtaja voi sijoitella kuuntelemisen ja puhumisen väliin sulattelevia rupattelutuokioita pareittain tai pienryhmissä, mikä tarjoaa tilaa ja aikaa jokaiselle osallistujalle suhteutua dialogin aiheisiin. Jututtaja voikin ensin pyytää yleisöä kääntymään vierustoverin viereen ja porista hetken kuullusta keskustelusta, ja tämän jälkeen poimia yleisön joukosta muutamia kysymyksiä ja kommentteja. Seuraavaksi toisen tiimin edustaja kommentoi ensimmäisen tiimin toteutusta omien kokemuksiensa valossa. Sitten jututtaja jututtaa hetken kommentoijaa ja tiimiä ja kysyy sitten yleisön ajatuksia kuullusta. Tämän jälkeen voidaan jututtaa asiantuntijoita, joilta pyydetään kommentteja tähän asti kuulemastaan. Lopuksi ensimmäinen tiimi pyydetään vielä eteen kertomaan, millaisia ajatuksia tilaisuus heissä on herättänyt.

3. Muistiinpanot ja keskustelun muu tallentaminen
Puimalan aikana syntyneet muistiinpanot voidaan tulostaa puimalan päätyttyä osallistujille tai joka tapauksessa toimittaa jälkikäteen kaikille puimalan osallistujille jatkotyöstämisen ja -työstämisen pohjaksi. Muistion liitteeksi voidaan liittää myös muuta aineistoa, kuten valokuvia tuotetuista fläpeistä tai linkkejä virtuaaliaineistoihin. Usein ihmisille syntyy mietteitä ja kysymyksiä varsinaisen tilaisuuden jälkeen, joten osallistujilta voidaan pyytää jälkikommentteja. Keskustelumuistiinpanot voidaan myös julkaista jossain puimalan verkkopaikassa, jossa osallistujat voivat halutessaan jatkaa puimala-aiheen pohdiskelua.

Puimalan jälkeen

Puimalan aikana syntyneet muistiinpanot voidaan tulostaa puimalan päätyttyä osallistujille tai joka tapauksessa toimittaa jälkikäteen kaikille puimalan osallistujille jatkotyöstämisen ja -työstämisen pohjaksi. Muistion liitteeksi voidaan liittää myös muuta aineistoa, kuten valokuvia tuotetuista fläpeistä tai linkkejä virtuaaliaineistoihin. Usein ihmisille syntyy mietteitä ja kysymyksiä varsinaisen tilaisuuden jälkeen, joten osallistujilta voidaan pyytää jälkikommentteja. Keskustelumuistiinpanot voidaan myös julkaista jossain puimalan verkkopaikassa, jossa osallistujat voivat halutessaan jatkaa puimala-aiheen pohdiskelua.

Vinkkejä

Menetelmän on kehittänyt työryhmä, jossa mukana Robert Arnkil, Pekka Ihananinen, Esa Jokinen, Tiina Rinne ja Timo Spangar. Lisätietoja Kuntaliiton julkaisemasta Matkaopas uudistumisen tielle -oppasta.