Heikossa ja haavoittuvassa asemassa olevat asiakas- ja potilasryhmät, Keski-Pohjanmaan HVA (RRP, P4, I1)
Soitessa on tehty selvitys heikossa ja haavoittuvassa asemassa olevien asiakas- ja potilasryhmien tilanteesta. Kehittämistyön päätavoitteena on parantaa asiakas- ja potilasryhmien hoitoon- ja palveluihin pääsyä ja yhdenvertaisuutta.
Toimintaympäristö
Sote-työn kehittäminen on monien tekijöiden yhteisvaikutuksessa, ja se tulee olemaan entistä monimutkaisempaa ja moniulotteisempaa tulevaisuudessa. Sote-työn kehittämiseen vaikuttavat olennaisina tekijöinä nyt ja tulevaisuudessa poliittiset-, yhteiskunnalliset-, lainsäädännölliset-, taloudelliset-, kulttuuriset-, sekä sosiaaliset- ja ympäristötekijät.
Poliittiset tekijät
- Politiikalla on keskeinen rooli sotetyön kehittämisessä, sillä politiikka määrää, kuinka resursseja kohdennetaan ja millaisia hoitomalleja ja -käytänteitä sovelletaan. Julkisen terveydenhuollon rahoitus ja saavutettavuus ovat poliittisesti arkaluonteisia kysymyksiä, ja ne vaikuttavat suoraan hoitotyön työoloihin, työmäärään ja henkilöstöresursseihin.
- Suomessa ja monissa muissa maissa pyritään parantamaan sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota. Tämä voi johtaa parempaan yhteistyöhön eri ammattiryhmien välillä (esim. hoitajat, lääkärit, terapeutit) ja tuottaa joustavamman ja potilaslähtöisemmän hoitokokonaisuuden. Kuitenkin poliittiset päätökset voivat estää tai nopeuttaa tämänkaltaisten uudistusten toteutumista.
Yhteiskunnalliset ja sosiaaliset tekijät
- Väestön ikääntyminen tuo mukanaan kasvavan tarpeen sote-työlle, erityisesti pitkäaikaishoidossa ja geriatrisessa hoidossa. Tämä muuttaa sotetyön kenttää, sillä henkilökunnalta vaaditaan yhä enemmän erikoisosaamista, kuten geriatrista hoitoa, dementiatyötä ja terminaalivaiheen hoitoa.
- Yhteiskuntien monikulttuurisuus tuo sote-työhön uusia haasteita. Hoitohenkilökunnan on osattava kohdata ja hoitaa asiakkaita ja potilaita eri kulttuuritaustoista ja kieliryhmistä, ja sekä edistää tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta.
- Mielenterveysongelmien yleistyminen vaikuttaa sote-työhön, sillä ammattilaisilta vaaditaan yhä enemmän valmiuksia tukea asiakkaita ja potilaita mielenterveyshoidon ja kriisien aikana. Tämä asettaa sote-työn osaamisen kehittämiselle uusia vaatimuksia.
Lainsäädännölliset tekijät
- Lainsäädäntö määrittelee sote-työn ammattirajat, vastuut ja oikeudet. Esimerkiksi sotetyöntekijöiden potilasvakuutukset, työn kuormittavuus ja potilasasiakirjojen hallinta säädetään lainsäädännöllä. Tulevaisuudessa lainsäädännön tulee tukea entistä enemmän sote-ammattilaisten työolojen parantamista, kuten riittävää työaikaa ja lepoa.
- Asiakas- ja potilastietojen suojaaminen ja niiden käsittely säädetään tarkasti lainsäädännössä. Teknologian kehittyessä soteammattilaisilta edellytetään kykyä käsitellä digitaalista potilastietoa turvallisesti ja vastuullisesti.
Taloudelliset tekijät
- Sotealan rahoitustilanne on yksi keskeisimmistä taloudellisista tekijöistä, joka vaikuttaa sote kehitykseen. Sote-sektorin budjetin riittävyys ja resurssien jakaminen eri alueille vaikuttaa siihen, kuinka hyvin sote-työtä pystytään kehittämään ja tukemaan.
- Sairaaloiden taloudelliset paineet voivat vaikuttaa sote-työn kuormittavuuteen, henkilöstöresursseihin ja työolosuhteisiin. Esimerkiksi alhainen palkkaus ja ylikuormittuneet työolot voivat heikentää hoitohenkilökunnan työhyvinvointia ja vaikuttaa potilasturvallisuuteen.
- Sote-työn kehittäminen voi myös liittyä resurssien järkevään ja tehokkaaseen käyttöön, kuten työn organisointiin ja työtehtävien jakamiseen. Uudet teknologiat auttavat parantamaan tehokkuutta ja siten vapauttamaan hoitajien aikaa potilaiden hoidolle.
Kulttuuriset ja sosiaaliset tekijät
- Sote-työn kulttuurinen arvostus vaihtelee eri maissa ja yhteiskunnissa, aliresursoidusta itsestäänselvyydestä erityiskoulutettujen asiantuntijoiden ammatiksi. Sote-työn aseman parantaminen ja ammattitaitoisen henkilökunnan arvostus ovat tärkeitä tekijöitä, jotka voivat parantaa työn laatua ja houkutella uusia ammattilaisia alalle.
- Asiakkaiden ja potilaiden odotukset sote-työn laatua kohtaan ovat kasvaneet, erityisesti hoitotulosten parantamisessa ja asiakaslähtöisessä hoidossa. Tämä vaikuttaa siihen, miten henkilökunta toimii ja minkälaista koulutusta he tarvitsevat. Asiakkaat ja potilaat odottavat myös, että heidän oikeuksiaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan.
Ympäristötekijät
- Ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen periaatteet vaikuttavat yhä enemmän sote-työhön. Esimerkiksi sairaaloiden ja hoitolaitosten energiatehokkuus, jätteiden käsittely ja ekologiset hoitomateriaalit voivat olla osa hoitotyön kehittämistä. Sote-työntekijöiden rooli on myös keskeinen ympäristönsuojelussa, erityisesti sairaalajätteiden kierrätyksessä ja ympäristöystävällisissä käytännöissä.
- Ympäristön, kuten ilmastonmuutoksen ja globaalien pandemioiden (esim. COVID-19) vaikutukset asettavat sote-työlle uusia haasteita. Sairaalahygienia, infektioiden torjunta ja sairaaloiden valmius toimia suurissa kriisitilanteissa korostuvat tällöin.
Lähtötilanne ja strategiset liittymäkohdat
Heikossa ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten tilanne sosiaali- ja terveyspalveluissa on haasteellinen. Heidän tarpeensa sote-palveluissa voivat jäädä huomiotta tai tulla hoidettua vain osittain. Seuraavana keskeisimmät ongelmat ja haasteet, joita heikossa ja haavoittuvassa asemassa olevat kohtaavat sote-palveluissa.
Tasa-arvo ja saavutettavuus
- Sote-palveluiden saavutettavuudelle voi olla fyysisiä esteitä, esim. liikuntarajoitteisten vaikeuksia liikkua terveyspalveluihin tai digitaalisten palvelujen käytön esteet, kun osa väestöstä ei hallitse teknologiaa, kuten ikääntyneet tai vähävaraiset.
- Maahanmuuttajat ja eri kulttuureista tulevat henkilöt voivat kohdata vaikeuksia palvelujen, tiedon ja tuen saamisessa kielen ja kulttuuristen eroavaisuuksien vuoksi.
Väestöryhmien erityistarpeet
- Mielenterveysongelmista kärsivät voivat jäädä vaille tarvittavaa tukea ja hoitoa. Pitkät jonot ja palvelujen hajanaisuus voivat vaikeuttaa hoidon saantia. Lisäksi leimautumisen pelko voi estää osaa hakemasta apua.
- Ikääntyneiden määrä kasvaa, ja heillä on usein monimuotoisempia terveydenhuollon ja sosiaaliturvan tarpeita. Vanhusten hoitoon liittyy myös taloudellisia paineita, mikä saattaa johtaa hoitopalveluiden karsimiseen tai huonontuneeseen laatuun.
- Vaikeasti vammaisten tarpeet voivat jäädä osittain huomiotta, sillä palveluja ei aina ole riittävästi tai ne eivät ole yksilöllisesti räätälöityjä.
Köyhyys ja sosiaalinen eriarvoisuus
- Köyhyys ja taloudellinen epävarmuus voi estää pääsyn sosiaali- ja terveyspalveluihin, sillä monilla on vaikeuksia maksaa esimerkiksi lääkkeistä, kalliista terveyspalveluista tai matkoista hoitopaikkaan. Tämän seurauksena voi syntyä hoitoon pääsyn ja hoidon laadun eriarvoisuutta.
- Heikossa asemassa olevilla kodittomilla saattaa olla huono terveydentila, ja heidän on vaikea hakeutua hoitoon epäsäännöllisten elinolosuhteidensa vuoksi. Kodittomilla voivat jäädä sote-tarpeet huomioimatta eikä niihin puututa riittävästi.
Palveluiden ja tukiverkkojen puute
- Palvelujen pirstaloituminen, esim. mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivät saattavat tarvita yhtäaikaisesti sosiaalihuoltoa, psykososiaalista tukea ja terveydenhuoltoa. Palvelujen pirstaloituminen voi estää tehokkaan hoidon ja tuen.
- Pitkät jonot ja resurssipula vaikuttaa heikommassa asemassa oleviin, jotka eivät ole kyvykkäitä odottamaan pitkiä aikoja eikä heillä ole mahdollisuutta hyödyntää yksityisten tarjoamia palveluita ja saattavat siksi jäädä ilman tarvittavaa apua.
Syrjintä ja leimautuminen
- Haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset voivat kohdata syrjintää, joka estää heidän pääsynsä palveluihin tai heikentää heidän saamansa palvelun laatua.
- Mielenterveysongelmista kärsivien ja päihdeongelmista kärsivien leimautuminen saattaa estää heitä saamasta tarvittavaa tukea.
Tavoiteltu muutos
- Saavutettavuuden parantaminen: Lähi- ja digitaalisten palveluiden kehittäminen, jotta kaikki voivat käyttää palveluja riippumatta fyysisistä, taloudellisista tai digitaalisista esteistä.
- Integroitu hoito: Palvelujen yhdistäminen ja monialaisen yhteistyön edistäminen, erityisesti mielenterveys- ja päihdehoidon, sosiaalipalveluiden ja terveydenhuollon välillä.
- Erityistarpeiden huomioiminen: Palveluiden räätälöinti erityisryhmien tarpeiden mukaan, kuten vammaisten, ikääntyneiden ja mielenterveysongelmista kärsivien henkilöiden osalta.
- Syrjinnän ja leimautumisen ehkäisy: Henkilöstön kouluttaminen syrjimättömyyteen ja kulttuurisensitiivisyyteen, jotta kaikki saavat yhdenvertaista hoitoa ja tukea.
- Resurssien lisääminen ja palvelujen kehittäminen: Terveyspalvelujen ja sosiaalihuollon resurssien lisääminen, erityisesti heikommassa asemassa oleville, sekä palveluiden saatavuuden ja laadun parantaminen.