Kivaa tekemistä sairaala-arjen vastapainoksi
Toimintamalli tarjoaa toimintamalleja Taysissa hoitosuhteessa olevien lasten, nuorten ja heidän perheidensä vapaa-ajan toimintaan. Toiminta on laadukasta, kohderyhmän toiveiden mukaista ja heidän erityistarpeensa huomioivaa, diagnoosista riippumatonta ja maksutonta.
Sairaalassa on paljon lapsia ja nuoria, joiden harrastamismahdollisuudet ovat hyvin rajalliset. Harrastuksiin sitoutuminen on usein haastavaa sairauden ja siihen liittyvien useiden sairaalakäyntien vuoksi. Sairaala-arki poikkeaa paljon perheiden normaalista toimintaympäristöstä, ja lapsilla onkin halu päästä kotiin ja normaaliarkeen. Sairaudet, jotka vaativat paljon sängyssä paikallaan oloa, aiheuttavat häiriöitä oman kehon toiminnoissa ja nämä ahdistusta. Yksinäisyys ja odottaminen ovat raskasta. Lapsi ei sairaana tunne samanlaista levon tunnetta kuin aikuinen. Toiminnallisuus herää toipumisen myötä eikä sairaala aina pysty tarjoamaan heille tarvittavaa virikettä. (Hanhisalo 2002, Vihervaara 2016.) Tämä asia on tiedostettu lastensairaaloissa, joissa on lasten varhaiskasvatusta ja leikkitoimintaa varten henkilökuntaa, jonka tehtävänä on huolehtia lasten ikäkauden mukaisesta leikkimisestä ja puuhailusta osastoilla. Leikkitoiminnan resurssit ovat kuitenkin melko rajalliset, ja toimintaa voidaan toteuttaa ainoastaan osastojen tilojen sallimissa puitteissa.
Tutkimusten mukaan lapset kaipaavat sairaalaan rentoutumis- ja leikkipaikkoja, televisioita, elokuvia, tietokoneita ja ulkoilumahdollisuuksia. Sairaalan arjessa lasten selviytymistä edistävät tekijät tulee tiedostaa ja niitä tulee vahvistaa. Perheen hoitoon mukaan ottaminen, vertaisyhteisön mahdollistaminen ja tavallisen arjen jatkumisen takaaminen ovat tärkeitä ja lasta tukevia hoitotyön toimia. (Coyne 2007, Handan ym. 2017, Kilkelly 2011, Marttila 2013, Vihervaara 2016.)
Koronaviruspandemia on tuonut myös omat haasteensa paljon sairaalassa olevien lasten, nuorten ja perheiden arkeen. Sairaalan osastoilla lapsen kanssa saa olla vain yksi vanhempi kerrallaan. Muun perheen ja läheisten tapaaminen on hyvin rajoitettua. Kotona olevien perheiden harrastustoiminta on tauolla tai niihin ei ehkä uskalleta osallistua. Sekä Sosiaali- ja terveysministeriön että Opetusministeriön koronaviruksen vaikutuksia koskevien raporttien mukaan koronaviruksen jälkihoidossa on tunnistettava erityisesti ne lapset ja nuoret, kuten vammaiset ja pitkäaikaissairaat, joiden hyvinvoinnin turvaaminen vaatii erityistä panostusta. Vanhemmuutta on tuettava ja perheiden sosiaalista tukemista vahvistettava. Harrastukset on turvattava, koska mielekäs tekeminen auttaa jaksamaan. Vallitseva tilanne vaikuttaa monen perheen talouteen sitä heikentävästi, mikä taas edesauttaa eriarvoisuutta. Toiminnan maksuttomuus on tärkeää. (STM 2020, Opetus- ja Kulttuuriministeriö 2020.)
Kohderyhmänä ovat olleet pitkään tai toistuvasti sairaalassa olevat lapset, nuoret ja heidän perheensä. Kaikki toiminta on suunniteltu ja sitä on kehitetty perheiden toiveiden mukaan.
Kohderyhmän potilaat ja heidän perheensä ovat usein hyvin haavoittuvassa elämäntilanteessa ja elämää eletään sairaan lapsen tai nuoren voinnin mukaan. Perheillä ei välttämättä ole voimia etsiä tietoa toiminnasta. Pidempikestoisten suunnitelmien tekeminen on hankalaa. Perheiden tilanne saattaa potilaan voinnin heikkenemisen vuoksi muuttua tunneissa tai minuuteissa.