Miten tutkimustieto kytketään osaksi sosiaalityön arkea?

Tutkimustiedon hyödyntäminen on juuri nyt ajankohtaista, sillä sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatio edellyttää vahvaa ammatillista tietoperustaa. Tarve teorian ja käytännön yhdistämiselle on tunnistettu erityisesti sosiaalityössä.

Sosiaalityön ammattilaiset kokevat tutkimustiedon käytännön työstään irralliseksi ja sen soveltamisen vaikeaksi. Osittain tämä johtuu yhteiskuntatieteellisen tutkimustiedon luonteesta. Tieteelliset julkaisut keskittyvät usein jonkin ilmiön tai kokemusten käsitteellistämiseen sen sijaan, että osoittaisivat suoraan, kuinka ilmiön parissa työskentelevät voisivat soveltaa tietoa käytännössä. 

Merkittävänä tutkimustiedon hyödyntämisen esteenä on myös se, että kiireisessä asiakastyössä ei yksinkertaisesti ole aikaa paneutua tutkimustietoon eikä ammattilaisilla ole pääsyä tuoreisiin tietokantoihin. Lisäksi sosiaalialan työyhteisöt eivät välttämättä kannusta tutkimustiedon hyödyntämiseen tai tue siinä. Vaikka tutkimuskeskustelujen seuraaminen kiinnostaisi, kynnys tarttua tutkimusjulkaisuun tai pohtia sen soveltamista voi tuntua korkealta, etenkin ilman muiden tukea. Sosiaalityön ammattilaiset voivat myös olla vieraantuneita akateemisesta keskustelusta, jos opinnoista on jo kulunut aikaa. 

Kuilun yli yhdessä

Aloimme pohtia, miten tutkimustieto voisi tukea sosiaalityöntekijöitä työssään ja toimia käytännöllisenä työkaluna. Pragmatistifilosofi John Dewey on kuvannut teorioiden ja tutkimusten olevan välineitä tai työkaluja, joiden tehtävänä on auttaa meitä ratkomaan käytännön ongelmia.

Deweyn innoittamana lähdimme hahmottelemaan toimintamallia, joka auttaisi kytkemään tutkimustietoa osaksi asiakastyötä siten, ettei tieto jäisi käytännöstä irralliseksi kuten joskus erillisten koulutusten kohdalla saattaa käydä. Lisäksi tutkimustiedon hyödyntäminen ei saisi tuntua lisätyöltä, vaan sen pitäisi olla sovitettavissa osaksi sosiaalityöntekijän kiireistä työviikkoa. Ajattelimme myös, että ryhmämuotoinen toimintamalli ja dialoginen lähestymistapa innostaisivat erilaisten näkökulmien pohtimiseen ja vastavuoroiseen oppimiseen.

Kehittelyn tuloksena syntyi Käytäntö ja teoria -ryhmä (KäyTe), jossa osallistujat valitsevat kerrallaan yhden tutkimustiivistelmän, jonka pohjalta he havainnoivat työtään tai kokeilevat toimia kahden viikon ajan. Seuraavassa ryhmätapaamisessa osallistujat keskustelevat havainnoistaan ja kokeiluistaan ja valitsevat uuden tutkimustiivistelmän. Toimintamallista voit lukea tarkemmin lisää Innokylästä.

Kokemuksia toimintamallista

KäyTe-ryhmään osallistuneet sosiaalityöntekijät pitivät toimintamallin vahvuutena sitä, että toiminta oli mahdollista sovittaa osaksi kiireistä asiakastyötä. Ryhmän avulla osallistujat ymmärsivät tutkimustiedon yhteyden käytäntöön, oivalsivat uusia asioita ja rohkaistuivat kokeilemaan uusia toimintatapoja. Ryhmän toiminta vahvisti osallistujien yksilöllistä tiedollista toimijuutta, lisäsi ammattiin kytkeytyvää tiedonvaihtoa ja tuki yhteistä tiedonmuodostusta.

Osallistujat myös huomasivat ryhmän auttavan heitä sanoittamaan ja perustelemaan tulkintojaan ja sosiaalityön näkökulmaa, mikä koettiin erityisen tärkeäksi monialaisen yhteistyön kannalta. Lisäksi ryhmään osallistuminen auttoi osallistujia tunnistamaan omaa osaamistaan, mikä oli ammatillisen itsetunnon kannalta merkityksellistä.

Toimi kuin tutkija

Laadukkaiden ja vaikuttavien sosiaalipalveluiden toteuttamisessa ja kehittämisessä tutkimustieto voi opastaa toimintaa. Olennaista on kuitenkin myös kyky toimia tutkijan lailla. Tiedon soveltaminen edellyttää ongelman täsmentämistä, hypoteesien asettamista ja kokeilemista sekä sen tarkastelemista, miten tieto auttaa ratkomaan käsillä olevaa tilannetta. Kun tutkimustieto ymmärretään ajattelun apuvälineeksi tilanteen jäsentämisessä ja arjen toiminnan tutkiskelussa, laaja joukko teoreettista, käsitteellistä ja empiiristä tutkimusta voi tulla eläväksi ja osoittautua hyödylliseksi omassa työssä.