| Innokylä

Toimintaympäristö

Vaativan vuorovaikutuskoulutuksen pilotti toteutetaan Varsinais-Suomen hyvinvointialueella. Se on suunnattu si-so-te ja järjestö puolen asiantuntijoille ja heidän esihenkilöilleen.

Koulutuksen laadukas toteutuminen vaatii monialaisen verkoston mukanaoloa. On huomattu, että vain yhden toimialan kehittäminen ei tuo toivottua tulosta. Toisaalta vaikuttavuutta on saatu aikaiseksi nimenomaan kehittämällä yhteisiä vuorovaikutuksen tapoja ja areenoja. Vaativan

vuorovaikutuskoulutuksen kiinnittäminen rakenteisiin tapahtuu pilotoinnin kehittämisen osana samalla, kun Varsinais-Suomen hyvinvointialueen koordinoima YTA-tasoinen yhteistyörakenne rakentuu.

Vaikuttavuuskoonti.pdf (1.12 MB)

Lähtötilanne ja strategiset liittymäkohdat

Sosiaali- ja terveyspalveluiden tulee muodostaa asiakkaan tai potilaan näkökulmasta toimiva kokonaisuus ja niitä on integroitava yhteen. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain (612/2021, 10 §) mukaan tulevilla hyvinvointialueilla on vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhteensovittamisesta kokonaisuuksiksi yhdenvertaisten palveluiden varmistamiseksi koko maassa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteensovittaminen vähentää päällekkäistä toimintaa ja luo jatkuvuutta, mikä vaikuttaa kustannuksiin, tarvittaviin resursseihin sekä palvelun laatuun ja asiakastyytyväisyyteen. Tärkeimpiä keinoja vähentää henkilöstötarvetta ovat muun muassa systemaattinen asianmukaisten hoito- tai asiakassuunnitelmien käyttöönotto yli organisaatiorajojen, palveluketjujen ja -kokonaisuuksien määrittely sekä paljon palveluita tarvitsevien varhainen löytäminen. Keskeistä on uusien toimintatapojen sekä eri ammattilaisten välinen hyvä yhteistyö, jota tarvitaan toimintaa kehitettäessä ja haasteita ratkottaessa (STM 2023).

STM:n selvitysraportissa monialaisesta yhteistyöstä havaittiin, että osaamisalueissa ja -sisällöissä kytkeytyy toisiinsa kaksi keskeistä palvelujärjestelmäuudistukseen liittyvää tavoitetta - asiakaslähtöisyys ja eri ammattilaisten välinen yhteistyö. Tärkeäksi osaksi asiakaslähtöistä yhteistyötä muodostuu ammattilaisen kyky muodostaa yhteistyösuhde asiakkaan kanssa. Toimiva suhde edellyttää vuorovaikutustaitoja ja asiakasorientoitunutta asennetta. (Timperi 2022.)

Lähteet:

Sosiaali- ja terveysministeriö (2023). Tiekartta 2022-2027. Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaaminen. Sosiaali- ja terveysministeriö Helsinki. Tiekartta 2022–2027 - Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaaminen (valtioneuvosto.fi)

Timperi T. (2022) Sote-integraation edellyttämä monialainen yhteistyöosaaminen. Selvityshenkilön raportti. STM.

Kehitystyön lähtökohtana olevat tarpeet

Yhteiskunnallinen murros ja muuttuva toimintaympäristö vaatii ammattilaisia kehittämään omaa osaamistaan. Tulevaisuudessa osaaminen vaatii ylisektorirajojen kehittyvää, yhteistä osaamista, jossa luodaan yhteistä ymmärrystä muuttuvista osaamistarpeista. Tällä mahdollistetaan myös resurssien riittävyys asiakkaiden ja työelämän tarpeisiin. Osaamisen käsite on moninainen ja sisältää useita erilaisia merkityksiä. Mitä tarkoitamme osaamisella, vaihtelee yksilöllisesti. Kompleksisoituvassa maailmassa korostuu yhdessä tekemisen ja vuorovaikutuksen merkitys. Ilmiöiden ja ongelmien ymmärtäminen ja ratkaisu edellyttävät monenlaista osaamista ja tietoa. Harvoilla ihmisillä tai organisaatioilla on itsellään tällaista osaamispääomaa. Kun asioita yritetään ymmärtää ja ratkaista yhdessä, korostuu vuorovaikutuksen rooli yhteisen tilannekuvan rakentamisessa. (Arola ym. 2022).

Osaamisidentiteetin käsitteen kautta kuvataan yksilön osaamista ja yksilön käsitystä omasta osaamisestaan. Osaamisidentiteetti kattaa ammatillisen osaamisen lisäksi myös muulla elämän osa-alueella saavutettua osaamista. Osaamisidentiteettiin liitetään se, miten ihminen voi hyödyntää omaa osaamistaan erilaisissa ympäristöissä ja miten osaaminen rakentuu niin koulutuksen, työn kuin vapaa-ajan kautta. (Ketamo ym. 2022.) Jotta yksilö kykenee toimimaan osana ekosysteemiä, tulee hänen tiedostaa oma osaamisidentiteetti eli hahmottaa, mistä oma osaaminen syntyy, mitkä ovat yksilön osaamisen vahvuudet ja kehittämiskohteet. Osaamisidentiteetin kannalta on myös tärkeää, että yksilö sanoittaa muille oman osaamisensa ja ymmärtää, miten hän voi sitä hyödyntää. Tulevaisuuden organisaatiossa yksilöillä on vahva osaamisidentiteetti ja jokaisen osaamista halutaan hyödyntää yhteisön hyväksi. (Arola ym. 2022)

OT-keskuksen tehtävänä on tukea palvelujen kehittämistä sekä niissä toimivien ihmisten osaamisen lisäämistä. OT-keskuksen keskeinen tehtävä on kehittää ja levittää tutkimustietoon perustuvia kuntoutus- ja palvelumalleja yhdessä tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen kanssa. OT-keskus on mukana varmistamassa, että kehittämishankkeiden tuotokset jalkautuvat käytäntöön ja kehittämistyön vaikuttavuutta tutkitaan. Kansallisten osaamis- ja tukikeskusten (OT) kohderyhmänä ovat asiantuntijat, jotka työskentelevät erityisen vaativissa tilanteissa olevien lasten, nuorten ja perheiden tukemiseksi. Asiantuntijoiden kautta hyödynsaajina ovat heidän asiakkaansa.

Myös OT:ssa on tunnistettu vuorovaikutustaitojen lisäämisen tarve etenkin moniammatillisessa yhteistyössä erilaisissa toimintaympäristöissä. Ajatusta tukee myös tutkimus, jossa todetaan, että johtajien ja työntekijöiden tulee osata toimia hajautetuissa ja verkostomaisissa organisaatioissa monialaista yhteistyötä tehden ja työtä kehittäen. Yhteiskunnan muutos ja kehittyminen vaativat uudenlaista tapaa toimia yhteistyössä ja uudet ilmiöt pitää huomioida tutkimuksen, koulutuksen ja käytännön kentillä. Työntekijöiden keskinäinen vuorovaikutus ja sen välineet muuttuvat sähköisen vuorovaikutuksen lisääntyessä. Ammattilaisilta odotetaan näkökulman vaihtamista, osaamisen laaja-alaista päivittämistä tai kokonaan uuden työnkuvan oppimista. (Juujärvi ym. 2019).

Lähteet:

Arola, Milma & Huttula Tapio & Jämsén, Perttu & Kirjavainen, Anna & Mustikainen, Helena & Ranki, Sinimaaria & Santamäki, Iina & Vesa, Anna-Maija & Villanen, Jaana (2022) Tulevaisuuden osaaminen syntyy ekosysteemeissä. Uuden osaamisjärjestelmän kuvaus. Sitran selvityksiä2 04.

Juujärvi S. Sinervo T. Laulainen S. Niiranen V. Kujala S. Heponiemi T & Keskimäki I. (2019) Sote-ammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa. THL. 3/2019.

Kohderyhmä ja asiakasymmärrys

Vaativissa tilanteissa olevia asiakasryhmiä on tunnistettu ja määritelty jo LAPE-hankekauden aikana (LAPE). Usein puhutaan ilmiöistä, joiden taustalla on kompleksisuuden ja monialaisen yhteisasiakkuuden tarve, johon linkittyy vaatimus tehdä intensiivisesti yhteistyötä yli perinteisten ammattirajojen. OT:ssa on tunnistettu vuorovaikutustaitojen lisäämisen tarve etenkin moniammatillisessa yhteistyössä erilaisissa toimintaympäristöissä. Ajatusta tukee myös tutkimus, jossa todetaan, että johtajien ja työntekijöiden tulee osata toimia hajautetuissa ja verkostomaisissa organisaatioissa monialaista yhteistyötä tehden ja työtä kehittäen (Juujärvi ym. 2019).

Kompleksisten tilanteiden ratkaiseminen vaatii monialaista toimijuutta, transprofessionaalisuutta ja runsasta vuorovaikutusta eri toimijoiden kesken, jotta asiakas tulee autetuksi. Tällainen yhteistyö ja keskinäinen vuoropuheluareena tulee tietoisesti ja suunnitelmallisesti rakentaa ja sitä varten tarvitaan moninaisia vuorovaikutustaitoja kaikille verkoston toimijoille. Vaativan vuorovaikutuskoulutuksen pilotti tarjoaa areenan tämänkaltaisen osaamisen vahvistamiseen vaativimpien palveluiden rakentamiseksi.

Pilotin asiakkaana on rajattu määrä vaativaa vuorovaikutustyötä tekevät monialaiset ammattilaiset, jotka tarvitsevat työssä erityisiä vuorovaikutustaitoja kohdatessaan vaativia ja paineisia vuorovaikutustilanteita. Kohderyhmänä on myös valikoitu edustus asiantuntijoiden esihenkilöitä. Asiantuntijoiden kautta hyödynsaajina ovat heidän asiakkaansa ja monialainen verkosto.

Kohderyhmänä 21 hengen moniammatillinen ryhmä. Edustus lastensuojelusta, lastenpsykiatrialta, nuorisopsykiatrialta, sivistystoimesta (sairaalakoulu) sekä ensi- ja turvakotiyhdistyksestä Turusta. Jokaiselta sektorilta on vähintään kaksi edustajaa. Näin turvataan osaamisen jalkautuminen kyseiseen yksikköön.

Lähteet:

Juujärvi S. Sinervo T. Laulainen S. Niiranen V. Kujala S. Heponiemi T & Keskimäki I. Sote-ammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa. THL. 3/2019.

Kuvittele ja kokeile

Kuvaa ja jaa

Ratkaisun perusidea

STM:n selvitysraportissa monialaisesta yhteistyöstä havaittiin, että osaamisalueissa ja -sisällöissä kytkeytyy toisiinsa kaksi keskeistä palvelujärjestelmäuudistukseen liittyvää tavoitetta - asiakaslähtöisyys ja eri ammattilaisten välinen yhteistyö. Tärkeäksi osaksi asiakaslähtöistä yhteistyötä muodostuu asiantuntijan ja ammattilaisen kyky muodostaa yhteistyösuhde asiakkaaseen. Toimiva suhde asiakkaaseen edellyttää vuorovaikutustaitoja ja asiakasorientoitunutta asennetta. Asiakaslähtöisyyttä taas on vaikea toteuttaa ilman riittävää palvelujärjestelmän tuntemusta ja monialaista yhteistyötä (Timperi 2022.)

Vuorovaikutusosaaminen on erityisen keskeistä lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskentelevillä ammattilaisilla. Sosiaalityöntekijöiden osaamisen vahvistamisessa kiinnitettiin huomiota erityisesti vuorovaikutustaitoihin. Työntekijän ja asiakkaan välinen vuorovaikutus on sosiaalityön ydintä, ja vuorovaikutustaidot ovat yksi keskeisistä osaamisen osa-alueista, johon tutkimusalan ja kehittäjien tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Vuorovaikutuksen laadun ei tulisi nojata työntekijöiden luontaisiin taitoihin tai perustutkintoon sisältyviin muutaman opintopisteen kurssiharjoituksiin, vaan osaamisen varmistamiseksi tarvitaan enemmän vuorovaikutustutkimusta ja tutkimukseen perustuvaa koulutusta. (Aaltio & Isokuortti 2021.)

Nyt toteutettava pilotti hyödyntää maksimaalisella tavalla vaikuttavuustietoa vaativien vuorovaikutustaitojen syventämiseksi, erityisesti kompleksissa ja konfliktoituneissa tilanteissa.

COPE-hankkeen jälkeen tehdyn policy briefin mukaan vuorovaikutustaitojen opiskelun tulisi olla näkyvä osa sosiaali- ja terveysalan koulutusohjelmia. Sen pitäisi perustua tutkittuihin, näyttöön perustuviin ja vaikuttaviin lähestymistapoihin ja menetelmiin. Asiakaslähtöinen työskentely edellyttää ammattilaiselta ei-tietämisen asennetta ja uskoa asiakkaan voimavaroihin valmiiden vastausten antamisen sijaan. Myös simulaatiopedagogiikassa voidaan hyödyntää aidontuntuisia tilanteita arvojen, asenteiden ja taitojen oppimisessa (Juujärvi ym.2019.)

Vuorovaikutustaitojen opettelua tulisi porrastaa. Porrasteisen palvelujärjestelmän etuja on osoitettu kansainvälisissä tutkimuksissa. On todettu, että suurelle osalle apua tarvitsevista riittää nopeasti alkavat lyhyet interventiot (Terapiat etulinjaan 2023). Perustason tilanteisiin sopii erityisen hyvin puheeksiotto tai Lapset puheeksi -menetelmä. Vaativien palveluiden osalta tarvitaan moninaisempia vuorovaikutustaitoja. Tällaista ajattelua tukee mm. sosiaalialan portaisuus, jolla tarkoitetaan erityisen vaativien ja harvoin tarvittavien palvelujen tai niiden edellyttämän toiminnan tai osaamisen kokoamista valtakunnallisesti tai alueellisesti toimiviksi kokonaisuuksiksi, jonka osalta STM on käynnistänyt selvitystyön palvelurakenteen ja vaikuttavuuden kehittämiseksi (STM 2023).

Länsirannikon OT-keskushankkeen yhtenä tehtävänä on ammattilaisten osaamisen vahvistaminen. Tämän vaativan vuorovaikutuskoulutus pilotin tarkoituksena on vahvistaa ammattilaisten vuorovaikutusosaamista ja tilannetajua vaativissa tilanteissa, ymmärtää etukäteisvalmistautumisen, palautumisen ja reflektoinnin merkitys omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen liittyen. Pilotin kautta saa työvälineitä painetilanteisiin.

Vaativia vuorovaikutustilanteita voidaan opetella ja kehittää, jos perustaidot ovat hallussa. Simulaatiot tukevat tutustumista vaativiin tilanteisiin ja mahdollistavat omien toimintatapojen analysoinnin, sekä antavat mahdollisuuden tunnistaa ja vaikuttaa omiin reaktioihin.

Koulutuksen tavoitteena on löytää kullekin osallistujalle käytännön työssä sovellettavia toimintamalleja ja uusia käytännön työvälineitä vaativien keskustelu- ja konfliktitilanteiden hoitamiseen. Tavoitteena tilannetajun paraneminen painetilanteissa, vaativien tilanteiden luontevampi kohtaaminen sekä stressinhallintataitojen lisääntyminen vaativissa vuorovaikutustilanteissa. Menetelminä koulutuksessa käytetään luentoja, työnohjauksellisia keskusteluja, triokävelyitä, harjoitteita, yleiskeskusteluja, ennakkotehtäviä ja välitehtäviä.

Koulutus toteutetaan kolmena päivänä hankekauden aikana. Koulutuksessa osallistujat pääsevät kehittämään keskusteluälykkyyttä ja tutustumaan vaativien tilanteiden asiantuntijoiden toimivimpiin keinoihin työnohjauksellisessa ympäristössä. Taidot ovat sovellettavissa vaativiin asiakastilanteisiin, työpaikan keskusteluihin, konflikteihin yksilökeskusteluista neuvotteluihin, johtamiskeskusteluihin sekä erilaisiin painetilanteisiin.

Kouluttajina toimivat Turun kauppakorkeakoulun työelämäprofessori, työpsykologian tohtori ja KM Helena Åhman, joka on perehtynyt erityisesti konfliktoituneiden tilanteiden ratkaisemiseen ja johdon erityiskysymyksiin vaativissa vuorovaikutustilanteissa, sekä KM, työnohjaaja Sirpa Lautjärvi. Hän erityisosaamistaan on organisaatioiden fuusioihin liittyvät kysymykset sekä vaativien vuorovaikutustilanteisiin liittyvien onnistumisen esteiden tunnistaminen.

Koulutuspäivien sisältö:

Päivä 1 Keskusteluälykkyys ja itsetuntemus

Päivä 2 Tunteet vaativissa tilanteissa

Päivä 3 Käytännön keskusteluosaaminen

Lähteet:

Aaltio E. Isokuortti N. Lastensuojelun tutkimusperustan vahvistamisen haasteita ja mahdollisuuksia. Kasvun tuki aikakauslehti 2/2021. kasvun-tuki-02-2021-aaltio.pdf (kasvuntuki.fi)

Juujärvi S. Sinervo T. Laulainen S. Niiranen V. Kujala S. Heponiemi T & Keskimäki I. Sote-ammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa. THL. 3/2019.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2023. STM käynnistää selvitykset sosiaalihuollon palvelurakenteen ja vaikuttavuuden kehittämiseksi - Sosiaali- ja terveysministeriö. Luettu 9.8.2023.

Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot

Vaativan vuorovaikutuskoulutuksen pilotti rakentuu vaikuttavuustiedon kokonaisvaltaiselle hyödyntämiselle. Huomio kiinnittyy erityisesti psyykkisestä kuormittuvuudesta palautumiseen, työhyvinvointiin, toimijoiden väliseen yhteistyöhön, sekä työmäärän vähentämiseen. Tämä tapahtuu tekemällä oikeita asioita oikealla tavalla.

Osallistujat pystyvät hyödyntämään saamansa oppia paitsi omassa asiakastyössään, myös verkostotyössä. Eri toimijoista koottu osallistujaryhmä oppii myös toisiltaan, saaden yhtenäisiä toimintatapoja käyttöönsä. Se helpottaa ja tiivistää jatkossa yhteistyötä. Esihenkilöiden mukaantulon kautta vahvistetaan kunkin mukaan kutsutun tahon sisäistä työskentelyä vaativien tilanteiden osalta. Esihenkilö pystyy käyttämään työssään erilaisissa neuvotteluissa ja painetilanteissa menetelmiä, joita koulutus tarjoaa. Tätä kautta myös muut työyhteisössä pääsevät kiinni menetelmiin ja hyötymään niistä.

Pilotointivaiheessa koulutuksen järjestämisen resurssi tulee hankkeelta. Jokainen toimijataho huolehtii osallistujiensa omista kustannuksista. Varsinainen koulutus toteutetaan ostopalveluna. Näin saadaan erityisasiantuntijat suunnittelemaan ja toteuttamaan Vaativan vuorovaikutuskoulutuksen jatko.

Vaativan vuorovaikutuskoulutuksen pilotoinnin vaikutuksista tehdään selvitys. Ennakolta arvioidaan, että osaamisen vahvistamisen kautta voidaan vaikuttaa myönteisesti oikeusprosessien vähenemiseen, asiantuntijoiden vuorovaikutustaitojen vahvistumisen kautta työn mielekkääksi kokemiseen, psyykkisen kuorman vähenemiseen ja työhön sitoutumiseen aiempaa vahvemmin. Yhteistyösuhteiden odotetaan paranevan sekä asiakkaaseen että verkostoon päin. Pitkällä aikavälillä vaativien vuorovaikutustilanteiden vaikutukset vähenevät palautumisen parannuttua, joka omalta osaltaan vähentää työntekijävaihdoksia ja kustannusvaikutuksia.

Varsinaisessa implementaatioprosessin kuvauksessa käytetään neljään vaiheeseen jakautuvaa EPIS- mallia, joka on suunnattu erityisesti lapsi- ja perhepalveluihin ja se tukee mallin käyttöönotossa. Malli jaetaan neljään eri vaiheeseen:

1) Kartoitusvaiheessa (Exploration) tärkeintä on luoda yhteisesti jaettu ymmärrys siitä, miten asiat olisivat, jos ne olisivat hyvin ja minkä pitäisi muuttua, jotta tähän päästäisiin. Lisäksi kartoitusvaiheessa on selvitettävät organisaation tai palvelujärjestelmän valmius tehtävään muutokseen. Muutosvalmiutta tulee tarkastella eri tasoilla. Lisäksi on varmistettava riittävä tiedotus, resurssit ja osaaminen

2) Valmisteluvaiheessa (Preparation) luodaan organisaation strategia, jossa määritellään muutoksen tavoitteet, päämäärät ja keinot myös pidemmällä ajanjaksolla. Tämän jälkeen siirrytään

3) Juurruttamisvaiheeseen (Implementation) ja

4) Ylläpitovaiheeseen (Sustainment) (Kasvun tuki 2023.)

Kartoitusvaiheessa on aiempien tutkimusten kautta perehdytty vuorovaikutustaitojen merkitykseen mikä korostuu vaativalla tasolla. Vaikuttavuuden arvioinnin näkökulmasta alkumittaukset ovat tärkeitä, jotta voidaan arvioida koulutuksen vaikuttavuutta. Merkityksellistä pilotin aikana on kuitenkin myös jatkuva arviointi ja palvelumuotoilun elementtien mukaan arvioinnissa on mukana pieni monialainen ryhmä, joka koostuu osallistujista, OT-hankkeen tiimistä ja kouluttajista, jolloin voidaan tehdä tarpeenmukaisia muutoksia. Toteutuksessa mukana olevien ja eri koulutustahojen kanssa (ammattikorkeat/ yliopisto/ kesäyliopisto) arvioidaan erikseen, minne vaativan vuorovaikutuskoulutuksen kokonaisuutta voidaan tarjota laajemmin pilotin jälkeen.

Lähteet:

Kasvun tuki (2023) Implementointiopas - Kasvun tuki www.kasvuntuki.fi. Luettu 27.3.2023.

Vinkit toimintamallin soveltajille

Pilotin implementaatiosuunnitelmassa on hyödynnetty Kasvun tuen implementaatio-opasta, jossa Fixsen ym. (2009) ovat paikallistaneet ydinelementit, joilla menetelmien tehokas siirtyminen käytäntöihin mahdollistetaan. Kokonaisuus koostuu yhteensä seitsemästä ydinkomponentista, alkaen henkilöstön valinnasta, koulutuksen ja tuen tarpeiden huomioimisesta seurantaan ja jatkuvaan tukeen.

Henkilöstön osaamiseen vaikuttavat muodollisen osaamisen lisäksi myös muun muassa kokemus asiakastyöstä sekä varsinainen koulutus menetelmän käyttöön. Näihin tulisikin kiinnittää huomiota rekrytointivaiheessa tai uuden ohjelman koulutusvaiheessa. Myös selkeä ohjeistus ja suunnitelma siitä, miten edetä implementoinnin esteitä kohdatessa, auttavat ohjelman juurtumista (Kasvun tuki 2023).

Juurrutettaessa näyttöön perustuvaa toimintaa vauhdittavia tekijöitä ovat innostava ja motivoiva johtajuus, esimerkkinä toimiminen ja riittävä ymmärrys käyttöön otetusta menetelmästä, sen teoriataustasta ja käytänteistä. Ilman edellä mainittuja on esihenkilöiden mahdotonta järjestää ja tukea työaika-, työtehtävä- ja koulutusjärjestelyjä, joita näyttöön perustuvan toiminnan juurruttaminen väistämättä aiheuttaa (Ehrling, 2014). Johdolta tarvitaan ymmärrystä, miksi vaativaa vuorovaikutusosaamista tarvitaan ja kenelle koulutus kohdistuu sekä mitkä mahdollisuudet ylläpitää osaamista jatkossa ja miten voidaan näitä osaajien tietoja ja taitoja hyödyntää koko organisaation tueksi. Tämä toteutetaan yhteiskehittämällä pilottiin osallistuvien tahojen kanssa.

Ylläpitovaiheessa huomiota kiinnitetään työntekijöiden rekrytoimiseen, menetelmäuskollisuuteen ja ohjelman seurantaan. Ohjelman toteuttamiseksi on tärkeää rekrytoida toimijat, joilla on valmiuksia ja motivaatiota uuden ohjelman käyttöönottoon. Ohjelman jatkuva käyttö tarvitsee tueksi esimerkiksi ohjeita ja työnohjausta ylläpitoa varten. Ohjelman käyttöönottaminen vaatii myös säännöllistä seurantaa, jotta saadaan varmistettua mallin juurtuminen ja laadukkuus. (Kasvun tuki 2023.)

Jatkuva arviointi on tärkeää, jotta voidaan muokata sisältöjä tarpeita vastaaviksi. On myös tärkeää tunnistaa moniammatillisessa ryhmässä mahdollisesti vallitsevat valtasuhteisiin liittyvät ajatukset, jotka voivat olla avoimien keskustelujen esteenä. Siksi on tärkeä luoda luottamuksellinen ilmapiiri ja luoda riittävästi mahdollisuuksia keskusteluihin erilaisissa pienryhmissä, jotka ovat kouluttajien toimesta ennalta määriteltyjä.

Lähteet:

Kasvun tuki (2023) Implementointiopas - Kasvun tuki www.kasvuntuki.fi. Luettu 27.3.2023.

Arvioinnin tulokset tiivistettynä

Lähtotilanteen selvittämiseksi kouluttajien toimesta lähetettiin alkukysely, joka oli anonyymi, vastaajia oli 21 ja siinä kartoitettiin yleisesti osallistujien aiempia haasteita ja keinoja selviytyä vaativista vuorovaikutustilanteista. Avoimet kysymykset on luokiteltu, joten yksittäistä vastaajaa ei voida tunnistaa. Alkukyselyssä lähtötilannetta kartoitettiin kysymällä minkä taitojen toivoisit vahvistuvan koulutuksen aikana.

Vaikeiden asioiden ottaminen rohkeasti esille 42.86% (9)

Oman stressitason säätäminen haastavissa tilanteissa. 38.10% (8)

Ymmärrys siitä, miten haastaviin keskusteluihin kannattaa valmistautua. 33.33% (7)

Luontevuus kun kohtaan konflikteja ja haastavia keskusteluja. 23.81% (5)

Sopivien menetelmien/toimintamallien löytäminen vaativiin tilanteisiin. 61.90% (13)

Oma epävarmuus tai muut omat epämiellyttävät tunteet. 28.57% (6)

Toisten tunteiden kohtaaminen niin, että keskustelua voidaan jatkaa. 28.57% (6)

Palautteen pyytäminen haastavien keskustelujen jälkeen. 23.81% (5)

Kysymyksessä mitkä ovat vaikeimpia keskusteluja mihin törmäät työssäsi ja mikä on tehnyt niistä haastavia, vastauksia löydettiin kolmella tasolla. Asiakastyössä haastaviksi nousivat vanhempien kohtaaminen, kun vastustusta, tyytymättömyyttä tai erimielisyyttä, vaikeat ilmiöt lapsilla ja nuorilla, valituksia tehneet asiakkaat ja päätökset, joissa joutuu rajoittamaan perusoikeuksia. Ammattilaisten välisen yhteistyön haasteeksi nousivat verkostot, joissa yhteistä ymmärrystä ei synny, ylivirittyneet ja voimakkaat tunnelataukset keskustelukumppanilla, vaikeat konfliktitilanteet työyhteisössä ja alaisen toimintaan puuttuminen, negatiivisen palautteen antaminen rakentavasti sekä eri hallinnonalojen väliset erimielisyydet. Yksilön kokemuksina nousivat esiin tilanteet, joissa on kokemus alistetuksi tulemisesta, oman vireystilan huomiotta jättäminen, tasapainottelu eri käsitysten kanssa, vaikeus puhua harkitusti ja johdonmukaisesti sekä kireä ilmapiiri.

Moniammatillisen työn haasteiksi nousivat eri ammattiryhmien väliset jännitteet, ei tunneta toisten työtä, yhteinen tavoite ja ymmärrys puuttuvat, ylikävely, vähättely, syyttely ja kyräily, vastuun siirto, valta-asemien taistelu, oman roolin, osaamisen tai näkökulman korostaminen, sitoutumattomuutta yhteisiin tavoitteisiin, tietosuoja, konfliktoituneet tapaamiset, kiire, yhteistyön vähäisyys ja yhteistyön rakentaminen vie paljon aikaa.

Keinot, jotka ovat auttaneet onnistumaan vaativissa keskusteluissa olivat omien tunteiden säätely, tilanteisiin valmistautuminen, rauhallisuus, avoimuus, selkeys, työkavereiden tuki ennen ja jälkeen, ennakkoluulojen ja asenteiden syrjään laittaminen, ymmärrys toisen tilanteesta, tauottaminen ja verkostoon tutustuminen etukäteen.

Vastauksia mihin kysymyksiin koulutuksessa toivottiin vastauksia, olivat tunteiden ja stressitason säätely, keinoja epävarmuuden sietämiseen, valmistautuminen, puheeksiotto, miten sitouttaa toimijoita yhteiseen tavoitteeseen, keskustelun kulku, konfliktien selvittely, tapoja rauhoittaa aggressiivinen henkilö tai miten hallita tunneryöpyt, palautuminen ja esimiehen rooli.

Viimeisenä kysyttiin minkä ominaisuuden tai taidon toivot vahvistuvan ja sieltä nousivat mm. itsevarmuus, rohkeus, neuvottelun ja kuuntelun taidot, tunteiden tunnistamisen merkitys ja erilaisten ratkaisumallien löytäminen.

Loppupalautteessa vastaajia oli 16 ja siinä kysyttiin ensimmäisenä mihin näistä jo alkukyselyssä mainittuihin asioihin sait vastauksia tai näkökulmia.

Vaikeiden asioiden ottaminen rohkeasti esille. 37.50% (6)

Oman stressitason säätäminen haastavissa tilanteissa. 56.25% (9)

Ymmärrys siitä, miten haastaviin keskusteluihin kannattaa valmistautua. 62.50% (10)

Luontevuus kun kohtaan konflikteja ja haastavia keskusteluja. 12.50% (2)

Sopivien menetelmien/toimintamallien löytäminen vaativiin tilanteisiin. 56.25% (9)

Oma epävarmuus tai muut omat epämiellyttävät tunteet. 18.75% (3)

Toisten tunteiden kohtaaminen niin, että keskustelua voidaan jatkaa. 43.75% (7)

Palautetteen pyytäminen haastavien keskustelujen jälkeen. 31.25% (5)

Kokonaisarvosana koulutukselle oli 9 (asteikolla 4 heikko, 10 kiitettävä) ja osallistujat kokivat vuorovaikutustaitojensa vahvistuneen vaativissa tilanteissa koulutuksen aikana 8 (asteikolla 4 ei lainkaan ja 10 erittäin paljon). Tästä ei lähtötason mittaamista ollut.

Osallistujien mielestä parasta valmennuksessa oli yhteinen keskustelu, jossa erityisesti kokemusten ja asioiden jakaminen ja pohtiminen sekä eri näkökulmat ja yhdessäolo. Positiivisena nähtiin myös monialainen vuorovaikutus, moniammatillinen ryhmä, yhteiset harjoitukset, kouluttajat ja asiantuntijuus sekä vinkit ja menetelmät vaativiin vuorovaikutustilanteisiin.

Kouluttajat koettiin erittäin asiantuntevina ja hyvin yhdistetty si-so-te-näkökulma. Hyvänä nähtiin myös ettei puhelimet häirinneet koulutuspäivinä. Paikka jakoi mielipiteitä ja siihen kiinnitettävä jatkossa huomiota.

Vaikutusten arvioinnin näkökulmasta on merkityksellistä lähtötason mittaaminen ja sama kysymys toistuu loppuarvioinnin yhteydessä, jotta saadaan luotettavaa tietoa vaikutuksista. Vaikuttavuustavoitteet ovat asetettu etukäteen ja niitä voidaan arvioida vasta myöhemmin.

Keinoja ja ymmärrystä vaativiin vuorovaikutustilanteisiin-valmennus