Keittiöryhmätoimintaa etänä
Etäkeittiötoiminnan avulla eväitä arjen hallintaan ja hyvinvointiin!
Globaali koronapandemia siirsi kasvokkaisen kohtaamisen verkkoon - tähän tarpeeseen vastasi Tukikohta ry:n Väylä ja Suunta -kurssien etäkeittiötoiminta!
Oivalla ja ymmärrä
Koronapandemian vuoksi monet matalan kynnyksen päihdetyön toiminnat sulkivat oviaan tai supistivat toimintaansa. Tukikohta ry:n Väylä ja Suunta -kursseissa otettiin toinen linja: toimintaa lähdettiin toteuttamaan niillä välineillä ja niissä raameissa, mikä mahdollista oli. Näin syntyi etänä toteutettavaa keittiöryhmätoimintaa.
Kohderyhmän asiakkaat
Tukikohta ry on pääkaupunkiseudulla toimiva päihdealan järjestö. Järjestö tarjoaa matalan kynnyksen päihdepalveluita, avohoidollista päihdekuntoutusta ja läheisten tukipalveluita.
Väylä-kurssin tarkoitus on tarjota tukea päihteettömyyden alkutaipaleella ja Suunta-kurssin tehtävä on tukea päihdekuntoutujien työelämävalmiuksia, toimintakykyä ja arjenhallintaa. Molempiin kursseihin kuuluu mukaan myös keittiöryhmä, jossa ryhmäläiset oppivat arjen sujuvuuden kannalta tärkeitä taitoja.
Kursseille osallistuvien ihmisten taustat ovat moninaisia. On työissäkäyviä, työttömiä, opiskelevia, korkeakoulutettuja, peruskoulun kesken jättäneitä, sairauslomalla olevia. Jokaisella on tarpeena saada jokapäiväisestä arjesta parempaa ja omaa hyvinvointia tukevaa. Yhdistävinä tekijöinä ovat päihdehistoria ja sen aiheuttama heikompi yhteiskunnallinen asema sekä koti, jossa asua.
Oikeanlaisia palveluita oikeaan aikaan!
Kun hyvän ja toimivan arjen rakenteet murentuvat päihteiden haitallisen käytön vuoksi, on takaisin yhteiskuntaan liittyminen usein työlästä. Tarpeen on opetella uudestaan sosiaalisia taitoja, toisten kohtaamista selvin päin, yhdessä tekemistä ja toimimista. Siksi kursseilla toimiminen onkin ennen kaikkea juuri arkielämän taitojen vahvistamista.
Ruoka ja ravinto – arjen perustarpeita
Arjessa yksi kantava tekijä on kaikilla ruoka. Terveellisen, edullisen ja monipuolisen ruoan hankkiminen sekä valmistaminen on vaikeassa elämäntilanteessa usein jopa ylitsepääsemätöntä. Kun arjesta ei tarvitse enää vain selviytyä, avautuu tilaa uuden oppimiselle. Yksi näistä tärkeistä taidoista liittyy ruokaan.
Ruokailuun liittyy pelkän ravitsemuksen lisäksi myös paljon sosiaalisen hyvinvoinnin näkökulmia. Yhdessä valmistettu tai nautittu ruoka on monelle tuttu, mukava yhdessäolon hetki. Ruoasta keskustelu on usein turvallista, siihen liittyy vahvoja mielipiteitä mutta ne harvoin ovat kovinkaan henkilökohtaisia. Yksi toisesta huolehtimisen lempeistä muodoista on valmistaa ruokaa läheiselle, jolla on nälkä.
Ruokaan liittyy myös arkea kuluttavia tekijöitä: ruoka on kallista, sen hankkimista sekä valmistamista täytyy suunnitella ja kaikkeen tähän pitää tarvikkeiden lisäksi olla sopiva tila. Haastavassa elämänvaiheessa helposti ruokailu muuttuukin kiireessä tehdyksi pakoksi ja siitä katoaa arvokkaita hyvinvointiimme liittyviä elementtejä.
Toiminnasta vastasivat Väylä ja Suunta -kurssien ohjaajat. Toimintaa kehitetään myös ryhmäläisiltä saadun palautteen mukaisesti. Jokaisen ryhmän toimintaan vaikuttaa eniten juuri se ryhmä, joka toiminnassa on mukana. Toiset ryhmät ovat luontaisesti herkempiä antamaan palautetta ja ehdottavatkin muutoksia kun taas toisen ryhmäjoukon kanssa havainnot jäävät ryhmän ohjaajien varaan.
Toiminnalle ominaista on kuitenkin jatkuva kehittäminen ja kehittyminen.
Etäkeittiöryhmätoiminnan tärkein näkökulma on tuoda ryhmäläisille arjen ravitsemukseen liittyvää tietoa, taitoa ja mahdollisuutta tehdä itse. Tavoitteena on, että keittiöryhmään osallistuttuaan ryhmäläinen osaa tehdä vuorossa ollutta ruokaa, valita siihen sopivat ainekset ja valmistaa ruokaa jatkossakin. Tästä syntyy rohkeutta, jota aloitteleva ruoanlaittaja tarvitsee. Lisäksi tutustumalla uusiin aineksiin, voi löytää edullisempia ja fiksumpia valintoja niin terveyden kuin taloudenkin näkökulmasta.
Digitaalisen keittiöryhmän näkökulmasta tavoiteltu muutos oli vielä suurempi: ryhmään kuuluvat asiakkaat saadaan osallistumaan toimintaan käyttäen erilaisia sähköisiä alustoja. Tämä oli suuri muutos perinteisen, kasvokkaisen keittiöryhmätoiminnan sijaan. Etäyhteyksillä osallistumisen moni koki etukäteen vieraaksi, mutta osallistuminen onnistui kuitenkin!
Ryhmätoimintaan osallistunut asiakas kertoo:
"Yksi tärkeimmistä havainnoista oli oikeastaan sen oman asenteen kanssa. Huomasin et aluksi suhtauduin ajatukseen etäkeittiöryhmästä vähän nihkeästi, oli sellainen negatiivinen asenne. Mutta kun toiminta lähti käyntiin, huomasin että tää on ihan ok. Harmitti vaan niin paljon ettei päästy kasvokkain tekemään, kun piti olla etänä ja kotona.
Aluksi mä vähän säikähdin, et tästä kassistako mun pitää keksiä että mitä ruokaa laitan. Mut onneksi sieltä löyty se resepti, se oli valtava helpotus! Ei tartte itse keksiä. Ja kun sen kassin sai, ni fiilis oli kuin jouluna lahjoja avatessa- että mitä kaikkea täältä löytyy. Siitä ne sitten purki pöydälle ja kävi katsomaan että mitäs täällä on.
Oon nyt ton ryhmän myötä sitten uskaltanut itte enemmän tutustua, että esim. kirjoittaa googleen sen jonkun aineksen ja kattoo että millaisia reseptejä sieltä tulee. Kun sen ryhmän aikana oppi lukemaan ja noudattamaan niitä reseptejä, siitä tulee sillai varmempi olo kans kokeilla itte jotain vieraampaa reseptiä. Tällänen etäkeittiökurssi kyllä ihan varmasti vois johdattaa enemmänkin ihmisiä ruoanlaittoharrastuksen äärelle."
Tukikohta ry on päihdealan järjestö, joka tukee ja kohtaa päihteitä käyttäviä, kuntoutujia ja läheisiä pääkaupunkiseudulla.
Tarjoamme haittoja vähentäviä päihdepalveluja, päihdekuntoutusta sekä läheisten tukipalveluita. Vaikutamme yleiseen asenneilmapiiriin ja päihteitä käyttävien, kuntoutujien ja läheisten kohtaamiin yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Pyrimme vaikuttamaan heidän yhteiskunnalliseen asemaansa, mahdollistamme osallisuutta, vahvistamme itsenäistä toimijuutta ja elämänlaatua. Vuonna 2000 perustettu järjestö on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton.
Tukikohdalla on pitkä kokemus kohderyhmän asiakkaiden kanssa työskentelystä.
Kuvittele ja kokeile
Ryhmän ohjaajat totesivat leikkimielisesti idean lähteneen legendaarisesta PataKakkonen-ohjelmasta. Ohjaajilla oli kokemusta Discord-alustan käytöstä toisessa hankkeessa joten sen valinta yhteisen työskentelyn alustaksi tuntui luontevalta.
Keittiöryhmän ohjaamisessa auttoi myös, että toinen ryhmän ohjaajista oli aikaisemmalta ammatiltaan kokki - ruoan laittaminen oli siis kaikkinensa tuttua. Toinen ohjaajista oli taas kokeneempi erilaisten media-alustojen ja ratkaisuiden käytössä.
Ryhmätoimintaan osallistunut asiakas kertoo:
"Mulle tuli ihan puskista, että tälläisesti voisi keittiöryhmän toimintaa toteuttaa. Lopulta hämmästyin siitä, miten hyvin se toimi. Paljon on kyllä kiini siitä, millainen sakki on mukana - eli jutteleeko väki siellä (discord) alustalla vai ei."
Ideointi ryhmää varten lähti siitä, että yhteisiä ruokailuja ei voitu yleisen terveysturvallisuustilanteen vuoksi järjestää. Toiminta ja arkielämän askareet ovat olleet ryhmätoiminnassa keskeisiä elementtejä, eikä näitä haluttu hylätä.
Koronan vuoksi tehty kasvokkaisen asiakastyön sulku tuli ennakoinnista huolimatta yllättäen. Valmiiksi pakatuista ruokatarvikekasseista oli jäänyt ylimääräinen, joten ensimmäinen ruokavideo syntyi rohkealla kokeilulla. Ryhmän ohjaajista Kimmo osasi kokata ja Kalle taitoi viestinnälliset asiat - joten päätettiin tehdä reseptin pohjalta ohjevideo. Ryhmän ohjaajat olivat havainneet, että moni oli aiemmin kokenut kirjallisen reseptin ohjeiden noudattamisen vaikeaksi sekä osa termeistä oli vieraita. Videon välityksellä pystyi kertomaan ja näyttämään, miten resepti toteutettiin.
Ryhmätoimintaan osallistunut asiakas kertoo:
"Oli kyllä tosi hyvin järjestetty, tosi mukava - itte sai rohjeutta yrittää ja antoi samalla myös rohkeutta olla jatkossakin etänä. Nyt jos mun opinnoissa siirryttäisiin etään, pystyisin eri tavalla ottaan sen vastaan."
"Mä kyllä sanoisin että tuumasta toimeen vaan. Olkaa rohkeita ja avoimin mielin, et sellasta Hyvä tästä tulee -ajattelua mukaan vaan! Ei siihen etätyöskentelyyn silleen osannut aiemmin asennoitua, kun ei siitä ollut kokemusta, mut tän jälkeen siihen suhtautuu ihan eri tavalla. Ja sietääkin sen, että ei se aina oo niin kivaa, haluais tavata ihmisiä kasvokkain. Mutta on tää parempi näin, kuin kokonaan silleen, ettei kohtaisi tai vois osallistua."
"Paljon on kyl kiinni siitä et millanen se ryhmä on. Ei meidän ryhmässä jengi jaksanut silleen niin ottaa kuvia, oisin kaivannut että muut ois heittäytynyt enemmän mukaan. Niistä kuvista ois voinut saada enemmänkin sitä keskustelua, mutta tosissaan kyse on paljon siitä et millainen se ryhmä on."
"Mulle jäi kyllä sellanen olo, että tässä yksityisyys oli turvattu."
Ryhmän ohjaajat kertovat kokemuksistaan:
"Sitä vaan piti uskaltaa. Et me halutaan toteuttaa nää ryhmät siitä huolimatta, että maailmassa on tälläinen pandemia. Sitten täytyy vain löytää niitä ratkaisuja, joiden avulla se on mahdollista. Ei tämä ideaalitilanne ollut eikä tätä olisi tullut kokeiltua, ilman että kaikki kohtaava asiakastyö meni kiinni, mutta opittiin tästä paljon"
"On tärkeä huomata, että etäryhmän ohjaaminen ja ryhmän kanssa työskenteleminen on erilaista, kuin kasvokkain. Asioita tunnistaa ja näkee eri tavalla, eikä kaikkea vain voi nähdä tai tunnistaa. Puuttumisessa ja ohjaamisessa pitää ihan eri tavalla olla sellasta kykyä, eikä se silti aina onnistu hyvin. Tärkeintä on kuitenkin, että uskaltaa tehdä ja yrittää. Toisaalta, jos se että ohjaajillakaan ei hommat mene aina ihan viimeisen päälle, on tosi tärkeä oppi."
"Ryhmän tehtävänä on tarjota turvallinen ympäristö oppimiselle. Oppimiseen kuuluu se, että aina ei ole helppoa tai mielekästä, mutta silti jaksetaan tehdä ja yrittää uudestaan!"
"Erityistä työpanosta kyllä tarvitaan siihen, että kaikki tulee huomioiduksi. Puheenvuorojen jakaminen on yksi sellainen. Herkästi sitä etänä voi mennä sellaseen tilaan että paahtaa omaa asiaa - toisen ohjaajan tehtävä on sit olla se tarkkailija, pitää lukua tilanteesta sekä huomata asiakkaiden reaktioita. Ja nää työtehtävät pitää osata jakaa ennen sen ryhmän alkamista."
"Etätyöskentelyssä asiat pitää osata sanoittaa paljon selkeämmin ja kaikki pitää osata sanoittaa. Kasvokkaisessa kohtaamisessa voit havaita siitä asiakkaasta ja hänen reaktioistaan, että hei nyt tarvitaan tähän tukea tai tsemppiä - etänä tällaiset asiat jää pois."
"Sellanen mukava, arkinen, spontaani höpöttely jäi vähemmälle. Tää on tärkeä huomata ja sit miettiä, että voiko sellaselle järjestää etätyöskentelyssä tilaa? Ja sit samoin se, että millaisia käytöskoodeja etätyöskentelyssä on. Et sanotaako lopuks heippa kaikki toisillemme, vai lyödäänkö vaan yhteys poikki. Etäryhmät tarvitsee sääntöjä, joita tarvitaan omaan tapaansa enemmän, kuin kasvokkaisessa työskentelyssä. Kun niitä yhteisiä käytöskoodistoja ja tapoja toimia ei tule opittua siinä tehdessä, etänä on niin paljon enemmän yksin."