Kotoa kouluun -hanke
Hankkeessa jalkaudutaan kouluakäymättömien lasten koteihin auttamaan taustalla olevissa syissä ja mahdollistamaan koulun käyntiä. Keskeisessä osassa on myös verkostoyhteistyö lapsen kouluhenkilökunnan ja muiden perheen kanssa työskentelevien tahojen kanssa.
Koulutuksen puuttuminen on merkittävä syrjäytymistä ja eriarvoisuutta lisäävä riskitekijä. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat lapset ja nuoret, joilla jo peruskoulun suorittaminen on haasteellista. Tilastokeskuksen mukaan oppivelvollisuutensa kokonaan laiminlyöneiden ja ilman peruskoulun päättötodistusta eronneiden suhteellinen osuus on 2010-luvulla yli 2,5-kertaistunut. Runsaat poissaolot koulusta ovat riski koulupudokkuudelle. Lisäksi runsaat poissaolot heikentävät lapsen sosio-emotionaalista kehitystä. Mitä enemmän poissaoloja on, sitä enemmän lapsella on yleensä tunne-elämän ja käytöksen ongelmia.
Useiden tutkimusten mukaan poissaolo-ongelmat alkavat jo alakouluikäisenä, vaikka aiemmilla hankkeilla on puututtu koulupoissaoloihin vasta nuoruudessa ongelmien vaikeuduttua. Koulupoissaolojen ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarvitaan varhaisia interventioita, sillä inhimillisestä ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta kouluakäymättömyyteen avun saaminen mahdollisimman aikaisin on tärkeää. Poissaolot eivät ole itsestään poistuva ongelma, vaan ennemminkin niiden pitkittyessä oppimisessa jäädään jälkeen ja kynnys kouluun paluuseen kasvaa.
Valtaosa Suomen kasvaneesta kouluakäymättömien joukosta on ns. koulukieltäytyjiä. Koulukieltäytyjä eroaa yleisimmin tunnetusta poissaolijatyypistä lintsaajasta siinä, että lapsi haluaisi voida käydä koulua, mutta ei esimerkiksi ahdistuksen tai stressin vuoksi siihen kykene. Noidankehä syntyy, kun koulupoissaolot lisäävät kouluun liittyvää ahdistusta ja stressiä, mikä entisestään nostaa kouluun paluun kynnystä. Kouluakäymättömyyden taustalla voi olla myös perheeseen liittyviä pulmia. Myös lapsen huoli perheenjäsenestä saattaa vaikeuttaa kouluun lähtemistä, kun lapsi valitsee jäädä pitämään huolta omasta vanhemmastaan tai sisaruksestaan koulunkäynnin sijasta.
Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry on yhdessä Turun kaupungin kanssa tunnistanut kouluakäymättömyyden kasvavaksi ongelmaksi. Erityisen huolestuttava ilmiö on alakouluikäisten lisääntyneet ja kroonistuneet poissaolot. Turussa on noin 80 alakouluikäistä oppilasta, joilla on huolestuttavan paljon koulupoissaoloja. Koronaepidemian aiheuttama poikkeustilanne lisää avun tarpeen ajankohtaisuutta ja merkittävyyttä.