Etsivän vanhustyön ja asiakasohjauksen systeemisen yhteistyön kehittäminen, Kanta-Hämeen hyvinvointialue (RRP2, P4, I1)
Tavoitteena oli kehittää Kanta-Hämeen hyvinvointialueella etsivän vanhustyön toimijoiden ja ikäihmisten asiakasohjauksen välistä yhteistyötä ja luoda systeemisen yhteistyön mallipohja.
Etsivällä vanhustyöllä ei ole vakiintunutta paikkaa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestelmässä. Etsivä vanhustyö ei ole lakisääteistä palvelua, mutta laatusuositus aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024–2027 on asettanut suosituksen: ”Vahvistetaan etsivän ja löytävän työn toimintaedellytyksiä ja – mahdollisuuksia”. Taloudellisista syistä hyvinvointialue keskittyy lakisääteisten palveluiden tuottamiseen. Vahvistamalla yhteistyötä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa, voidaan kuitenkin tuottaa matalankynnyksen palvelua, jonka painopiste on ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen.
Lähtötilanteessa yhtenäistä toimintatapaa ei ole eikä etsivää vanhustyötä ole tarjolla koko hyvinvointialueella. Kanta-Hämeen alueella etsivää vanhustyötä toteuttaa neljä eri toimijaa. Toimijat ovat Hämeenlinna-Vanajan seurakunta, Janakkalan seurakunta, Kotokartano säätiö sekä Tammelan kunnassa Etsivän senioritoiminnan-hanke.
Kanta-Hämeen hyvinvointialueen nimeämän ohjausryhmän kanssa käydyn keskustelun perusteella toimijoiden sisäistä toimintaa ei ole tarpeen yhtenäistää, mutta yhteistyön vahvistaminen nähtiin tärkeäksi.
Kehittäjäjoukko koottiin Kanta-Hämeen hyvinvointialueen asiakasohjauksen edustajista sekä etsivän vanhustyön toimijoista. Yhteiskehittäminen tapahtui kolmessa teams-työpajassa syksyn 2024 aikana.
Kehittämisellä tavoiteltiin Kanta-Hämeen alueella etsivää vanhustyötä tekevien toimijoiden ja Kanta-Hämeen hyvinvointialueen ikäihmisten asiakasohjauksen välille systeemisen yhteistyön mallipohja. Tavoitteena oli kehittää etsivää vanhustyötä tekevien toimijoiden sekä ikäihmisten asiakasohjauksen välistä yhteistyötä. Kehittämisen avulla etsivän vanhustyön asiakkaat tunnistetaan paremmin ja asiakkaiden ohjaaminen palveluiden piiriin tapahtuu tehokkaammin sekä lisätään etsivän vanhustyön näkyvyyttä.
Tavoiteltujen muutosten saavuttaminen todettiin systeemisen yhteistyön mallipohjan valmistumisella ja käyttöönotolla.
Tavoiteltu muutos saavutettiin työpajoissa yhteiskehittämisellä.
Etsivä vanhustyö on jalkautuvaa toimintaa ja sen pääperiaatteena on palveluiden vieminen yksilöiden ja ryhmien omaan ympäristöön. Useimmiten kyseisellä kohderyhmällä voi olla hankaluuksia hakea tai saada palveluita tai he eivät pääse asioimaan tarvittavissa paikoissa. Täten etsivän työn toimijoiden jalkautuminen parantaa löydettävien määrää sekä on joustavampaa toimintaa kuin monet sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Tavoitteena on luoda yksilöihin luottamuksellinen suhde, jonka avulla pystytään vastaamaan yksilön avun tarpeeseen jokaisen oman tilanteen mukaan. Yksilö osallistuu toimintaan vapaaehtoisesti ja toiminta ei sido mihinkään, toiminnan sisältö määritellään yhdessä iäkkään kanssa.
Kehittäminen aloitettiin lähtötilanneselvityksellä, jonka perusteella saatiin käsitys nykyisestä kohderyhmästä sekä toteutuneista etsivän vanhustyön kontakteista ikäihmisten kanssa vuositasolla.
Tutustuttu kansallisella tasolla olemassa oleviin etsivän vanhustyön toimintamalleihin, Kanta-Hämeen lähtökohtiin sopivaa olemassa olevaa toimintamallia ei löytynyt. Kehittämisen kuvausta lähdettiin tekemään toimijoiden tuottamien tietojen pohjalta.
Työpajojen sisällöt jaettiin aihe-alueisiin, joiden perusteella kehittämistä toteutettiin.
Kuva
Viimeisessä työpajassa tutustuttiin useampaan systeemisen yhteistyön mallipohjaluonnokseen.
Kanta-Hämeen hyvinvointialueen etsivän vanhustyön toimijoiden ja asiakasohjauksen systeemisen yhteistyön mallipohjaksi valittiin prosessikuvaus yhteistyöstä.
Kuva
Kanta-Hämeen hyvinvointialueella etsivää vanhustyötä toteuttavien toimijoiden sekä ikäihmisten asiakasohjauksen systeemisen yhteistyön kehittäminen sekä mallipohjan luominen.
Kuva
Systeemisen yhteistyön mallipohja jalkautettiin Kanta-Hämeen hyvinvointialueen asiakasohjauksen sekä etsivän vanhustyön toimijoiden käyttöön. Mallipohjan käytännön toimivuutta seurataan ja arvioidaan sovituissa yhteistyötapaamisissa, joita on 1-2 kertaa vuodessa. Toimintamallin käyttäminen ei edellytä resurssointia, pikemminkin toimintamallilla voidaan tehostaa ja sujuvoittaa yhteistyötä.
Kehittämisen avulla yhteistyö vahvistui sekä systeemisen yhteistyön mallipohja valmistui ja käyttöönotettiin.