CTT: Perhevapaaehtoistyö - perhemuotoisen vapaaehtoistoiminnan kehittämisidea

CTT:n kehittämisprojektissa pohdittiin sukupolvien yhteisen vapaaehtoistoiminnan helpottamista, vapaaehtoisuuteen liitettävien raskaiden mielikuvien muuttamista, ja muita parannuksia jotta vapaaehtoistoiminnasta saataisiin helpommin lähestyttävää yhteistä toimintaa! 

Toimintaympäristö **

Perhemuotoisen vapaaehtoistoiminnan kehittämisidean toi Citizen Think Tankin pohdittavaksi perheellinen henkilö, joka toivoi voivansa “harrastaa vapaaehtoistoimintaa” yhdessä noin kymmenvuotiaan lapsensa kanssa: muitakin mahdollisuus varmasti kiinnostaisi! 

Harrastusvaihtoehdot, joita vanhempi ja nuori olivat yhdessä selvittäneet, olivat usein melko kalliita, tai lapsen harrastuksen ympärillä, mutta erillistä, toimintaa vanhemmille. Monet vanhemman ja lapsen yhteistä toimintaa tukevat harrastukset olivat tarkoitettuja alle kouluikäisen kanssa harrastettavaksi.

Vanhemmalla painoi huoli, että vaikka lapsi vielä tässä iässä mielellään viettää aikaa vanhemman kanssa, jakaa arkea ja oppii uusia taitoja yhdessä, jo muutaman vuoden päästä saattaa tilanne muuttua. Vanhempi toi esiin oman historiansa vapaaehtoistoiminnassa sekä yhdistystoimijana, ja kehittämismiiteissä yhdessä keskustessamme useampikin CTT:n jäsen ilmaisi mieluusti tuovan kansalaistoiminnan lähemmäs lastensa arkea.

Liitteet
Kuva
Yhteiskehittämistä Miro-ajatuskarttaohjelmistossa
Muutosmuotoiluprosessi vauhdissa
Lähtötilanne ja strategiset liittymäkohdat

CTT:n kehittämistapaamisissa pohdittiin seuratoimintaa ja vapaaehtoistoimintaa vuosia sitten ja nykyaikana: järjestökenttä on ollut tärkeä väylä yhteisöjen ja yhteiskunnan rakentumisessa, mutta välillä tuntui siltä että yhdistykset eivät osaa uudistua tarpeeksi. 

Miiteissä todettiin, että “vapaaehtoistyö” kalskahtaa vanhahtavalta, ja toimintaan vaadittavat kurssitukset ym. tekevät siitä raskaan kuuloista, vaikka itse toiminta antaakin paljon. Onko “työ”-sana pelottavampi kuin ennen? Pelkäämmekö tarjota “työtä” – olkoonkin vapaaehtoista työtä – lapsille ja nuorille – eikö työn tulisi parhaimmillaan olla innostavaa ja innostus itseään ruokkivaa? Haluammeko opettaa lapsille, että auttamistyötä tehdään silloin, kun on pakko, eikä silloin kun siihen on mahdollisuus? Kuulimme nuorelta kokemusasiantuntijalta, ettei vapaaehtoistyöntehtäviin usein pääsee mukaan ennen täysi-ikäisyyttä, vaikka nuori niin toivoisi. On hyvä, että vastuukysymyksissä ja vaatimuksissa seula on tiukka; onko tämä kuitenkaan tarpeellista kaikessa?

Kehitystyön lähtökohtana olevat tarpeet

Pohdimme CTT:n yhteiskehittämisen tapaamisissa, olisiko vapaahtoistyö-termi mahdollista “arkipäiväistää”? 

Selailimme vapaaehtoistyötarjontaa, emmekä kokeneet nettisivuja helposti lähestyttäviksi. 

Olisiko vapaaehtoistyöhön matalampi kynnys mennä mukaan, jos vapaaehtoissivustolla voisi halutessaan aloittaa kertomalla, kuinka paljon itsellä on antaa aikaa toiminnalle? Tällä tavoin vapaaehtoistyöntekijä on päätäntävallassa siitä, mihin hänellä on valtaa, eli omiin resursseihinsa, ja vapaaehtoistyöntekijää tarvitseva voi kertoa, miten tätä resurssia voitaisiin hyödyntää. Mikäli vapaaehtoistyöhön on saavutettavampaa päästä mukaan, voi stigma myös vastaanottaa apua lieventyä. Kun paikalla olisi heterogeeninen joukko auttajia ja avun saajia, ei avunsaaja ehkä kokisi erottuvansa niin joukosta; ehkä jopa tekisi itse sopivassa tilanteessa mieli auttaa muita.

Kehittäjäjoukon kokoaminen ja yhteiskehittäminen

Citizen Think Tank kokoaa hyvinvoinnin ja kulttuurin kehittämistyöstä kiinnostuneet yhteen maksuttomaan kehittämisen ja ideoinnin ympäristöön tuetun yhteiskehittämisen alustalle Slack-työtilaan, jossa jokainen saa äänensä kuuluville.

CTT täydentää Facebook-ryhmän Uteliaiden kehittäjien vertaisverkosto -tarpeita tarjoamalla kaikille avoimen digitaalisen työtilan Slack-sovelluksessa. CTT perustuu viikottaisille chat- ja videotapaamisille sekä aiheen tuetulle eli fasilitoidulle yhteiskehittämiselle netin ohjelmia hyödyntäen. 

Kommentointimahdollisuus alustalla on aina avoinna, ja fasilitaattorit auttavat mielellään! 

Tavoiteltu muutos

Perhevapaaehtoistyötä pohtiessaan, CTT:n jäsenet eivät kokeneet tarpeelliseksi lähteä kehittämään uutta vapaaehtoistoiminnan muotoa, vaan integroida nykyisiin toimintoihin mahdollisuus monimuotoisemmasta sukupolvet yhdessä -toiminnasta. “Kisälli”- tai apulaistyylinen toiminta voisi onnistua joissain vapaaehtoistyön tehtävissä; kevyemmästä ja helpommasta työtehtävästä kasvu vaativampaan.

Vapaaehtoistyössä tasa-arvo erilaisissa tai erilailla ja kuitenkin tasalaatuisesti tehdyissä tehtävissä olisikin suotavaa sekä lapset ja vanhemmat -työryhmissä, mutta myös perinteisemmissä porukoissa.

Ajatuksena nousi vapaaehtoistoiminnalle tyypillisiä muotoja, kuten ikäihmisten seurana oleminen, ilman vapaaehtoisen hoitovastuuta. Olisi hienoa saada sukupolvet kohtaamaan palvelutalossa, seniorikeskuksissa ja muissa kaupungin olohuoneissa. Lapset ja nuoret voivat osallistua jutusteluun tuoden väriä arkeen kertomalla opiskelusta ja päivästään. Esimerkiksi vanhempainvapaalla olevalle vapaaehtoiselle voisi olla tervetullutta vaihtelua päästä juttelemaan kodin ulkopuolelle ja pienelle lapselle sosiaaliset kontaktit vanhemman vapaaehtoistoiminnan kautta voisivat olla tärkeitä. Myös ruoanjakelupisteissä ja yhteisruokailujen järjestämisessä lapselle ja nuorelle löytyy hyvin tekemistä, työtä on sekä kauhan varressa että muissa tehtävissä. Harvassa vapaaehtoistyön muodossa on vain yksi tapa toimia ja vain yksi tehtävä, jossa toimitaan. CTT:n kehittäjät innovoivat, voisiko vapaaehtoistyötä tehdä enemmän omalla persoonallaan ja taidoillaan muottiin mahtumisen sijaan. Vapaaehtoistyön ei tulisi tekijälleenkään olla pysähtynyt tila.

Toteutussuunnitelma

CTT:n kehittämisprojektissa ei toteutettu perhemuotoisen vapaaehtoistoiminnan kokeilua - suosittelemme kolmatta sektoria tutustumaan, voisiko toiminta antaa jotain extraa organisaatiolle ja itse vapaaehtoisille.

Perhemuotoinen vapaaehtoistoiminta on myös mahdollisuus kasvattaa sitoutuneita toimijoita. Lapsensa kanssa harrastustoimintaan tulevat voivat kiinnittyä paremmin toiminnan järjestävään tahoon ja “harrastukseen”, lapselle halutaan turvallinen ja tuttu ilmapiiri sekä yhteisö. Lapsi, joka on varttunut vapaaehtoistoiminnan ja järjestötoiminnan parissa jatkaa sitä luultavasti myös myöhemmässä elämän vaiheessa – ehkä tuo myös omat lapsensa toimintaan mukaan.

Kohderyhmä ja asiakasymmärrys **

Alunperin Citizen Think Tankin perustaessa kohderyhmämme olivat yhteiskehittämisestä kiinnostuneet yksilöt, mutta kevään 2020 aikana ilmeni toiminnan potentiaali nimenomaan sekä yksilöiden, organisaatioiden että kansalaisyhteisöjen yhteen saattamisessa. Fasilitoidun yhteiskehittämisen alustalla voi luottamuksen ilmapiirissä ns. pitchata oman idean; kuulla erilaisia näkökulmia ja ehdotuksia, ja sitten tarpeen mukaan joko jatkaa kehittämisprosessia tahoillaan tai yhteisesti. CTT:n alustoille liittymiselle ei ole ennakkovaatimuksia, ja siitä syystä kynnys tulla mukaan on matala! 

Ratkaisun perusidea **

Citizen Think Tankissa pohdittiin tapoja kehittää vapaaehtoistyötä lähestyttävämmäksi perheille, sukupolvia yhdistävänä harrastuksena, sekä paikannettiin syitä ja käytännön haasteita, jotka saattavat nostaa vapaaehtoistyön tekemisen kynnystä perheille ja perheellisille ihmisille. 

Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot **

CTT:n jäsenet eivät kokeneet tarpeelliseksi lähteä kehittämään uutta vapaaehtoistoiminnan muotoa, vaan integroida nykyisiin toimintoihin mahdollisuus monimuotoisemmasta sukupolvet yhdessä -toiminnasta. “Kisälli”- tai apulaistyylinen toiminta voisi onnistua joissain vapaaehtoistyön tehtävissä; kevyemmästä ja helpommasta työtehtävästä kasvu vaativampaan. Vapaaehtoistyössä tasa-arvo erilaisissa tai erilailla ja kuitenkin tasalaatuisesti tehdyissä tehtävissä olisikin suotavaa sekä lapset ja vanhemmat -työryhmissä, mutta myös perinteisemmissä porukoissa.

Jotta vapaahetoistyöstä saataisiin houkuttelevampaa ja helposti lähestyttävämpää myös perheille, olisi tärkeää luoda töitä, jossa vastuu ja ennakkovaatimukset eivät korostuisi niin paljon kuin nyt monesti. 

Myös sillä, että vapaaehtoistyöstä kiinnostunut voisi aloittaa määrittelemällä omat ajalliset voimavaransa, olisi todennäköisesti iso merkitys vapaaehtoistyöhön ryhtymisen helpottamisessa. 

Harvassa vapaaehtoistyön muodossa on vain yksi tapa toimia ja vain yksi tehtävä, jossa toimitaan. CTT:n kehittäjät innovoivat, voisiko vapaaehtoistyötä tehdä enemmän omalla persoonallaan ja taidoillaan muottiin mahtumisen sijaan. Vapaaehtoistyön ei tulisi tekijälleenkään olla pysähtynyt tila.