Farmasistit Helsingin kaupungin terveysasemilla

Onnistunut farmasiaprosessien jalkauttaminen edellyttää vankkaa ja oikea-aikaista ymmärrystä perusterveydenhuollon johdon ja työntekijöiden tarpeista sekä farmasian ammattilaisten osaamisesta. Kun perusterveydenhuollon sisäinen koordinaatio toimii ja toimintamallit on räätälöity organisaatioon sopiviksi, saavutetaan johdon syvenevää luottamusta sekä lisätään eri ammattiryhmien välistä luottamusta. Erityisesti johdon tuki on ratkaisevassa asemassa ja yhdessä johdon kanssa on määriteltävä selkeät ja realistiset mittarit toiminnalle, jotta projekti osaa tuottaa johdolle tarkoituksenmukaista ja tarpeeksi vakuuttavaa tietoa toiminnan kannattavuudesta ja hyödyistä. 

Koordinointiin ja implementointiin tarvitaan mielellään kohdeorganisaation sisälle proaktiiviset, koordinoivat farmasian alan asiantuntijat, joille on annettava riittävästi valtuuksia kehittää toimintaa. Jalkautumalla terveysasemille keskustelemaan muiden terveysasemilla työskentelevien kanssa farmasistien roolista ja palveluista sekä osallistumalla mm. alueellisiin kehittämistyöryhmiin projektiasiantuntijat ovat omalta osaltaan implementoineet farmasian palvelut näkyväksi ja luontevaksi osaksi Helsingin kaupungin hoitoprosesseja. Kansainvälisesti on nimittäin havaittu, että farmasistien integrointiin perusterveydenhuoltoon liittyy haasteita mm. farmasistien roolin määrittelyn sekä tuen ja resurssien puutteen suhteen. Integraatiovaiheessa tarvitaan siis asianmukaista ja johdonmukaista suunnittelua, jossa projektiasiantuntijoiden rooli on korostunut Helsingissä.

Terveysasematyötä tekevien farmasistien fyysinen läsnäolo ja aktiivisuus on tärkeä edellytys toiminnan juurruttamiselle. Jos farmasistia ei tunneta tai hän ei ole fyysisesti läsnä (on esimerkiksi sijoitettuna toiselle terveysasemalle) niin suurin osa voimavarasta jää hyödyntämättä. Farmasistin fyysisellä sijainnilla ja näkyvyydellä ylipäänsä on siis tärkeä merkitys: esimerkiksi terveysaseman puhelinkeskus tai muu vastaava terveysasemalla työskentelevien ammattilaisten yhteinen tila, mahdollistaa tehokkaan integroitumisen terveysaseman toimintaan ja henkilökuntaan sekä antaa muille terveydenhuollon ammattilaisille mahdollisuuden konsultoida farmasistia matalalla kynnyksellä. Näin uuden työkaverin osaamisen oppii tuntemaan ja hoidon kehittämisen mahdollisuuksia hahmottamaan aivan uudella tavalla. Kentällä työskenteleviltä farmasisteilta vaaditaan yhtä lailla kehitysmyönteistä otetta ja kykyä työskennellä moniammatillisessa ympäristössä, jotta farmasistin rooli hoitotiimissä vakiintuu. Tämä edellyttää mm. oman osaamisen esille tuomista sekä oman työnkuvansa ja prosessien säännöllistä kertausta esimerkiksi osallistumalla terveysasemien yhteisiin kokouksiin. 

Farmasian palveluiden käyttöönoton alkuvaiheessa tarvitaan suuntaa antavaa palvelumuotoilua ja etukäteen sovittua tehtävänjakoa, joita jokainen alue voi tarvittaessa soveltaa omaan toimintaympäristöönsä sopivaksi ja kehittää edelleen. On ensisijaisen tärkeää, että kaikki työntekijät perehdytetään moniammatilliseen työhön. Prosessien sekä ammattiryhmäkohtaisten työn- ja vastuunjakojen on kuitenkin oltava selkeitä. Hoitajien tulee osata tunnistaa, milloin potilas ohjataan lääkityksen ajantasaistamiseen ennen reseptin uusintaa tai vastaanottoa ja lääkärin kannattaa osata hyödyntää farmasistin osaamista muun muassa lääkkeiden koostumukseen, saatavuuteen tai haittavaikutuksiin liittyvissä asioissa. Uusien hoitajien ja lääkäreiden istuttaminen farmasistien vierihoitoon on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi perehdyttää muita ammattilaisia sekä Apotin lääkitysosion käyttöön että farmasistien toimenkuvaan. 

Lisäksi jatkossa on kiinnitettävä huomiota siihen, ettei potilaiden ohjaaminen farmasisteille saisi olla muistinvaraista toimintaa vaan tarvitaan ammattilaisten suorittamaa seulontaa ja sitä tukevia ratkaisuja sekä tarpeeksi tiukkoja potilaskriteerejä, jotta työtehtävistä pystytään selviytymään olemassa olevilla resursseilla. Jotta farmasistien toiminta pystytään rakentamaan jatkuvaksi ja systemaattiseksi osaksi toimintaa, on farmasisteja oltava organisaation kokoon nähden riittävästi, jotta toiminta tulee laaja-alaisesti näkyväksi ja toiminta saadaan turvattua myös poissaolotilanteissa. Tähän liittyy myös kiinteästi farmasistien työtehtävien priorisointi ja resurssien kohdentaminen selkeästi kliinistä farmaseuttista osaamista vaativiin tehtäviin.