Icehearts - joukkueurheilun toimintamalli lapsen hyväksi sekä sosiaalityön, koulun ja vapaa-ajan tueksi
Icehearts on pojille ja tytöille suunnattu varhaisen puuttumisen innovatiivinen toimintamalli. Se on pitkäkestoista, ammatillista kasvun tukea lapsille ja perheille, jotka ovat tuen tarpeessa. Ammatillisin perustein valittu joukkue toimii 12 vuotta.
Icehearts on oivallinen työkalu sosiaalityön tekemiseen lasten kanssa. Icehearts-toimintamalli on pitkäkestoista ja kokonaisvaltaista tukea lapsen hyväksi nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa, jossa lapsen asioiden parissa toimivat aikuiset vaihtuvat usein. Icehearts-kasvattaja sitoutuu lapsen kanssa toimimiseen 12 vuoden ajan.
Tämä toimintamalli on tuotu Innokylän toimituksen puolesta vanhasta verkkopalvelusta (luotu 8.3.2017, viimeksi muokattu 9.5.2017).
Elämme nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa, jossa lapsen asioiden parissa toimivat aikuiset vaihtuvat usein.
Ensimmäinen Icehearts-joukkue on perustettu Vantaalla 1996 Ville ja Ilkka Turkan toimesta. Tällä hetkellä joukkueita on 30 kymmenellä eri paikkakunnalla.
Iceheartsin hallinto, talous, viestintä sekä koulutus- ja tukitoiminnot on keskitetty kattojärjestö Suomen Icehearts ry:lle, jonka toimintaa tukee Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA.
Toimintamallin avulla ennaltaehkäistään osattomuutta ja syrjäytymistä sekä kohennetaan inhimillistä hyvinvointia.
Toiminnan tuloksia on tutkittu mm. THL:n ja Appleqvist-Schmidlechnerin (2017) toimesta.
Tytöt: Syrjäytymisvaarassa olevien tyttöjen kohdalla Icehearts-toimintamalli on poikkeuksellinen - se kutsuu vetäytyvät sekä passiivis-aggressiiviset tytöt yhteisöön - joukkueeseen ja antaa tytöille roolimallin aktiivisesta, itseään kunnioittavasta naisesta, joka toimii tasa-arvoisena poikien ja miesten kanssa, eikä suostu alisteiseen, helposti hyväksikäytettävään asemaan.
Pojat: Enin osa pojista on kiinnostunut liikunnasta ja osallistuu mielellään ohjattuun urheiluharrastukseen. Kasvattaja käyttää työkalunaan joukkueurheilua. Kasvattaja tuo lapsille luontevasti kiinnikkeen oman sukupuolensa erityisyyteen. Suuri osa mukaan valittavista pojista tulee perheistä, joissa miehen rooli kasvattajana on olematon tai vähäinen. Yksinhuoltajien poikalapsille kasvaminen oikeaan miehisyyteen on hankalaa, jos kunnollista miehen roolimallia ei ole lapsen elämässä.