Järjestön tai yhdistyksen toiminnan tai organisaation lopettaminen kokeilumielellä
Propellipäät-tiimi lähti pohtimaan suurta järjestö- ja yhdistystoiminnan kysymystä; miten järjestöä tai yhdistystä, jonka jokin tehtävä on tullut tiensä päätökseen, voisi uudelleen muotoilla tai jopa purkaa kokonaan, mahdollisimman miellyttävällä ja kivuttomalla tavalla?
Suomessa on n. 100 000 rekisteröityä yhdistystä, joista noin 70 000 on aktiivista. Toisin sanoen Suomessa on 30 000 rekisteröityä yhdistystä tai järjestöä, joilla ei ole aktiivista toimintaa. Yhdistysten lopettamiseen liittyy monenlaisia haasteita. Se voi tuntua byrokraattiselta ja hallinnollisesti hankalalta prosessina. Toisaalta tärkeän aiheen ympärille kootun yhteisön purkaminen sekä ajatus siitä, että toiminta, joka on koettu tärkeäksi, häviää, voivat tuntua kipeiltä. Yhdistysten tai järjestöjen lopettamiseen ei ole myöskään tarjolla erityistä tukea. Sen sijaan järjestötoiminnan eteenpäin kehittämiseen on tarjolla erilaisia järjestökiihdyttämöjä yms., jotka auttavat passiivisiakin yhdistyksiä jatkamaan. Monia yhteiskunnallisia muutoksia voi edistää myös yhdistykseksi rekisteröitymättä. Kasvussa oleva vapaamuotoinen, yhteiskunnallinen liikehdintä, joka kasvaa mm. somessa, haastaa järjestöjä ja yhdistyksiä miettimään uudestaan omia roolejaan. Järjestöräjäytys toimii mahdollisuutena pohtia tätä. Konseptin taustalla on ajatus: "Vähemmän parempia yhdistyksiä on enemmän".
Yhdistykset ja järjestöt ovat useimmiten syntyneet joukon motivoituneiden, intohimoisten, muutosagenttien ajatuksista, jolloin yhdistyksen tai järjestön lopettaminen voi tuntua niiden perustajista siltä, että luopuu jostain äärettömän kallisarvoisesta. Järjestöjen on tehtävä kuitenkin tehtävä oman toiminnan "kuntotarkastukset, remontit ja purut" itse. Propellipäät halusivat herätellä järjestötoimijoita miettimään sitä, miten voidaan uudelleen muotoilla järjestötoimintaa ja tehdä jopa kokonaisten järjestöjen purkamisesta jotain arvokasta. Järjestöjen ja yhdistysten työ voi joskus sopia jonkin muun toimijan toimenpiteisiin, jolloin oman järjestön tai yhdistyksen ylläpitäminen ei enää ole välttämättä tarpeen. Järjestöräjäytyksessä järjestöjen ja yhdistysten purkamista tarkasteltiin kahdesta eri näkökulmasta: 1. järjestöjen "remontointiin" liittyviä yleisiä asioita tarkastelemalla, joita korjaamalla voidaan muuttaa järjestökulttuuria kokeilevaksi ja edistää tarvittavia muutoksia kokeilujen avulla ja 2. yhden järjestön kokeilevaa purkuprosessia tukemalla.
Prosessi eteni monipuolisen kehittäjäjoukon kanssa. Ensiksi avoimeen yhteiskehittämispajaan kutsuttiin kokoon erilaisia järjestötoimijoita, joiden kanssa tehtiin löydöksiä esteistä ja mahdollisuuksista, joita löytyy järjestöistä, ja jotka mahdollistavat kokeilujen tekemisen. Kokeilujen avulla voidaan muotoilla järjestöjen toimintaa vastaamaan paremmin tämän hetkisiin tarpeisiin. Graafinen visualisoija Raquel Benmergui teki visuaalisen yhteenvedon yhteiskehittämispajan lopputulemasta. Toinen vaihe toteutettiin Synerga ry:n kanssa. Synergan kanssa edettiin kolmivaiheisen yhteiskehittämisprosessin kautta. Ensin järjestettiin yhteiskehittämispaja järjestön hallituksen kanssa, jossa pohdittiin sitä, mistä Synerga koostui ja mitä sille pitäisi tehdä. Tässä pajassa rakennettiin konkreetisiksi esineiksi asioita, joista Synerga muodostuu, ja jotka pitäisi tuhota. Seuraavaksi järjestettiin räjäytyspaja, joka toteutettiin työmaalla. Pajan ajatuksena oli viedä ihmiset sellaseen fyysiseen ympäristöön, joka tukee luopumista. Viimeiseksi Synerga piti hallituksen kokouksen, jossa tehtiin viralliset purkupaperit.
Yleinen muutos, jota toiminnalla tavoiteltiin, oli helpottaa yhdistyksen muotoiluun tai purkamiseen liittyvää päätöksentekoa.
Muutokset, joita järjestö edisti, siirrettiin toisaalle. Hallituksen jäsenet Markus, Sami ja Kari loivat ensimmäisen kansalaisaloitteen kilpailuttamisen vastustamisesta, jonka työkaluna oli henkilökohtainen budjetointi. Kilpailulainsäädäntö rajoitti itsemääräämisoikeusta, joten siihen haluttiin lailla muutos. Kehitysvammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeuden vahvistaminen vietiin eduskuntaan "Ei myytävänä" - kampanjana, jonka edistämistä nykyään valtio rahoittaa. Yhdistyksen järjestämä vapaa-ajan toimintaa ja perhelähtöistä toimintaa järjestetään nykyään mm. Helsingin kaupungin toimesta. Järjestöräjäytys antoi mahdollisuuden viedä toimintaa uusiin rakenteisiin.
Tietoa kerättiin välittömästi yhteiskehittämispajojen jälkeen sekä Synergan purkamiseen liittyviä henkilöitä haastattelemalla.
Räjäytystyöpajaan ja Synerga ry:n räjäyttämiseen osallistuneet kehitysvammaiset henkilöt luonnehtivat kokeilun tuloksia: “Luopuminen oli helpompaa kun se räjäytettiin. Jos ei räjäytetä, ei tule tilaa uusille ideoille.” “Teki itselle, ajatuksille ja hyvinvoinnille hyvää.” Voi sanoa, että räjäytystyöpaja on asteikolla 1 - 10 selkeä 10!” “Se on edistänyt minun hyvinvointiani, minä sain olla uudessa paikassa, Espoossa räjäytystyömaalla.” “Synergan lopettaminen ja räjäyttäminen tekee mahdolliseksi sen että kuulunut enää elämään ja olivat turhanpäiväiset asiat jäivät räjäytystyömaalle. Suosittelen tätä järjestön räjäyttämistä myös muille! Jos ei pidä jostain asioista, niin ne voi räjäyttää turhat asiat taivaan tuuliin. Se on aivan mahtavaa!” “On voinut surra ja iloita yhdessä. Nyt jaksaa vähän paremmin.” “Opin räjäytystyöpajan aikana, että vanhan poistaja tulee olla vastuuntuntoinen henkilö. Kun poistetaan sellaista mistä ei ole enää hyötyä niin silloin tulee tilalle uutta. Kannattaa myös kerrata mitä on räjäytystyöpajassa oppinut, niin siitäkin voi oppia.”
Prosessi perustui systemaattiseen yhteiskehittämiseen, jossa oli mukana erilaisia järjestökehittäjiä sekä erityisesti Synerga ry:n hallituksen jäseniä sekä kokemusasiantuntijoita, joita toimintaan liittyy.