Aikuisten keskittymisvaikeuksien hoitopolun implementointi, Pirkanmaan hyvinvointialue (RRP, P4, I1)

Otetaan käyttöön ja jalkautetaan yhtenäinen ammattilaisille suunnattu aikuisten keskittymisvaikeuksien tutkimus- ja hoitopolku Pirkanmaan hyvinvointialueella.

Toimintaympäristö

ADHD-tutkimuksiin odottavien määrä on kasvanut ja jonot pidentyneet. Hoitamaton ADHD voi aiheuttaa vakavia haittoja, jonka vuoksi tutkimusten kohdentaminen niitä tarvitseville on erityisen hyödyllistä. Hoito- ja tutkimuspolku kehitettiin yhdenvertaistamaan ja sujuvoittamaan tutkimuksia. Oleellista hoitopolun käyttöönotossa on ammattilaisten osaamisen vahvistaminen.

Aikuisten ADHD-hoitopolku Pirkanmaalla

Liitteet
Lähtötilanne ja strategiset liittymäkohdat

Haastavaksi kohdaksi hoitopolussa on noussut alkuvaiheen arviointi. Kaikille tutkimuksiin haluaville ei ole tarkoituksenmukaista tehdä laajoja tutkimuksia, jolloin korostuu laadukas hoidon tarpeen arviointi, ensijäsennys ja mahdollinen mielenterveys- ja päihdetiimin alkuhaastattelu. ADHD:n diagnosointiin tarvitaan tietoa oireiden esiintymisestä ja toimintakyvystä eri tilanteissa, henkilön psyykkisestä ja fyysisestä terveydentilasta, kehityshistoriasta, elämäntilanteesta sekä muista oireisiin vaikuttavista tekijöistä. Näitä on syytä arvioida jo alkuvaiheessa, sillä diagnoosia ei voida asettaa elleivät diagnoosikriteerit täyty. Arvioita täytyy tehdä tutkimuspolun joka vaiheessa, jotta vältytään ylimääräiseltä työltä sekä potilaan että ammattilaisen näkökulmasta.

Haasteisiin ja muutostarpeisiin pyritään vastaamaan käynnistämällä keskittymisvaikeuksien hoitopolku työryhmä, jossa voidaan yhteiskehittämisen keinoin ratkoa arjen ongelmia.

Kohderyhmä ja asiakasymmärrys

Tutkimus- ja hoitopolkumalli on tarkoitettu ammattilaisten käyttöön ja kohderyhmänä on täysi-ikäiset pirkanmaalaiset, joilla on keskittymisen, tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen haasteita.

Ratkaisun perusidea

Tavoitteena on saattaa valmiiksi sekä ottaa koko hyvinvointialueella käyttöön PirSOTE -hankkeen aikana aloitettu keskittymisvaikeuksien hoitopolku (tunnettiin aiemmin nimellä 'Aikuisten ADHD -hoitopolku'). Koska muutos aiempaan on huomattava, uuden toimintamallin käyttöönotto vaatii laaja-alaista yhteistyötä, koordinointia ja jalkauttamista. Yhtenä jalkauttamisen keinona järjestetään koulutusta ja infoja tutkimuspolkuun linkittyville tahoille. Koulutusta kaivataan erityisesti mielenterveys- ja päihdetiimeissä työskenteleville ammattilaisille hoitopolun vaiheista, ADHD:sta yleisesti sekä diagnostiikasta ja hoidosta. Tietoa ja koulutusta viedään myös vastaanottopalveluiden lääkäreille ja hoitajille. Lisäksi erikoissairaanhoidossa tarvitaan tiedottamista uudesta toimintamallista.

Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot

Juurruttaminen aloitettiin suunnittelemalla käytännön toimenpiteitä ja aikataulua yhdessä mielenterveys- ja päihdepalveluiden (miepä) johtotiimin kanssa. Koska suurin muutos koski perustason miepä-tiimejä, tiedottaminen ja koulutukset aloitettiin sieltä. Myös vastaanottotoimintaan järjestettiin infotilaisuus. Alkuvaiheessa hoitopolulle perustettiin oma Teams-kanava, josta löytyi kaikki materiaalit ja oli mahdollisuus myös kysyä epäselviä asioita. Kun hoitopolku kaikkine materiaaleineen saatiin vietyä hyvinvointialueen sisäiseen intranettiin, Teams-kanava poistui käytöstä. Erikoissairaanhoito on vastannut oman henkilöstönsä tiedottamisesta. Asiasta on viestitty myös laajalla sähköpostijakelulla. Miepään on järjestetty useampia koulutuksia sekä kertaamismielessä että uusien työntekijöiden perehdyttämisen näkökulmasta. Hoitopolku on ollut esillä myös miepän yhteisissä kuukausi-infotilaisuuksissa.

Tutkimusten tekemiseen ja kokonaisarviointiin tarvitaan osaamista ja ymmärrystä neuropsykiatrisesta oirekuvasta. Ammattilaisten osaamista on vahvistettu koulutuksilla. Uuden toimintamallin omaksuminen ja käyttöönotto vie aikaa ja vaatii opettelua, joka vaatii henkilöstöltä voimavaroja. Suurin haaste on ajankäyttö, sillä tutkimukset vievät paljon aikaa. Tästä syystä tutkimusten kohdentaminen vaikeammin oireileville onkin tärkeää.

Johdon sitoutuminen ja tuki ovat olleet tärkeitä sekä juurruttamisessa että toimintamallin jatkuvuuden turvaamisessa.

Vinkit toimintamallin soveltajille

Resurssit ja osaaminen

  • Ammattilaisten koulutus on keskeistä, erityisesti mielenterveys- ja päihdetyössä sekä vastaanottopalveluissa. Koulutuksen tulee lisätä ymmärrystä neuropsykiatrisesta oirekuvasta ja diagnostiikasta sekä hoitopolun vaiheista.
  • Ajankäyttö on suuri haaste, joten resurssien kohdentaminen oikein on tärkeää.
  • Koordinointi ja viestintä vaativat panostusta. Esimerkiksi Teams-kanava ja intranet-materiaalit tukevat tiedon jakamista.

Sovellettavuus

  • Malli on suunniteltu aikuisille, mutta perusperiaatteet on sovellettavissa myös muihin kohderyhmiin, kuten nuoriin tai eri alueille. Soveltaminen edellyttää kuitenkin paikallisten rakenteiden ja resurssien huomioimista.

Sudenkuoppien välttäminen

  • Ohjeiden noudattamisessa tarvitaan jatkuvaa muistuttamista ja seurantaa.
  • Ylikuormitus alkuvaiheessa: mallin omaksuminen vie voimavaroja. Lisäksi alussa voi tulla vääriä ohjauksia, kun mallia ei vielä tunneta. Tiedottaminen ja koulutus auttavat tasaamaan kuormaa.
  • Jokaisen vaiheen pitäisi toimia sujuvasti, jotta kokonaisuus toimii. Ilman yhtenäisiä kriteerejä ja arviointikäytäntöjä syntyy epätasaisuutta ja ruuhkia. Yhtenäinen hoitopolku auttaa tässä, mutta sen juurruttaminen vie aikaa.

Lisätietoja: katja.laaksonen (ät) pirha.fi

Arvioinnin tulokset tiivistettynä

Erikoissairaanhoito oli ruuhkautunut ja tutkimuksiin saatettiin jonottaa jopa 2 vuotta. Lähetteet ja kriteerit vaihtelivat. Erikoissairaanhoidon nepsytiimiin tulevat lähetteet ovat vähentyneet huomattavasti, ja nyt sinne ohjautuu vain kaikkein haastavimmat tapaukset.

Mielenterveys- ja päihdetiimeille toteutetun henkilöstökyselyn vastausprosentti oli alhainen, joten tuloksia ei voida yleistää koko henkilöstön näkemykseksi. Siitä huolimatta kyselyn tulokset tarjoavat arvokasta laadullista ja suuntaa-antavaa tietoa hoitopolun nykytilasta ja kehittämiskohteista. Kyselyn perusteella hoitopolun rakenne ja periaatteet koetaan teoriatasolla toimiviksi, mutta käytännön toteutuksessa ilmenee haasteita. Potilaat pääsevät aiempaa nopeammin hoidon piiriin, mutta tutkimusten jälkeinen diagnostiikka viivästyy psykiatriresurssien riittämättömyyden vuoksi. Toimintamalliin kehitetyt ohjeet ja materiaalit arvioitiin hyödyllisiksi. Kyselystä nousi esiin hyviä kehitysehdotuksia, joita voidaan hyödyntää jatkokehittämisessä.