Lapsilähtöinen ennakointidialogi katsoi vuoteen 2040
Innovaatio-ja strategiaverkoston tapaamisessa 9.4.2025 tähyttiin vuoteen 2040. Kumppaniksi Innokylä oli saanut ennakoinnin asiantuntijoita SITRAsta sekä THL:n SOILA - Sosiaaliset innovaatiot lastensuojelussa koordinaatiosta. Suunnittelussa ja toteutuksessa oli mukana myös verkoston laajennetun ryhmän jäseniä hyvinvointialueilta ja ammattikorkeakoulusta.
Ennakointidialogin inspiraationa ja pohjamateriaalina toimi SITRAn (Suomen itsenäisyyden juhlarahasto) ja ITLAn (Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö) marraskuussa 2024 Lasten oikeuksien päivänä julkaisema Millaiseen tulevaisuuteen lapsilla on oikeus- artikkeli. Myös kansainvälisesti ennakointi on ollut esillä: Syyskuussa 2024 YK:n yleiskokouksessa hyväksyttin Pact for the Future ja sen liitteenä Declaration on Future Generations julkilausuma, jossa määritellään toimenpiteitä tulevien sukupolvien huomioimiseksi päätöksenteossa.
Tulevaisuus ei vain tapahdu, me voimme rakentaa sitä yhdessä
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen SOILA -koordinaatiohankkeen tavoitteena oli hakea ennakoinnilla uusia näkökulmia tulevaisuuden lapsilähtöiseen palvelujen uudistamiseen yhdessä eri sidosryhmien kanssa. EU komission mukaan ennakoinnilla tarkoitetaan tulevaisuuden tutkimisen lisäksi siihen valmistautumista ja sen muovaamista. Ennakointi hyödyntää kollektiivista älykkyyttä jäsennellyllä ja järjestelmällisellä tavalla uusien ja erilaisten kehityskulkujen ennakoimiseksi.
Strategisen ennakoinnin avulla voidaan parantaa myös politiikan suunnittelua, kehittää tulevaisuuden huomioon ottavia strategioita ja varmistaa, että lyhyen aikavälin toimet ovat sopusoinnussa pitkän aikavälin tavoitteiden kanssa. Se auttaa meitä ja päättäjiä huomaamaan nykyhetkessä lisää mahdollisuuksia ja muovaamaan tulevaisuutta haluttuun suuntaan.
Mistä ajatus lähti ja mitä tavoittelimme?
Tarkoituksena oli testata mahdollisuutta käydä virtuaalisesti keskustelua tulevaisuudesta ja madaltaa kynnystä ennakointityöskentelylle ja tulevaisuussuuntautuneen dialogin käymiselle. Tavoitteena oli saada uusia tulevaisuuskuvia lapsilähtöiseen ennakointiin ja luoda yhteinen tila, jossa ihmetellä ja ajatella yhdessä tulevaisuutta. Tutkimuksen, päätöksenteon ja käytännön kehittämistoiminnan yhteensovittaminen on joskus hankalaa. Käytössämme oli strategisesti hieno materiaali, jonka pohjalta verkoston kehittämis- ja innovaatiotoimijat saattoivat hakea tarttumapintaa tutkimukseen ja päätöksenteon prosesseihin.
Tunnistimme haasteet, jotka liittyvät luottamuksellisen ja avoimen dialogin käynnistämiseen ja aikaansaamiseen. Verkoston virtuaalisessa tapaamisessa dialogille oli aikaa 40 minuuttia ja suunnitellessamme aikataulutusta, täytyi vain luottaa siihen, että rento ja kokeileva ilmapiiri kannattelee ryhmäkeskusteluja ja synnyttää ryhmissä keskustelua, jossa ei erillisiä fasilitoijia tarvita. Lisäksi tehtäväksianto pyrittiin muotoilemaan yksinkertaiseksi, jolloin se ei vie aikaa keskustelulta ja yhteisen tilan luomiselta.
Yhdessä rohkeasti kokeilemaan
Dialogin pohjaksi nostettiin suoraan SITRAn ja ITLAn artikkelista poimittuja megatrendejä ja "Mitä jos…?" -kysymyksiä. Ennakoinnin asiantuntija Otto Tähkäpää SITRAsta avasi artikkelin näkökulmat ennen ryhmätyöskentelyä. Viiden hengen ryhmät saivat sattumanvaraisesti valittuja kysymyksiä, joista valitsivat keskusteltavakseen kiinnostavimman. Lopuksi ryhmät kuvasivat tulevaisuuden tilanteen, johon keskustelu johti, ja pohtivat, mistä asioista tarvittaisiin lisää tietoa.
Miten lapsille käy ikääntyvässä yhteiskunnassa?
Mitä jos lasten hankinta politisoituu?
Mitä jos yhteisöllisyyden uudet muodot muuttaisivat yhteiskuntaa lapsimyönteisemmäksi?
Mitä jos lasten äänet kuuluisivat tulevaisuudesta käytävässä keskustelussa?
Miten turvaamme kasvurauhan digitalisoituneessa maailmassa?
Mitä jos lapsilla olisi digitaalinen kasvurauha?
Mitä jos lapsetkin voisivat vaikuttaa tekoälyn kehittämiseen?
Mitä jos digilaitteet tukisivat oppimista?
Miten turvataan lapsen turvallinen tulevaisuus ekologisen kestävyyskriisin ajassa?
Mitä jos koulut olisivat kanava lasten ja nuorten ilmastovaikuttamiselle?
Mitä jos vanhemmat ja isovanhemmat olisivat aktiivia ilmastotoimijoita?
Mitä jos tunteet tunnistettaisiin paremmin voimavarana kestävyysmurroksessa?
Mistä löytyvät lasten ja nuorten hyvinvoinnin edellytykset tulevaisuudessa?
Mitä jos hyödyntäisimme paremmin luontoympäristöjen terveysvaikutuksia?
Mitä jos lapset saisivat määritellä hyvän lapsuuden?
Mitä jos kaikkialla – myös kriisien keskellä – olisi lapsiystävällisiä tiloja?
Miten turvataan sukupolvien välinen taloudellinen oikeudenmukaisuus
Mitä jos työelämä ei tulevaisuudessa enää houkuttele nuoria ja näyttäytyy liian vaativana?
Mitä jos nuorten usko sivistykseen ja koulutukseen väylänä parempaan elintasoon ja hyvinvointiin murentuu?
Mitä jos sekä julkisen että yksityisen talouden investointeja arvioitaisiin aina suhteessa lasten hyvinvointiin?
Ennakointidialogin satoa
Ryhmissä oli 4-6 henkilöä. Ryhmiä oli seitsemän eli dialogia käytiin noin 40 henkilön voimin. Ryhmiin jakautuminen tapahtui TEAMS-sovelluksessa sattumanvaraisesti. Eniten materiaalia tuottivat kysymykset “Mitä jos työelämä ei tulevaisuudessa enää houkuttele nuoria ja näyttäytyy liian vaativana?” ja “Mitä jos nuorten usko sivistykseen ja koulutukseen väylänä parempaan elintasoon ja hyvinvointiin murentuu?”
Tilannetta työelämän houkuttelevuuden katoamisesta tulevaisuudessa kuvailtiin esimerkiksi näin: 15–18-vuotiaiden näkökulmasta kehityskulku voisi olla jopa positiivinen. He eivät halua toistaa aiempien sukupolvien työhyvinvointikriisiä. Nuoret voisivat järjestää elämänsä omavaraisemmin, hyväksyä matalamman tulotason ja tehdä vähemmän töitä. Samalla kulutus vähenisi. Kääntöpuolena voi kuitenkin olla eriarvoistuminen ja riippuvuus vanhempien varallisuudesta. Työnantajat saattaisivat joutua kilpailemaan työntekijöistä. Mikä on työn merkitys vuonna 2040?
Myös luontoympäristöjen hyödyntäminen nousi tulevaisuuskeskustelussa esiin: Tulevaisuudessa koulupäivät sijoittuvat valoisiin aikoihin, opetusta annetaan ulkona ja harrastukset mukailevat vuodenaikoja. Luonto toimii oppimis- ja hyvinvointiympäristönä, ja matalan kynnyksen harrastustoimintaa on tarjolla ympäri vuoden.
Kasvurauha digitalisoituneessa maailmassa kirvoitti ryhmässä seuraavan tulevaisuudenkuvan: Kuvitellaan AI-avatar, joka toimii lapsille ja nuorille arjen apurina ja kaverina: se auttaa tilanteiden sanoittamisessa, luo skenaarioita ja avaa syy-seuraussuhteita. Lapset ja nuoret voisivat itse määrittää, missä kohdin arkea tekoäly on mukana, esimerkiksi kestävyyskasvatuksessa tai tunne-elämän tukena. AI voisi tukea vanhemmuutta toimimalla digitaalisena "super-nannyna", joka mallintaa tunnetaitoja, keskeyttää tilanteet tarvittaessa ja säätelee ruutuaikaa – vaikka katkaisemalla WiFin. Taustalla toimiva tekoäly loisi turvaa ja kasvurauhaa, ja sen käyttö perustuisi lakiin sekä huoltajien määrittämiin rajoihin. Se tarjoaisi ikä- ja kehitystasoon sopivia sisältöjä kulttuurisidonnaisuus huomioiden ja tukisi toiminnanohjausta sekä tunneälyä arjessa.
Lisäksi keskusteluissa nousi esiin, kuinka tärkeää olisi kuulla suoraan nuorten näkemyksiä. Nyt dialogi nojasi aikuisten tulkintoihin. Tarvitaan esimerkkejä työelämämuodoista, jotka jo nyt vastaavat nuorten toiveisiin joustavuudesta ja merkityksellisyydestä. Miten esimerkiksi alustatalous tai vaikuttajatyö voisi tukea kestävää ja oikeudenmukaista tulevaisuutta?
Palaute menetelmästä ja työskentelytavasta
Osallistujat kuvasivat dialogia innostavaksi, monipuoliseksi ja ajattelua rikastuttavaksi. Yksi toive oli, että yhteiskeskustelulle olisi varattu aikaa ennen ryhmätöiden purkua – tämä olisi vaatinut pidemmän aikataulun. Myös MIRO-työkalun käyttö herätti keskustelua; osa koki, että yksinkertaisempi muistiinpanotapa olisi mahdollistanut paremman vuorovaikutuksen ja keskittymisen yhteiseen ajatteluun.
Mitä tämän jälkeen?
Innokylä suunnittelee ennakointidialogin materiaalin pohjalta innovaatiohaastetta Metropolia ammattikorkeakoulun MINNO- innovaatio-opintoihin syksylle 2025. Opiskelijat – tulevaisuuden hyvinvoinnin ja terveyden tekijät – pääsevät tarttumaan haasteeseen ja laajentamaan ennakointitiedon hyödyntämistä. Tulossa on myös artikkeli yhteistyössä Metropolian AMK:n kanssa.
Tapahtuman teemat jatkuvat myös SOILA-koordinaation piirissä. Huhtikuussa pohditaan yhdessä THL:n Lastensuojelun kehittäjäverkoston kanssa ennakoinnin avulla millaisessa maailmassa lastensuojelun laatua ja vaikuttavuutta rakennetaan ja toukokuussa yhdessä Itlan ja Turvaverkkoja nuorten tulevaisuuteen - hankkeiden kanssa mitä on lapsinäkökulmainen ennakointi ja tulevaisuusajattelu lasten ja nuorten hyvinvoinnin palveluksessa.
Vinkki! Oletko jo huomannut SITRAn avoimen rahoitushaun?
👉 Rahoitushaku: Tulevaisuusvalta ja ennakointi päätöksenteossa on avoinna 9.6.2025 saakka. Haussa painotetaan muun muassa lasten ja nuorten osallisuutta, ylisukupolvisuutta sekä vähemmistöjen ääntä tulevaisuuskeskustelussa.
Kiitokset
Järjestäjän näkökulmasta tapahtuma tuntui virkistävältä hengähdyshetkeltä kiireisen työn keskellä. Yhteinen tulevaisuusajattelu loi uusia näkökulmia ja kehittämismahdollisuuksia. Nyt on aika jatkaa sinnikkäästi pohdintaa siitä, kuinka ennakointi- ja tulevaisuustietoa hyödynnetään entistä systemaattisemmin kehittämisessä.
Kiitos kaikki dialogiin osallistuneet! Erityiskiitokset suunnitteluun ja toteutukseen osallistuneet Otto Tähkäpää, Sanna Rekola ja Lilli Poussa Sitrasta sekä ryhmien keskustelujen yhteenvetoihin paneutuneet Anna Nurmela (HyväEP), Sari Ojamo (VAKE), Elina Borchers (Helsinki), Raisa Saraniemi (Helsinki), Meri-Tuuli Lehmuskallio (HUS), Siiri Jalo (Laurea AMK). Eihän tästä olisi mitään tullut ilman teitä! Yhteinen työskentely rakensi luottamusta ja avarsi ymmärrystä toistemme rooleista ja näkökulmista.
Koosteen laativat sosiaalisten innovaatioiden asiantuntija Tuula Jäppinen THL /SOILA-koordinaatio ja erikoissuunnittelija Merja Ikäheimo THL/ Innokylä
Valmiiksi kalenteriin: Verkoston seuraava tapaaminen on 17.9. klo 9-11 Alustava teema: "Innovaatiotoiminnan iso kuva ja verkoston rooli siinä"