Digiklubitoiminta - yhdessä kohti yhdenvertaisempaa digiosallisuutta
Erityistä tukea tarvitsevien (kehitysvammaiset henkilöt, autisminkirjon henkilöt) henkilöiden digitaitojen ja -osaamisen lisääminen ja digitaalisen osallisuuden edistäminen digiklubitoiminnan avulla.
Oivalla ja ymmärrä
Jo ennen kevään 2020 Koronakriisiä digitalisaation ymmärrettiin olevan maailmaa mullistanut ilmiö, joka oli tullut jäädäkseen. Se oli ehtinyt muuttaa toimintatapojamme usealla eri elämänalueella ja muotoutunut luonnolliseksi osaksi arkeamme. Silti tuskin kukaan pystyi ennustamaan, millä vauhdilla ja miten merkittävään rooliin teknologia ja digiosaaminen maailmassamme ja arjessamme Covid-19-pandemian myötä nousee. Kevään 2020 jälkeen digi ei ollut enää pelkästään reitti palveluihin, yhteydenpitoon, vaikuttamiseen, tietoon, maailman muuttuvien tilanteiden ymmärtämiseen ja yhteisöllisyyteen. Sen mahdollisuudet tulivat esiin laaja-alaisemmin kuin koskaan; se mahdollisti työn, yhteydenpidon rakkaisiin, etämatkailun, taidenautinnot, virtuaalisen yhteisötoiminnan sekä palveluinnovaatioita, joiden avulla arki mahdollistui. Digitalisaatiosta muodostui ilmiö, joka näyttäytyy ihmisoikeuksien kaltaisena välttämättömyytenä ja digitaalinen osaaminen kansalaisen perustaitona. (1;2;3;4)
Digitalisaatio ja teknologia ovat olleet maailmalle keino luoda uusia ja sujuvoittaa jo olemassa olevia palveluita ja prosesseja. Samalla on kuitenkin syntynyt vahvaa eriarvoisuutta ja syrjäytymistä ihmisille tai ryhmille, joilla on puutteelliset valmiudet sähköisten palveluiden ja digimaailman omaksumiseen ja käyttämiseen. (4) Useat tutkijat ovat tuoneet esiin digitaaliseen eriarvoisuuteen liittyvän käsitteen eli digitaalisen kuilun. Syitä digitaalisten kuilujen muodostumiseen on useita; eriarvoisuutta luovat mahdollisuudet käyttää digilaitteita ja internettiä, digiosaamisen erot sekä se, mitä hyötyä yksilö saa digin käytöstä ja millaisia vaikutuksia sillä on yksilön elämään. (5) Tutkimusten mukaan erityistä tukea tarvitsevilla henkilöillä on heikommat mahdollisuudet hyödyntää netin sisältöjä verrattuna henkilöihin, joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Kehitysvammaisten henkilöiden kohdalla digipalveluiden käyttöä estää esimerkiksi digilaitteiston, nettiyhteyden ja digiosaamisen puutteet sekä se, että kohderyhmällä ei ole riittävää tietoa digitaalisista mahdollisuuksista. Myös toimintaympäristöissä toimivien ammattihenkilöiden asenteet, pelot ja puutteellinen osaaminen sekä se, etteivät ohjaajat tunnista internetin merkitystä yksilön identiteetille ja vertaisryhmäkulttuurille, luovat digitaalista osattomuutta. Digitaalisten mahdollisuuksien ulkopuolelle jääminen tarkoittaa tuplasyrjäyttämistä yhteiskunnasta; henkilöt, jotka määritellään marginaaleihin kuuluvaksi, jäävät ulkopuolelle myös maailmasta, joka voisi olla heille saavutettavissa kotoa käsin. (3;4; 6a; 6b)
Teknologia ja digitaalisuus ovat tuoneet mukanaan aivan uusia muotoja osallisuuteen, toimijuuteen ja kokonaisvaltaiseen kansalaisuuteen. Digitaitojen harjoittelun ja digimaailman mahdollisuuksiin tarttumisen kautta myös kehitysvammaisten ihmisten on mahdollista lisätä itsellisyyden ja toimijuuden kokemuksia elämässään uudella tavalla. Tähän tarpeeseen #Ihan Diginä! -hankkeen kehittämistoiminta ja digiklubitoiminnan kokeilut osaltaan vastaavat.
LÄHTEET:
[1] Hokkanen, L. 2017. Esipuhe. Ernod kävi täällä. Teoksessa Aika digittää. Näkökulmia ja menetelmiä erityisryhmien nuorten mediavaikuttamiseen. Toim. S, Lappalainen, V, Korpinen & J, Pokkinen.
[2] Dufva, M. & Wäyrynen, A. 2020. Teknologia tuo koronan muuttamaan maailmaan paljon mahdollisuuksia – ja muutamia uhkia, 59-68. Teoksessa Megatrendit koronan valossa. Sitran selvityksiä 171.
[3] Verke. 2019. Mitä nuorisotyön tulisi tietää? Havaintoja teknologisoituvasta maailmasta. Helsinki: Grano.
[4] Valtionvarainministeriö. 2019. Digitaalinen Suomi - Yhdenvertainen kaikille. Digi arkeen-neuvottelukunnan toimintakertomus. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2019:23.
[5] Saari, E. 2019. Digitalisaation synnyttämiä kuiluja tulee tutkia. Blogikirjoitus Suomidigi-sivustolla.
[6a] Tuikka, A-M., Vesala, H. & Teittinen, A. 2018. Digital Disability Divide in Finland;
[6b] Sachdeva, N., Tuikka, A-M., Kimppa, K. & Suomi, R. 2015. Digital disability divide in information society. Journal of Information, Communication and Ethics in Society 13, 3/4
#Ihan Diginä! -hankkeen kartoitusten mukaan kohderyhmän digitaalisten laitteiden omistaminen on kasvussa, mutta edelleen vähäistä verrattuna vammattomien henkilöiden digilaitekantaan. Digilaitteiden ja -palveluiden hyödyntäminen on rajoittunutta ja painottuu palveluihin, jotka eivät vaadi vahvaa tunnistautumista tai erillistä kirjautumista. Käyttöön liittyy myös selkeitä pelkoja (esimerkiksi laitteen "sekaisin saaminen", virukset, nettihuijaaminen) ja käytettävyyden haasteita. Esteistä huolimatta digitaalinen maailma näyttäytyy monelle kohderyhmään kuuluvalle henkilölle mahdollistavana paikkana yhteydenpitoon, tietoon, osallistumiseen ja vaikuttamiseen. Kohderyhmän oma halu ja into digitaalisten laitteiden -ja palveluiden hyödyntämiseen oman arjen tukena on suuri, mutta digitaalisen osallisuuden toteutumisen esteinä on vielä rakenteellisia ja asenteellisia haasteita toimintaympäristöissä ja -tavoissa. Rakenteellisista haasteista konkreettisia esimerkkejä ovat esimerkiksi organisaatiolähtöiset viestintämuodot, vanhentuneet toiminnan sisällöt sekä rajautunut palveluvalikoima. Asenteellisia haasteita ovat puolestaan itsemääräämisoikeuden toteutumattomuus esimerkiksi digilaitteiden hankinnassa sekä se, ettei digitaalisen osallisuuden tukemista nähdä osana vammaistyön työotetta.
Toimintaympäristöjen toimintaa ohjaavat lait (esim. Laki digitaalisten palveluiden saavutettavuudesta, Yhdenvertaisuuslaki, YK:n vammaissopimus, Laki kehitysvammaisen erityishuollosta) ja KVANK:n laatukriteerit tuovat esiin osallisuuden ja yhdenvertaisuuden moninaiset vaateet myös digitaalisen osallisuuden näkökulmasta. Kehitysvammaisten henkilöiden palveluissa ei kuitenkaan tueta vielä riittävästi kohderyhmän digitaitojen ja -osaamisen kasvua. Esimerkiksi digitaitojen harjoittelua, digitoimijuuden ja medialukutaitojen vahvistamista ei pääsääntöisesti näy toiminnan sisällöissä. Havaintojen mukaan myöskään yleinen digituki ei tavoita kohderyhmää tai vastaa heidän yksilöllisen tuen tarpeisiinsa.
Digitaalisen maailman mahdollisuuksien tulee avautua yhdenvertaisesti myös erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden elämän tueksi. Me haluamme tehdä osamme tämän haasteen ratkaisemiseksi.
Roolit ja tehtävät
Toimintamallin kehittäjäkumppaneina toimivat kehitysvammaiset henkilöt, heidän läheisensä sekä ammattihenkilöstö. Kehittäjäkumppaneiden roolina on kokeilla toimintaa omasta näkökulmastaan käsin. He tuottavat ideoillaan ja oppimisen tavoitteillaan sisältörungon toimintaan sekä testaavat digiklubin oppimismenetelmiä käytännössä. Lisäksi he kokeilevat ja arvioivat oppimisen tueksi laadittuja materiaaleja. Toimintamalli kehittyy eteenpäin kehittäjäkumppaneiden kokemusten ja palautteiden avulla.
Yhteinen hyvä - avaintekijöinä räätälöinti ja kumppanuus
Toiminta on suunnitelmallista ja ennakoivaa; se räätälöidään ja rytmitetään pilottiyhteisöjen arkeen sopivaksi kokonaisuudeksi. Toiminnan fasilitoijat eivät toteuta toimintaa ulkopuolisena toimijana vaan panostus suunnataan kumppanuuteen.
Toimijajoukon innostamisen ABC
- Toiminta ja sen sisällöt räätälöidään aina yhteisön tarpeiden mukaiseksi
- Toiminta ja teot tehdään näkyväksi myös viestinnän keinoin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa
- Toimintaa ohjaa aina vahvistava, kannustava, ennakkoluuloton ja positiivinen työote
- Toiminnassa jokainen on oppija, myös mahdollinen toiminnan fasilitaattori
Digiklubitoiminta perustuu yhteiseen oppimiseen ja oppimisprosessiin. Jokainen osallistuja saa rennossa ja mukavassa ilmapiirissä ihmetellä ja kokeilla digin erilaisia mahdollisuuksia ja poimia omaan elämään sopivat palvelut osaksi arkea.
Toiminnalla tavoitellut muutokset
- toimintaan osallistuvien digiosaamisen ja -tietouden taso nousee niin, että he pystyvät hyödyntämään monipuolisemmin ja turvallisemmin digitaalisia palveluita, sovelluksia ja laitteita
-
toimintaan osallistuvien tietous digitaalisen maailman mahdollisuuksista ja niiden turvallisesta hyödyntämisestä lisääntyy
-
toimintaan osallistuvat oppivat uusia digitaalisia yhteydenpitotapoja
- toimintaan osallistuvien valmius käyttää entistä monipuolisemmin digilaitteita, -sovelluksia ja -palveluja kasvaa
Toiminnalla tavoitellaan muutoksia toimintaan osallistuvien arjessa ja toimijuudessa. Kohderyhmien ymmärrys digitalisaatiosta ja sen mahdollisuuksista kasvaa ja käyttö monipuolistuu. Digitaalinen toimijuus kehittyy, jolloin digitaaliset palvelut voivat toimia itsenäisemmän ja omatoimisemman arjen tukena ja mahdollistajina. Kun digitaalisuus ymmärretään osaksi erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden arkea, myös uudenlaisten, käyttäjälähtöisten palveluiden käyttöönotto vammaistyön kentälle mahdollistuu. Tämä voi tuoda mukanaan myös kustannussäästöjä ja ekologisia hyötyjä (matkakustannukset ja päästöt vähenevät etätuen myötä) sekä uusia ammattikuvia (digiohjaaja/ etäohjaaja). Erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden näkyvä toiminta digilaitteiden –ja palveluiden käyttäjinä lisää yhteiskunnallista tietoutta ja edistää rakenteiden ja sitä kautta toimintaympäristöjen ja -tapojen muuttumista yhdenvertaisimmaksi, saavutettavimmiksi ja digitaalista osallisuutta tukeviksi.
Arviointimenetelmät
Digiklubitoiminnan piloteissa toteutetaan alku- ja loppukartoitukset (erityistä tukea tarvitsevat henkilöt, lähihenkilöt, ohjaajat, esimiehet), aina toiminnan alkaessa ja päättyessä. Kartoitusten avulla pyritään tuottamaan tietoa digitaitojen kehittymisestä, vaikuttamismahdollisuuksista ja toiminnan tuottamista muutoksista osallistujan arjessa.
Alkukartoitus
- ohjaa toimintaa ja sisältöä, sillä esiin nostetaan toiveet, tarpeet, osaaminen, motivaatio, oma tavoite toimintaan
Loppukartoitus
- antaa tietoa muutoksista; osaamisen kehittyminen, koetut hyödyt, tavoitteiden saavuttaminen
Muutosta arvioidaan myös havaintojen sekä syventävien haastatteluiden avulla.
Arviointikysymykset
- Kasvoiko toimintaan osallistuneiden digiosaaminen toiminnan myötä? Millä tavoin?
- Hyödyntääkö toimintaan osallistunut digilaitetta monipuolisemmin kuin ennen toimintaa?
- Saiko toimintaan osallistunut uutta tietoa digipalveluiden turvallisesta käyttämisestä?
- Hyödyntääkö toimintaan osallistunut toiminnan jälkeen uutta digitaalista yhteydenpitotapaa arjessaan?
- Onko toimintaan osallistuneen innostus ja rohkeus digilaitteiden ja -palveluiden käyttöön oman arjen tukena kasvanut toiminnan myötä? Millä tavoin?
- Muuttiko toiminta toimintaympäristöjen digitaalista valmiutta (laitteet, toiminnan sisällöt)? Millä tavoin?
Mittarit ja indikaattorit
- Arvio omista digitaidoista toiminnan alussa ja lopussa (jana)
- Arvio oman digilaitteen käyttämisesta alussa ja lopussa (jana)
- Mitä toimija tekee digilaitteellaan toiminnan alussa ja lopussa (kuvat apuna)
- Toiminta lisäsi toimintaan osallistuneen digiosaamista (kyllä/ei)
- Toiminta lisäsi toimintaan osallistuneen tietoa erilaisista digipalveluista (kyllä/ei)
- Toiminnan myötä toimintaan osallistuneen digilaitteen käyttö on monipuolistunut (kyllä/ei) Millä tavoin?
- Toiminta lisäsi toimintaan osallistuneen digiturvataitoja (kyllä/ei)
- Toiminnassa opittiin uusia digitaalisia yhteydenpidontapoja (kyllä/ei)
- Toiminnan avulla valmius käyttää entistä monipuolisemmin ja rohkeammin digilaitteita, -ohjelmia ja –palveluja on kasvanut (kyllä/ei)
- Toiminta lisäsi laitehankintoja (kyllä/ei), määrä
- Yhteisö jatkoi toimintaa pilotin jälkeen (kyllä/ei)
Muutokseen johtavat toimenpiteet ja keinot
Tavoittaminen
- Luodaan toimivat ja hyvät yhteistyösuhteet kumppaneihin
- Sovitaan pilottiyhteisöt ja toteutusajankohdat
Kohderyhmän tavoittamisessa olennaista on vahva verkostoyhteistyö, monimuotoinen ja selkeä viestintä sekä tiedon jalkauttaminen toiminnasta suoraan kentälle ja kohderyhmille.
Toiminta
- Kartoitetaan toimintaympäristön digitaalinen nykytila ja digi-ilmapiiri
- Suunnitellaan, toteutetaan ja arvioidaan toiminta yhdessä toimijoiden kanssa
- Tuetaan juurtumista erilaisin tukitoimenpitein (koulutukset, työpajat yms.)
Toimintamallin mukainen toiminta.
Levittäminen
- Tuodaan näkyväksi viestinnän keinoin kentällä tapahtuneet muutokset ja muutoksentekijät
- Viedään hyvät käytänteet ja toimintamallit eteenpäin myös muiden kohderyhmien käyttöön
Näkyvyys, näkyvyys, näkyvyys!!! Viestinnän tulee olla suunnitelmallista, innostavaa ja kohdennettua. Apuna viestintäsuunnitelma ja viestinnän arvottaminen konkreettisiksi teoiksi.
Toimintamallin ensisijainen kohderyhmä ovat erityistä tukea tarvitsevat henkilöt (kehitysvammaiset henkilöt, autismin kirjon henkilöt). Toiminnalla pyritään vaikuttamaan myös erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden lähihenkilöihin sekä ammattihenkilöstöön, sillä heillä on usein merkittävä vaikutus ensisijaisen kohderyhmän arkeen ja elämänkulkuun.
Toimintamallia on kokeiltu edellä kuvattujen kohderyhmien kanssa. Kohderyhmät ovat olleet aktiivisesti mukana kaikissa kehittämisprosessin vaiheissa:
- tarveselvitys (kohderyhmien haastattelut)
- digiklubitoiminnan sisällöt ja teemat (alkukartoitus ja yhteissuunnittelu)
- digiklubitoiminnan kokeilu (osallistujat testaajina ja kehittäjinä)
- digiklubitoiminnan arviointi ja digiklubitoimintamallin muotouttaminen (loppukartoitukset ja osallistujien haastattelut)
- digiklubitoiminnan juurruttamisen tuki (yhteistyössä järjestettyjä tapahtumia ja viestintää sekä osallistujien ideoimia työpajoja ja koulutuksia)
Asiakasymmärrystä on kerrytetty seuraavilla tavoilla:
- Tarvekartoitukset (kohderyhmien haastattelut)
- Tulevaisuustyöpaja
- Havainnointi ja keskustelut kohderyhmien kanssa
- Ammatillinen tietopääoma kentän nykytilasta